Paras hetki äitiydessä oli kun....

Ei ole kovin hellyydenkipeä yleensä, mutta silloin kun tulee spontaanisti halimaan ja sanoo "halii" tai "tykkää äidistä" omalla taaperomongerruksellaan, sydän sulaa ihan totaalisesti.



Älä ap huoli, pikkuvauva-aika on rankkaa jo ihan unenpuutteen takia, helpottaa kyllä ajan kanssa. Yritä levätä tarpeeksi ja ottaa välillä omaakin aikaa, edes ihan pieniä hetkiä :)

....se on siedettävää aikaa kun lapsi nukkuu, mutta sillon täytyy hoitaa kaikki asiat ja kuntouttaa raskauden hajottamaa selkää. Eikä se ikinä nuku tarpeeks....

-ap

esimerkiksi.

...on, kun koko perhe on koolla ja isoveli naurattaa puolivuotiasta veljeään. Ensimmäinen kerta, kun lapsilla oli yhteistä hauskaa, oli erityisen liikuttava :)



Oletko masentunut vai miksi elämä tuntuu raskaalta?

Tuntuu vaan kaikki niin turralta. Tyhjältä. Ihan sama kuinka paljon siivoo niin aina tarttee enemmän ja ihan sama kuin paljon nukuttaa lasta niin se ei nuku ja ihan sama kuin paljon laihduttaa niin mahanahka on löllö ja arpinen vaikka muuten oon jo alipainonen. Ihan sama kuin paljon kuntouttaa selkää niin sattuu... Ne vaan niinku esimerkkinä.



Teijän parhaat hetken kuulostaa ihanilta! :) Oon kade.

kun synnytyksen jälkeen vietin ekan yön vauvan kanssa vain katsellen häntä. En ollut ikinä nähnyt mitään niin ihanaa, ja hän oli minun ikiomani. :)



Esikoisen kanssa elämä oikeastaan on aina ollut hauskaa ja siinä on paljon sellaisia pakahduttavia onnen hetkiä, vieläkin. Toisen lapsen kanssa on ollut paljon, paljon rankempaa. En muista että esikoisen kanssa ois ikinä ollut näin paljon säätöä ja näin vähän unta. Onneksi saatiin ensin helpompi lapsi. Mut harmittaa että toisen lapsen kanssa niitä hyviä hetkiä on niin vähän.

kun lapset valmistuu ammattiin.molempien vauva-aika oli ihanaa ja paljon muitakin hyviä hetkiä, mutta enemmän raskaita.

kahden teinin äiti.

vaan kuvitella, mitä käyt läpi. Mulla lapset kohta 5v. ja 8 kk. Kuopuksen syntymän jälkeen "vihasin" esikoista", joka koko ajan oli vaatimassa huomota ja leikkikaveria. Molempien vauva-aika ollut tosi haastava koliikkeineen ja mahavaivoineen. Ja kuopuksen vaivoihin ei näy helpotusta, valvoo ja valvoo vaan.



Vastasin ton sun mahanahkakommentin vuoksi. Mulla ekasta maha oli ok, mutta nyt tokasta kropastani on ihan nähtävissä raskauden pullistama alue, vaikka olen jumpannut ja kiloja jopa liian vähän, BMI on alle 19 ja olen lihaksiltani tosi hyvässä kunnossa. Ikää kohta 37. PLÄÄH!!!!

kun lapset valmistuu ammattiin.molempien vauva-aika oli ihanaa ja paljon muitakin hyviä hetkiä, mutta enemmän raskaita. kahden teinin äiti.

syntymät oli aivan huippuhetkiä, parasta elämässä. ihanaa oli, kun teini toi oma-alotteisesti äitienpäivälahjan.

Neljän vuoden lapsettomuuden jälkeen hän oli vihdoin sylissämme.

