Onko kukaan oikeasti onnistunut katkaisemaan tälläistä kierrettä?

Terapia.



Jännä miten mies yhä sanoo että olet v-mäinen vaikka sanot "muuttuneesi".



Näin hyvin te puhutte ja kuuntelette.

Terapia.

Jännä miten mies yhä sanoo että olet v-mäinen vaikka sanot "muuttuneesi".

Näin hyvin te puhutte ja kuuntelette.

Eikä hän sano, että olen veemäinen. Vaan se on sellaista sanatonta syyllistämistä.

sano asiasi nätisti

sano asiasi nätisti

Ja eikö minulla ole oikeus empatiaan? Mököttäminenhän on henkistä väkivaltaa?

Silloin et kiinnittäisi niin paljon huomiota sanattomaan viestintään, kaikki asiat pitäisi muotoilla sanallisesti. Tule siis "sokeaksi".

Silloin et kiinnittäisi niin paljon huomiota sanattomaan viestintään, kaikki asiat pitäisi muotoilla sanallisesti. Tule siis "sokeaksi".

Pitää tulla turraksi. Ehkä se rakkaus tulee sitten takaisin, tai tulee jostain muualta.

Mun mies mököttää ja mua riepoo se. Mutta ei sille oikein mitään voi. Mikä on niin vakavaa, että siitä tarvitsee jatkuvasti riidellä? Riitelettekö tavoista riidellä? Se ei ainakaan hyödytä.



Keskustele miehesi kanssa silloin kun hän siihen pystyy. Kerro mitä odotat ja toivot häneltä. Mä muistan meiltä yhden riidan ajalta ennen kuin opimme selvittelemään asioita molempia tyydyttävällä tavalla... Olimme olleet ehkä 2 vkoa käytännössä puhumatta ja jos puhuttiin niin se olin minä joka marisin hänelle, kun hän ei vastannut toiveitani. Hän oli aina hiljaa, kunnes huusi lopulta minulle (tätä ei ole ennen eikä jälkeen tämän riidan tapahtunut) ja sanoi olevansa kyllästynyt jatkuvaan nihkeeseen menoon ja valitukseen. Lopulta minä itkin kuin niagara ja olin hiljaa. Hän pauhasi. Mutta kun kuuntelin hänen pahaa oloaan tajusin, että ehkä onkin parempi keskittyä siihen hyvään, mitä meillä on ja tukea toista sekä kannustaa.



Nykyään emme juurikaan riitele, joskus mieheni vaikenee ja minä annan hänen mököttää. Puhumme asioita sitten kun molemmat haluavat niistä puhua ja pyrimme yhteistyöhön. Ainakin minä lähden nykyään asioissa liikkeelle siitä, että meillä on nyt tällainen ongelma, miten yhdessä sen ratkoisimme? Ja päivittäin pyrin sanomaan miehestäni jotain kivaa sekä osoittamaan rakkautta eleillä. Odotan mieheltäni samaa, mutta yyväksyn myös, että aina ei jaksa. Jos todella odotan ja haluan huomiota sanon sen ääneen. Mieheni saattaa joskus myös todeta, että tänään ei vaan jaksa. Tällaista tämä elämä ainakin meidän pikkulapsi perheessä on.



Tsemppiä!

alat vaan elää omaa iloista elämää, mies tulee vähitellen mukaan kun huomaa ettetv tappele kokon ajan

alat vaan elää omaa iloista elämää, mies tulee vähitellen mukaan kun huomaa ettetv tappele kokon ajan

Yrittänyt ohittaa miehen negatiivisyyden. En vaan jaksa enää yrittää olla vahvana. Esimerkiksi eilen jouduin hoitamaan lapsuuden perheeseeni liittyvää ikävää asiaa, joka sai minut erittäin alakuloiseksi ja avuttomaksi. Olisin kaivannut tähän tukea. Sitä tunnetta, että minuakin ymmärretään ja tuetaan. Minulle olisi riittänyt halaus tai jokin kannustava lause.

Riidat oikeastaan syntyvät siitä, että hän hylkää minut emotionaalisesti. Jään yksin, ihmettelemään, että mitä nyt taas tein väärin?

Haliuan repiä itseni irti tästä dynamiikasta. Haluan tuntea, että saan olla heikko ja tarvitseva, ilman että minut taas hylätään.

ja painaudut sitä vasten, se on siinä vai sanooko mies että mene pois

Mä ainakin joudun pyytämään, mutta tarvittaessa saan. Joskus tosi harvoin mies "osaa lukea ajatuksia" ja halaa juuri oikealla hetkellä. Sitäkin voi opetella. Aiemmin minä kiukuttelin, kun mieheni ei mielestäni tukenut minua oikealla tavalla. Nykyään sanon toiveeni ääneen ja homma toimii.



Se toinen mököttäjän vaimo

ja painaudut sitä vasten, se on siinä vai sanooko mies että mene pois

Nykyään se on niin tiiviisti linnottautunut työpöydän ääreen, ettei siihen väliin voi mennä mitenkään.