Lue keskustelun säännöt.
Yksin. Harvoin se enää harmittaa, mutta nyt sellainen hetki.
31.07.2026 |
Olen siis totaaliyksinäinen, mitä nyt kauempana asuu pari kaveria. Mutta arjessa (ja pyhinä) olen 99,9% yksin. Elämä tuntuu turhalta. En jaksa tehdä oikein mitään, ei ole liikkeellepanevaa energiaa. Fiilis on semmoinen 'why bother'.
Ikää on jo niin paljon, ettei elämä tule tästä ainakaan paremmaksi muuttumaan. Jotenkin pitäisi vain jaksaa lusia tämä kakku loppuun.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Sellainen arjenjakaja voi osoittautua ihan kamalaksi tyypiksi, ja sitten vaan miettii, miten sen saisi kodistaan poistetuksi, eikä kukaan auta. Oikeasti yksin asuminen on ihan luksusta, ainakin naiselle. Kannattaa hankkia joku kiva harrastus.
Höpöhöpö, kyllä se menee niin että yksinäiset naiset hankkii koiran ja purkin nutellaa jota sipaisevat klitorikseen.
Tää on se syy miksi miehet ei enää kiinnosta, niille parisuhde=seksi ja yksinäisyys=seksin puutetta. Välillä kaipaisin juttuseuraa ja yhdessä tekemistä, mutten halua vonkamiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me ollaan erilaisia. Itse taas nautin, kun saan olla yksin. En kaipaa vapaa-ajalla seuraa oikeastaan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Tuolla se taas makaa sängyssänsä lukemassa. Taitaa olla sama kohta muuttaa muualle. Viime viikolla se jakso olla yhtenä iltana parituntia mun kans, silloin oli mukava mennä nukkumaan kun oli ihan hyvämieli.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans totaaliyksinäinen ei parisuhdetta, ei kavereita, sukulaiset asuu kaukana ja niillåkin oma perhe elämä, monesti olen sukulaisten seurassakin tuntenut itsensä ulkopuoliseksi koska heillä on omia lapsia ja sitten puhuvat vaan vauva ja lapsijutuista esim. Ei mun elämä ole helppoa tai vaikeaa tää on vaan tätä, arjessa elämistä ilman mitään suurempaa, kyllähån se joskus kirpaisee kun huomaa sosiaalista elämää ympärillä ja itse jää kaikesta illanistujaisista, kesägrillauksista, piknikeistä yms paitsi koska ei ole kveriporukkaa jonka kanssa kokoontua.
Ja minunkin kaverisuhteet vuosien aikana lässähtänyt ilman mitään draamaa, monilla aina elämän muutoksia jotka vieneet, kirjoittelua netin kautta ihmisille on eri asia kuin livenä tapaamiset aina jos löytyykin sellainen ihminen jolle voin kirjoittaa mitä tahansa asuukin toisella puolella Suomea.
Toisaalta olen myös kasvattanut kovan kuoren enkä ole myöskään riippuvainen muista ihmisistä, jotkut marisee ja valittaa jos ei päivittäin tai edes viikottain tapaa jotakuta minulla sellaista pelkoa ei ole koskaan ei ole vuosikymmeneeen kenenkään kanssa tapailua yms.
Itse joskus nään paria kaveria mutta alkanut ärsyttää niidenkin seura kun toinen varsinkin vinkuu jos seurustelukumppani esim haluu omaa aikaa ja tämä kaveri ollut 2 päivää yksin ettei kestä.
Tuun ihan kiukkuiseksi tommoisesta marinasta et kehtaa mulle valittaa tommoisesta kun olen lähes aina yksin.
Tai toinen ei viitsi yksin lämmittää saunaa (nappi päälle) tai on vaikea matkustaa bussilla yksin paikasta toiseen kun mies (kuski) ei just saatavilla.
No heitä varmaan riipii mun sinkkunarinat samalla lailla 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Tuolla se taas makaa sängyssänsä lukemassa. Taitaa olla sama kohta muuttaa muualle. Viime viikolla se jakso olla yhtenä iltana parituntia mun kans, silloin oli mukava mennä nukkumaan kun oli ihan hyvämieli.
