Ikäviä joulumuistoja

Olimme menneet kesällä naimisiin ja anoppi vaati tulemaan jouluksi heille.



Se oli eka jouluni poissa kotoa. Pöydässä oli herkkuja, mutta ei minun makuuni, eikä mitään jouluruokaa. Oli Länsirannikon salaattia (en syö kalaa, äyriäisiä, nilvisiä jne), itsetehtyä sienisalaattia, seassa valkosipulia (en syö sieniä,enkä valkosipulia), sienipasteijoita, kilpikonnalientä. No chateaubriand oli hyvää. Ruokajuoma punkkua (siihen aikaan olin juuri oppinut, että ruuan kanssa ei ole pakko juoda maitoa vaan voi juoda myös vettä).



Joulutorttuja oli ostettu kaupasta 1/hlö. Muuta makeaa ei ollut, ei edes kohvehteja, koska niitä ei anopin mielestä tarvittu, kun joulun vietossa ei ollut lapsia mukana. Jälkkäriksi oli juustotarjotin. No siihen aikaan söin vain perusjuustoja (Edam ja Emmental) leivän päällä.



Joulu oli totaalisesti pilalla. Jos välimatkaa olisi ollut vähemmän (oli yli 300km), olisin lähtenyt jouluksi lapsuudenkotiini. Meillä joulu oli aina nimenomaan makea juhla. Kinkut oli pakollinen kuvio ennen varsinaista herkkukahvipöytää. Oli torttuja kasapäin, pipareita, joulupullaa, joulukakkua, täytekakkua, mustikkapiirakkaa jne ja kaikki itsetehtyä. Myös konvehteja ja muuta suklaata piisasi.



Ja miksi en vienyt mitään mennessäni? Oli nimeenomaan kielletty viemästä, koska "heillä on kaikkea tarjolla". Mieskään ei valistanut yhtään etukäteen, koska heillä oli aina jouluna tuollaista, luuli kai, että kaikkialla muuallakin. Punkkua siellä on korillinen ja glögiä saavillinen. Mun kotona otettiin vain tilkka lakkalikööriä kahvin kanssa.



Sen koommin en anoppilaan lähtenyt jouluksi. Seuraava joulu vietettiin minun kotonakin ja mies pääsi ihmettelemään meidän tapoja. Sen jälkeen olemme viettäneet joulut keskenämme.



Ja tuosta joulust aon kulunut 27 vuotta mutta se palaa mieleen joka joulu.

tällaisten kauhujen jälkeen!!! Nilviäisiä ja muutakin kuin perusedamia tarjolla, kaikkea sitä kuulee!

Ap:lle symppausta, todella ikävää että lapset joutuvat alkkisten toilailujen uhreiksi. Itsekin olen alkkisperheessä kasvanut, mutta joulu oli meillä niin pyhä että isä oli peräti silloin juomatta ja tarjolla oli lapsuuden jouluissa vain maitoa.

Olimme menneet kesällä naimisiin ja anoppi vaati tulemaan jouluksi heille. Se oli eka jouluni poissa kotoa. Pöydässä oli herkkuja, mutta ei minun makuuni, eikä mitään jouluruokaa. Oli Länsirannikon salaattia (en syö kalaa, äyriäisiä, nilvisiä jne), itsetehtyä sienisalaattia, seassa valkosipulia (en syö sieniä,enkä valkosipulia), sienipasteijoita, kilpikonnalientä. No chateaubriand oli hyvää. Ruokajuoma punkkua (siihen aikaan olin juuri oppinut, että ruuan kanssa ei ole pakko juoda maitoa vaan voi juoda myös vettä). Joulutorttuja oli ostettu kaupasta 1/hlö. Muuta makeaa ei ollut, ei edes kohvehteja, koska niitä ei anopin mielestä tarvittu, kun joulun vietossa ei ollut lapsia mukana. Jälkkäriksi oli juustotarjotin. No siihen aikaan söin vain perusjuustoja (Edam ja Emmental) leivän päällä. Joulu oli totaalisesti pilalla. Jos välimatkaa olisi ollut vähemmän (oli yli 300km), olisin lähtenyt jouluksi lapsuudenkotiini. Meillä joulu oli aina nimenomaan makea juhla. Kinkut oli pakollinen kuvio ennen varsinaista herkkukahvipöytää. Oli torttuja kasapäin, pipareita, joulupullaa, joulukakkua, täytekakkua, mustikkapiirakkaa jne ja kaikki itsetehtyä. Myös konvehteja ja muuta suklaata piisasi. Ja miksi en vienyt mitään mennessäni? Oli nimeenomaan kielletty viemästä, koska "heillä on kaikkea tarjolla". Mieskään ei valistanut yhtään etukäteen, koska heillä oli aina jouluna tuollaista, luuli kai, että kaikkialla muuallakin. Punkkua siellä on korillinen ja glögiä saavillinen. Mun kotona otettiin vain tilkka lakkalikööriä kahvin kanssa. Sen koommin en anoppilaan lähtenyt jouluksi. Seuraava joulu vietettiin minun kotonakin ja mies pääsi ihmettelemään meidän tapoja. Sen jälkeen olemme viettäneet joulut keskenämme. Ja tuosta joulust aon kulunut 27 vuotta mutta se palaa mieleen joka joulu.