Toinen lapsemme syntyi kaksi kuukautta sitten, ja jo synnytyssalissa sanoin miehelleni, että ei tämä ihan samalta tunnu, kun on jo kerran tämän kokenut. Vaikka tottakai kuopuksenkin syntymä oli jotakin ihmeellistä, mutta ensimmäisen kanssa, se oli jotakin sanoinkuvailematonta :)



Tsemppiä ja jaksamista ap!

hetkessä, kun lapset 7 v,3v ja 2 v, on ihaninta kun lapsilla on jo yhteiset vitsit. Joo, ne on toki aika usein pierutasolla ne jutut, mutta on ne niin suloisia kun kimpassa kikattavat :)



Ihania on olleet myös ne hetket, kun lapsi oppii jotakin ja näkee kuinka hän on sydämensä pohjasta ylpeä ja innoissaan uudesta taidosta!! Se on jotenkin niin riemukasta, ettei siihen oikein löydy sanojakaan...



Ja tietysti ne hetket, kun lapset kömpii kainaloon...tai ottaa kaulasta kiinni ja suukottaa. Lähes joka aamu herään kolmen lapsen keskeltä, oudolla mutkalla jonkun jalat suussa ja tyynyni on jaettu parempiin osoitteisiin...rakastan sitäkin! Pari vuotta, ja saan pyöriä ypöyksin tyhjässä sängyssä:(



Ne ihanat hetket tulee ap, sinulla pitää olla aikaa huomata ne!! Keskity oleelliseen:lapseesi. Siivous on ja pysyy, lapsesi on joka päivä vähän eri!

Huonojakin hetkiä totisesti on, kuten tänään kun meni hermo appelsiininpaloja pitkin seiniä viskovaan uhmaikäiseen, jonka kanssa väänsin pukemisesta yltä päältä hiessä varmaan puoli tuntia vain vähän aikaisemmin. Alastikaan ei voi antaa pakkaseen mennä, ja tenava huutaa kuin hyeena kun julmuriäiti haluaa pukea housut jalkaan. Tai vaihtaa täynnä kakkaa olevan vaipan. Jes.



Paras hetki tällä viikolla oli, kun tuo samainen villipeto kietoi pulleat pikku käsivartensa tiukasti kaulani ympärille ja katsoi vakavana silmiini ja antoi märän suukon, sitten vielä silitti hellästi tukkaani ja huokaisten painoi päänsä olalleni. Se oli rakkautta. Snif.

Kuopuksen syntymä. Rauhallisin ja levollisin hetki ehkä koko elämässäni. Se ei niinkään edes johtunut vauvasta vaan hyvin menneestä, kivuttomasta synnytyksestä ja tiedosta, että kamala raskaus on nyt lopussa.



Muita onnen hetkiä on kun keskimmäinen lapsi tulee yöllä viereen, kietoo pienen kätensä kaulani ympärille, hymyillään toisillemme ja nukahdetaan nenät vastakkain. Lapsi on himpun päälle 2v.



Onnellisia hetkiä on myös, kun lapset on nukkumassa, ja olen itse mielestäni onnistunut olemaan sinä päivänä hyvä äiti. Usein en ole.



Lasten kanssa elämä on raskasta. Jokaista rakastan, jokaista välillä jopa vihaan. Välillä en toivo mitään muuta kuin muutamaa tuntia rauhassa ja yhtä hyvin nukuttua yötä.

Kuopuksen syntymä. Rauhallisin ja levollisin hetki ehkä koko elämässäni. Se ei niinkään edes johtunut vauvasta vaan hyvin menneestä, kivuttomasta synnytyksestä ja tiedosta, että kamala raskaus on nyt lopussa.



Muita onnen hetkiä on kun keskimmäinen lapsi tulee yöllä viereen, kietoo pienen kätensä kaulani ympärille, hymyillään toisillemme ja nukahdetaan nenät vastakkain. Lapsi on himpun päälle 2v.



Onnellisia hetkiä on myös, kun lapset on nukkumassa, ja olen itse mielestäni onnistunut olemaan sinä päivänä hyvä äiti. Usein en ole.



