Yksin. Harvoin se enää harmittaa, mutta nyt sellainen hetki.

Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?

Muuta Rauha-Tädille. Elämä ei ole hassumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?

Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.

Mulla samaa, ollut jo vuosikausia totaaliyksinäinen, kaikista pahalta tuntuu lomat, sairaistumiset yms silloin se vasta iskeekin kuinka yksinäinen on, aikuisiällä ei kyllä niin kavereita saa vaikka muuta väitetään, pitäisi olla tietty persoona että ystävystyisi helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?

Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.

Ihan kuin mun kynästä, toisaalta jos olisi ihmissuhteita niihin pitäisi jaksaa panostaa enkä jaksa olla riippuvainen muista ihmisistä. Mulla oli yksi kaveri jonka kanssa kävin lenkillä, kahvilla yms kunnes päätti muuttaa ja nyt ei ole vuoteen kuulunut mitään alussa puhuttiin että tulisin käymään mut se lässähti, monet mun ihmissuhteista on lässähtänyt eikä edes mitään riitaa ollut ne vaan on yksinkertaisesti kuollut ne kaveruudet. Oon monesti ajatellut että jos olisin mielenkiintoista seuraa oikeasti niin kyl se toinen kyl viestiä laittelis. 

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?

Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.

Eikö sulla ollut semmoinen. Mitäs läksit. Oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta. 

Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä? 

Mulla oli samankaltainen aloitus täällä mut jostain syystä se poistettiin, mode poistaa aina mun aloitukset vaikka ne olis asiallisia sen sijaan täällä saa olla puppis, persujankkaaja, siitoshullu yms juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?

Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.

Sellainen arjenjakaja voi osoittautua ihan kamalaksi tyypiksi, ja sitten vaan miettii, miten sen saisi kodistaan poistetuksi, eikä kukaan auta. Oikeasti yksin asuminen on ihan luksusta, ainakin naiselle. Kannattaa hankkia joku kiva harrastus.

Entä kävely. Soitto sukulaiselle joskus? Tulevan suunnittelu, jotain mikä ei vaadi älyttömän suurta energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltainen aloitus täällä mut jostain syystä se poistettiin, mode poistaa aina mun aloitukset vaikka ne olis asiallisia sen sijaan täällä saa olla puppis, persujankkaaja, siitoshullu yms juttuja

Unohdit DI-hullun (tai "DI:n vaimon" kolmen erilaisen leikkeleensä kanssa, ku elävät niin "luxus-elämää") ja sekopään, joka jankkaa siitä miten 40v naiset kattelee yli 55v miehiä.

Mutta asiaan: multakin on poistunut ihan normaaleja alotuksia, jossa en varmasti loukkaa ketään. Ja sitten noi sekopäät saa spämmätä miten haluaa. Ihan mielivaltainen meno täällä.

Parempi olla yksin, kuin huonon kaverin kanssa. Kuluu se elämä myös yksin ollessa. Monet parisuhteessa olevat viettävät aikaansa täällä palstalla, kun ei jaksa kumppania ja lapsia. Sekään ei kovin hääppöistä elämää ole. Kirjat ovat hyviä seuralaisia, jos lukeminen yhtään kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta. 

Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä? 

Niinkö tuossa lukee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta. 

Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä? 

Niinkö tuossa lukee?

Kyllä me miesten tapa huomioida tiedetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.

Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?

Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta. 

Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä? 

Niinkö tuossa lukee?

Kyllä me miesten tapa huomioida tiedetään. 

No niinkai sitte. Anteeksi.

Mä oon kanssa ollut tosi yksinäinen, vaikka mulla kavereita olikin, mutta huomasin, että olen heille vähän liikaa kuormaa, kun mulla ei ollut ketään, mutta heillä oli oma elämä. Se on tosi kurja fiilis, kun ei ole ketään kelle puhua tai jakaa arkea. Harmittaa sinun, ja kaikkien muiden niiden satojen tuhansien muiden yksinäisten puolesta, joita täällä on.

Kun mietin noita aikoja, niin huomasin, että itselleni auttoi se, että aloitti tekemään jotain. Jos vaikka tykkäät käsitöistä, pakota itseäsi aloittamaan joku työ, ja toivottavasti hetken päästä uppoudut siihen. Tai jos tykkäät lukea lehtiä, pakota itsesi kirjastoon lukemaan niitä. Tai jos tykkäät leipoa, valitse joku hyvä ohje, tee se ja pakasta loput, niin sulla on myöhemminkin hyvää valmiina. Tai jos pelaat jotain tietokonepeliä, olisiko mahdollista liittyä johonkin peliviestintäkanavalle?

Tiedän kyllä, kun voimat on loppu, eikä tulevaisuudessa ole mieltä, niin näitä on tosi vaikeita tehdä. Olisi hyvä, jos pystyisi silloin vain keskittymään siihen, mitä sinä päivänä tekee. Pikku hiljaa voi miettiä, voisiko jotenkin saada kontaktia myös muihin. Esim kirjastoon voi mennä tekemään käsitöitä, ja ehkä joku vaihtaa muutaman sanan. Tai on kaupungin omia olohuoneita, jossa voi viettää aikaa.

Nopeaa ratkaisua tähän ei ole. Itselläni musertava yksinäisyys kesti vuosia. Vasta kun löysin omia harrastuksia, ja sellaisia menoja, joissa voi jutella muiden kanssa, niin pahin alkoi helpottaa. Juhlapyhät on kuitenkin edelleen vaikeita..

Ja lisään vielä tohon mun ylläolevaan viestiin: luin tutkimuksen, että parasta olisi aina valita ihminen, jos asioi jossain. Eli käytä mieluiten ihmiskassaa, osta tarvikkeet oikeista kaupoista, hae ruoka itse ravintolasta jne. Sillon saat edes hetken fiiliksen, että muut näkevät sinut.