Totta puhuen tuo anoppilan kuulostaa ainakin mulle herkullisemmalta kuin äklö makea joulu.

Oletko jo kasvanut isoksi?

Olimme menneet kesällä naimisiin ja anoppi vaati tulemaan jouluksi heille.

Se oli eka jouluni poissa kotoa. Pöydässä oli herkkuja, mutta ei minun makuuni, eikä mitään jouluruokaa. Oli Länsirannikon salaattia (en syö kalaa, äyriäisiä, nilvisiä jne), itsetehtyä sienisalaattia, seassa valkosipulia (en syö sieniä,enkä valkosipulia), sienipasteijoita, kilpikonnalientä. No chateaubriand oli hyvää. Ruokajuoma punkkua (siihen aikaan olin juuri oppinut, että ruuan kanssa ei ole pakko juoda maitoa vaan voi juoda myös vettä).

Joulutorttuja oli ostettu kaupasta 1/hlö. Muuta makeaa ei ollut, ei edes kohvehteja, koska niitä ei anopin mielestä tarvittu, kun joulun vietossa ei ollut lapsia mukana. Jälkkäriksi oli juustotarjotin. No siihen aikaan söin vain perusjuustoja (Edam ja Emmental) leivän päällä.

Joulu oli totaalisesti pilalla. Jos välimatkaa olisi ollut vähemmän (oli yli 300km), olisin lähtenyt jouluksi lapsuudenkotiini. Meillä joulu oli aina nimenomaan makea juhla. Kinkut oli pakollinen kuvio ennen varsinaista herkkukahvipöytää. Oli torttuja kasapäin, pipareita, joulupullaa, joulukakkua, täytekakkua, mustikkapiirakkaa jne ja kaikki itsetehtyä. Myös konvehteja ja muuta suklaata piisasi.

Ja miksi en vienyt mitään mennessäni? Oli nimeenomaan kielletty viemästä, koska "heillä on kaikkea tarjolla". Mieskään ei valistanut yhtään etukäteen, koska heillä oli aina jouluna tuollaista, luuli kai, että kaikkialla muuallakin. Punkkua siellä on korillinen ja glögiä saavillinen. Mun kotona otettiin vain tilkka lakkalikööriä kahvin kanssa.

Sen koommin en anoppilaan lähtenyt jouluksi. Seuraava joulu vietettiin minun kotonakin ja mies pääsi ihmettelemään meidän tapoja. Sen jälkeen olemme viettäneet joulut keskenämme.

Ja tuosta joulust aon kulunut 27 vuotta mutta se palaa mieleen joka joulu.

aamupäivä odottelua, klo 16 pakolliset kuviot eli jouluruoka ja puuro perään, siinä vaiheessa oli juominen jo täydessä vauhdissa. Viiniä ei ollut koskaan mutta väkeviä kyllä. Sitten jaettiin lahjat ja äiti sammui pöydän ääreen. Raahattiin se sänkyyn ja pelattiin isän kanssa lautapelejä yömyöhään. Isä oli humalassa mutta tolpillaan.