Lasten kanssa elämä on raskasta. Jokaista rakastan, jokaista välillä jopa vihaan. Välillä en toivo mitään muuta kuin muutamaa tuntia rauhassa ja yhtä hyvin nukuttua yötä.

Tuntuu vaan kaikki niin turralta. Tyhjältä. Ihan sama kuinka paljon siivoo niin aina tarttee enemmän ja ihan sama kuin paljon nukuttaa lasta niin se ei nuku ja ihan sama kuin paljon laihduttaa niin mahanahka on löllö ja arpinen vaikka muuten oon jo alipainonen. Ihan sama kuin paljon kuntouttaa selkää niin sattuu... Ne vaan niinku esimerkkinä.

Teijän parhaat hetken kuulostaa ihanilta! :) Oon kade.

Minulla on aivan samanlaiset tuntemukset. Koko ajan muka on jotain siivottavaa eikä ikinä riitä, suoraan sanoen vituttaa vaan koko huusholli, nukuttaminen täyttä tuskaa ja laihdutusta en halua edes ajatella tämän stressin keskellä. Minä kyllä luotan siihen, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa. Onhan se nyt raskasta olla kotona liikuntakyvyttömän, puhetaidottoman ja täysin avuttoman pienen ihmisen kanssa, niin kuin joku tällä palstalla aiemmin muotoili. Ja harmillisinta oli kun kaikki lohdutti, että 3 kk jälkeen helpottaa. No ehkä ne masuvaivat, mutta sitten alkoi se loputon viihdytys. Vessassa en pääse käymään ilman hirveitä itkuja... mutta kyllä se tästä :)

vauva-aikana oli kun vauva oli tyytyväinen tai nukkui (oli todella vaativa vauva, mutta alkoi onneksi 2,5kk iässä nukkumaan täydet yöunet). Nyt vähän yli 2-vuotiaana ihaninta on kun saa haleja ja pusuja pitkin päivää :) Toinen lapsi on taas ollut niin tyytyväinen syntymästään asti että välillä joutuu muistuttamaan itseään että sen vauvankin kanssa täytyy seurustella :D Hänen kanssaan parasta on ollut se kun jos vähän edes katsoo päin tai koskee niin vauva alkaa heti nauramaan.

kuinka laimeita tunteita toisen lapsen syntymä herätti. Ensimmäinen oli maailmanluokan ihme, ja rakastin häntä päätä pahkaa heti kun syliin sain. Hän oli ainutlaatuinen. Toinenkin lapsi on tietenkin rakas, mutta ei samalla tavalla kuin esikoinen.

ja paras hetki oli se, kun ensimmäisen kerran heräsin kitinän ja itkun sijaan siihen, kun pinniksestä kuului: "äiti!"



Mä en rakastunut tyttäreeni silmittömästi synnärillä, enkä osaa sanoa hetkeä, koska olisin rakastunut. Nyt vaan tiedän, että rakastan ihan hurjasti! Saattaa liittyä siihen, että meillä nukutaan nykyään 11-12 tuntia ilman että lapsen luona tarvitsee käydä.

vauva ajasta tuu mitään mieleen, mutta tää taapero aika on ihanaa, vaikka meillä onkin sellanen jalkaa polkeva 1,5v känkkäränkkä tyttö täällä, niin silti sille saa nauraa monta kertaa päivässä ja pitää sylissä ja puhaltaa pipejä.



Parasta ehkä on se kun tyttö on aika huono käymään nukkumaan päivällä, eikä nukahda kun viereen nukuttamalla, niin se ,kun uni alkaa painaa ja se pistää pään ihan kainaloon ja nukahtaa siihen.



Kohta meillä on vauva ja mulla on jo valmiiksi ikävä näitä hetkiä, niin kun joku jo aikasemmin sanoi, niin tais tulla tehtyä toinen vähän liian äkkiä perään, mutta ehkä tästäkin selvitään, onneks ihmisellä on kaksi kainaloa :)

Tuo hieman lohtua :)

-ap