Saimme oman lahjamme takaisin, mitä ajatella?

mutta ette ole sitä muusta huomanneet? Muistin sairaudet tulevat hiipimällä ja usein aaltomaisin oirein.

Täysin selväjärkinen. Ja muutenkin hyvissä voimissa.

Sinne sullotaan pitkin vuotta sellaiset tavarat joita voi kuvitella joskus antavansa jollekulle (esim. alennusmyyntilöydöt ja epämieluisat itse saadut lahjat), ja nyt se on unohtanut mistä se liina oli tullut. Ajatteli että ei ollut hänen makuunsa mutta voisi olla teidän makuunne. Tarkoitti hyvää.



Mikä on ehkä tottakin, tehän sen valitsitte?

ja osti teille samanlaisen?

v-uilla teille. Ei tykkää lahjasta koska se on teiltä - ei, vaikka olisi muuten kuinka kohdillaan.

Mutta harmittaa, jos hän ei tykännyt. On sitä meidän huonoa lahjaa ruodittu sitten viime jouluna koko suvun voimin ja useaan kertaan.



Jos tuo ei kelvannut, niin sitten en osaa hänelle ostaa lahjoja. Harmi, kun viime vuonna oikein satsattiin tuohon.



Ei ole ostanut tuota, ei ollut tänä vuonna myynnissä.

ei se vanhuus monesta kuitenkaan päällepäin niin selkeästi näy, mutta muisti temppuilee todella monella vanhemmalla ihmisellä. En hetkeäkään ajattele, että miehesi isoäiti ajatteli pahalla - hän ei yksinkertaisesti enää muistanut mistä oli liinan saanut. Ja se on voinut olla erittäin mieluisa lahja, mutta monet vanhat ihmiset nyt ovat tuollaisia: sitä mieltä, että heillä on jo kaikkea ja vanhat liian kelpaa kyllä. Siitä huolimatta kuinka kaunis se uusi on. Voisin kuvitella minun mummon toimivan samalla tavalla, monia tavaroita mitä hänelle viedään, esim. kauniita maljakoita yms. hän ei koskaan ota sellafaanista pois. Ne eivät koskaan tule käyttöön vaikka hulluna etsittäisiinkin maljakoita äitienpäivänä mummin kaapeista...

Minun oma mummoni palautti viime vuonna (ei antanut lahjaksi, vaan toi minulle takaisin) keittökirjan, jonka olin huolella hänelle valinnut. Sisälsi perinnereseptejä ja tarinoita/valokuvia seuduilta, joista hän oli kotoisin. Itse en tee kirjalla mitään eikä sillä ole minulle mitään tunnearvoa - koskaan en tule tekemään mitään klimppisoppaa ruoaksi mummin lapsuudesta. Palautti, koska ei vanha ihminen kuulemma jaksa itselleen kokata... :/ Tällaista sattuu, anna mennä toisesta korvasta ulos ja laita kaunis liina pöydälle. Ensi vuonna hanki mummolla vaikka jotain syötävää lahjaksi, herkkusinappia torilta...

Mummolla on varmaan ollut kaksi samanlaista liinaa ja halusi antaa toisen lahjaksi kun piti niitä itsekin hienoina. Vuoden aikana hän vain ehti unohtaa, että sai tuon liinan juuri teiltä ja siispä moinen kömmähdys. Voisi tapahtua minullekin.

Sattui vain löytämään kaapista kivan liinan jota ei tarvitse eikä käytä.

Sattui vain löytämään kaapista kivan liinan jota ei tarvitse eikä käytä.

Luultavasti hän - kuten useimmat muutkaan - eivät enää seuraavana jouluna muista mitä ovat keneltäkin saaneet.

Laittoi tuon siksi, kun tiesi sinun sellaisesta pitävän.

Ihmisillä on nykyään niin paljon kaikkea. Harmittaa välillä, kun saa jotain ihanaa, jota on tavarana jo tosi paljon - esim. meikäläisillä kahden hengen taloudessa pyyheliinoja yli 70 kpl ja välillä näkee kaupassakin ihania pyyheitä, joita haluaisi. Ehkä kyse on siitä, että on vaan liikaa tavaraa, eikä voi kaikkea pitää ja helpompi laittaa käyttämätön eteenpäin kuin heittää vanhoja suosikkejaan roskiin?

Me saatiin joskus opiskeluaikan ihanat satiinipussilakanat mun kummeilta ja ne jäi säilöön lapsuudenkotiin, jossa vietettiin tuolloin joulua, kun ajateltiin että otetaan ne käyttöön sitten kun muutetaan yhteen. No, mun äiti joka aina ostelee lahjoja pitkin vuotta, oli löytänyt ne kaapista ja luuli ostaneensa ne meille ja antoi ne sitten meille lahjaksi :) Oli kyllä tuolloin ihan pakko sanoa asiasta ja vieläkiin nauretaan koko perhe sille jouluisin.

Täytyy olla. Nimittäin vaihtoehto - lapsenlapselleen vittuileva isoäiti - on aivan liian karu ajatus! ;)

jos vain löytää sellaisen mahdollisuuden. Varsinkin miehen puolen sukulaisille. Kannattaa käyttää oikein aikaa siihen, miten keksisi aina uusia keinoja, miten heille voisi loukkaantua ja olla vihainen koko loppuelämänsä.

ja mahdolliset miniät ostavat minulle lahjoja, onneksi olen jo niiiin vanha että voin tehdä ihan mitä tahansa vanhuuden höperyyttäni, jos satun vielä olemaan hengissä.