Lue keskustelun säännöt.
Paniikkioireista kärsivät: kertooko kohtaus tunteista?
13.01.2012 |
Olemme tekemässä sukupolvenvaihdosta mieheni lapsuudenkotiin. Ostamme siis appivanhempieni talon, heidän pyynnöstään. He ovat pitkään sitä kysyneet, ja nyt viimein suostuimme pitkän "oletteko nyt ihan varmoja"-kyselyn jälkeen.
He tekivät taannoin kaupat uudesta asunnostaan (kotimme vieressä) ja anoppini sai avaimet asuntoon. Hän meni sinne käymään ja sai paniikkikohtauksen.
Olen huolissani, koska hän on sillä tavoin arka ihminen. Ehkä hän ei saanutkaan sanotuksi salaista ajatustaan, ettei haluaisi lähteä kodistaan? Vai kuormittuiko vain liikaa kaupantekojännityksessä ja kaikessa? Anoppini on varovainen ja rutiinitarkka ihminen. Ja todella kiltti, eli saattaisi tehdä asioita vain ollakseen kiltti pojalleen. Siksi yritimme niin pitkään kysellä ja varmistella onko muuttaminen oikeasti heidän oma halunsa.
Vai olikohan kyseessä vain tuon kaupan tuoma jännitys? Tuntuu nyt itsestä pahalta, olemme myyneet oman kotimme jo ja peruuttaminen on vaikeaa, mutta en tahdo viedä kotia heiltä jos he eivät sitä tahdo oikeasti antaa.
Kommentit (3)
Miehenikin on panikoiva joskus. Aiemmin sai esimerkiksi metrossa usein ahdistuskohtauksen ja joutui poistumaan ulos. Ja häissämme sai myös, kun hänen piti olla keskipisteenä äitini ylipitkän puheen ajan.
Enää ei oikein voi perua tilannetta, mutta koitan vielä seuraavat vuodet miettiä asiaa niin että jos joku katuu niin ratkomme asian sitten. Onhan se kova paikka muuttaa pois kodista, jossa on asunu 40 vuotta. Vaikka sen tekisikin omasta halustaan. Minullekin on ristiriitaista muuttaa pois tästä kodista, jossa olen mennyt naimisiin ja saanut lapseni.
Mutta huolettaa silti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei osaa vastata mitään eikä ymmärrä mistään mitään. Taju palautuu vasta poistuttaessa tilanteesta. Kirjoitustaito ja puhetaito katoaa.
Minulle paniikkikohtaus on tuollainen. Ennen oli sydämentykytystä ja hikoilua.
Nyt tilanteisiin totuttua lähtee vain järki. Eli kykenen kyllä olemaan tilanteissa, mutta ymmärrys katoaa. Yleensä en edes muista tilanteesta mitään, vain muutamia sanoja.
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä aikanaan ja minulla ne eivät ainakaan kertoneet juuri mistään vaan tulivat usein ns. järjettömissä paikoissa kuten maailman arkisimmalla kaupassakäynnillä tai vastaavalla.
Mutta voihan olla että anoppisi kohtauksen laukaisi muutokseen liittyvä jännitys. Sekään ei silti tarkoita sitä, että hän katuisi päätöstä tai sitä ei pitäisi tehdä. Jos anoppi ei suoraan sano että katuu päätöstä ja haluaa sen perua älkää murehtiko asiaa sen enempää. Moni toivottukin muutos ihmisiä jännittää ja ahdistaa ja pelkoa päin sitä on itsekin paljon hyviä muutoksia tehty.