Mainitsitko hälle asiasta? 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>Mutta asiaan: multakin on poistunut ihan normaaleja alotuksia, jossa en varmasti loukkaa ketään.
>Ja sitten noi sekopäät saa spämmätä miten haluaa. Ihan mielivaltainen meno täällä.
Sekopääspämmit kerää klikkauksia, ja sitä kautta Sanoma tienaa tällä palstalla. Ei se sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Tuolla se taas makaa sängyssänsä lukemassa. Taitaa olla sama kohta muuttaa muualle. Viime viikolla se jakso olla yhtenä iltana parituntia mun kans, silloin oli mukava mennä nukkumaan kun oli ihan hyvämieli.
Surullista. Oletteko puhuneet avoimesti asiasta? Oletko reflektoinut, onko oma käytöksesi ajanut hänet etäälle? Vai onko hän vain kaikesta ärsyyntynyt ja kenties introvertti?
Jos hän ei kaipaa seuraasi, haluaako hän erota? Miksi olla yhdessä, jos ei voi sietää toisen seuraa?
Pariterapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläki totaaliyksinäinen. On ollut ekstrovertimpi vaihe nuorempana keski-iässä, nyt lähempänä kuuttakymppiä sitä on jo niin monta ystävää ja kaveria nähnyt, niin erilaisissa elämäntilanteissa, ja heistä erkaantunut, että tietää ystävyydenkin olevan vain tietynlainen kierto ja kasvuprosessi, eikä mikään ikuinen ilmiö.
Minuakin auttaa tekeminen: Saan ajatukset vaikkapa lankoihin, eri väreihin, ja alan kutoa, kun syksy saa. Innostun ja uppoudun johonkin tämmöseen tai taiteiluun, elokuviin. Teen kotitöitä ja palkitsen itseni aina jollain sarjalla, kun saan valmiiksi. Mitä oon ihmisiltä kuullu, niin ei se parisuhteessa eläminenkään meille vanhemmille naisille (naisen asema on ollut vähän eri) mitään herkkua aina oo. Eipähän tarvi passata eikä epäillä kettään :) Ilosesti vaan on, ja luottaa siihen ihmiseen, kenen kanssa viettää aikaa. Hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Tuolla se taas makaa sängyssänsä lukemassa. Taitaa olla sama kohta muuttaa muualle. Viime viikolla se jakso olla yhtenä iltana parituntia mun kans, silloin oli mukava mennä nukkumaan kun oli ihan hyvämieli.
Mainitsitko hälle asiasta? 👍
En oo puhunu aiheesta, enkä oikeen mistään muustakaan. Ei sitä taida mun ruikutukset kiinnostaa.
Täällä kans totaaliyksinäinen ei parisuhdetta, ei kavereita, sukulaiset asuu kaukana ja niillåkin oma perhe elämä, monesti olen sukulaisten seurassakin tuntenut itsensä ulkopuoliseksi koska heillä on omia lapsia ja sitten puhuvat vaan vauva ja lapsijutuista esim. Ei mun elämä ole helppoa tai vaikeaa tää on vaan tätä, arjessa elämistä ilman mitään suurempaa, kyllähån se joskus kirpaisee kun huomaa sosiaalista elämää ympärillä ja itse jää kaikesta illanistujaisista, kesägrillauksista, piknikeistä yms paitsi koska ei ole kveriporukkaa jonka kanssa kokoontua.
Ja minunkin kaverisuhteet vuosien aikana lässähtänyt ilman mitään draamaa, monilla aina elämän muutoksia jotka vieneet, kirjoittelua netin kautta ihmisille on eri asia kuin livenä tapaamiset aina jos löytyykin sellainen ihminen jolle voin kirjoittaa mitä tahansa asuukin toisella puolella Suomea.
Toisaalta olen myös kasvattanut kovan kuoren enkä ole myöskään riippuvainen muista ihmisistä, jotkut marisee ja valittaa jos ei päivittäin tai edes viikottain tapaa jotakuta minulla sellaista pelkoa ei ole koskaan ei ole vuosikymmeneeen kenenkään kanssa tapailua yms.