Ihmetyttää ihmisten tapa puhua lapselleni
Siis tuntemattomat ihmiset tai puolitututkin silloin kun ollaan liikkeellä kaupoissa, tapahtumissa tai muuten yleisillä paikoilla. Joskus jopa lasten synttäreillä. Aikuiset tulee lepertelemään lapselleni tai saattavat kysyä lapselta jotain. Ei se haittaa jos lapselle jotain sanoo, mutta ne ihmiset käyttäytyy kuin minä itse olisin täysin ilmaa ja siitä tulee aika outo fiilis. Usein joudun vastaamaankin lapsen puolesta jos se ei uskalla tai osaa, tai sanoo niin hiljaa ettei toinen kuule. Silti se ihminen ei missään kohtaa edes vilkaise minua päin. Onkohan minussa vikaa vai onko tämä joku yleinenkin juttu.
Kommentit (11)
Hyvä vaan, että ihmiset suhtautuvat lapseesi sinusta erillisenä ihmisenä. Eivät lapset ole vain vanhempiensa jatkoa. Näin kaikki lapset oppivat perus vuorovaikutustaitoja.
Mulla oli naapuri, joka oli ihan samanlainen kuin ap. Koki, että on itse ilmaa kun hänen lapselleen puhui suoraan ja hän koki jäävänsä ulkopuoliseksi. Hänellä oli todella vaikea alkoholistiperheen lapsuus, joka ilmeisesti vaikutti hylätyksi tulemisen tunteeseen. Opin naapurin kanssa, etten puhu lapsille enää yhtään mitään . Se toimi hänen suhteensa, mutta lasten kannalta vähän sääli miten aikuiskontaktit piti rajata kontroloivan naapurin eli heidän äitinsä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinullekin leperrellä?
Ei tietenkään, mutta mielestäni on outoa, että ei noteerata millään tavalla etenkin jos joudun vieläpä puhumaan lapsen puolesta. Tulee olo, että en ole edes olemassa. Vielä oudompaa oli silloin kun lapsi oli niin pieni ettei osannut vielä itse sanoa sanaakaan ja joku tuntematon aikuinen alkaa lässyttää sille kiinnittämättä mitään huomiota vanhempaan.
Ap
Vastaus kysymykseesi: on sinussa vikaa. En usko, että sillä tavalla etteivät ihmiset haluaisi puhua sinulle vaan siksi kun tälläinen aivan tavallinen aikuisen ja lapsen kanssakäyminen häiritsee sinua. Anna aikuisten jutella lapsellesi ja anna lapsellesi rauhassa tilaa vastata itse ja opetella juttelua muidenkin aikusten kun sinun kanssasi.
pahimpia on ne naapurin mummelit jotka ei vastaa tervehdykseen, mut vauvalle lässyttää minkä kerkeää ja jutut on luokkaa "voivoi pikkuista eikö äiti ole laittanut tarpeeksi vaatetta päälle voivoi kyllä sinua varmaan paleltaa" tai muuta vastaavaa mitä nyt keksiikään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: on sinussa vikaa. En usko, että sillä tavalla etteivät ihmiset haluaisi puhua sinulle vaan siksi kun tälläinen aivan tavallinen aikuisen ja lapsen kanssakäyminen häiritsee sinua. Anna aikuisten jutella lapsellesi ja anna lapsellesi rauhassa tilaa vastata itse ja opetella juttelua muidenkin aikusten kun sinun kanssasi.
Ei ollut kyse siitä, että lapselle juttelu häiritsisi tai etten antaisi lapselle tilaa harjoitella juttelua muiden aikuisten kanssa. Kannustan häntä myös kanssakäymiseen itsenäisesti.
Ehkä vaan ylireagoin jossain hormonihuuruissa ja siksi, että lapsen saamisen jälkeen on ollut niin äärettömän yksinäinen ja sellainen kuin olisin yhtäkkiä lakannut ihmisenä olemasta muille kuin lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: on sinussa vikaa. En usko, että sillä tavalla etteivät ihmiset haluaisi puhua sinulle vaan siksi kun tälläinen aivan tavallinen aikuisen ja lapsen kanssakäyminen häiritsee sinua. Anna aikuisten jutella lapsellesi ja anna lapsellesi rauhassa tilaa vastata itse ja opetella juttelua muidenkin aikusten kun sinun kanssasi.
Ei ollut kyse siitä, että lapselle juttelu häiritsisi tai etten antaisi lapselle tilaa harjoitella juttelua muiden aikuisten kanssa. Kannustan häntä myös kanssakäymiseen itsenäisesti.
Ehkä vaan ylireagoin jossain hormonihuuruissa ja siksi, että lapsen saamisen jälkeen on ollut niin äärettömän yksinäinen ja sellainen kuin olisin yhtäkkiä lakannut ihmisenä olemasta muille kuin lapselleni.
Olen pahoillani, että tunnet itsesi yksinäiseksi. Olet varmasti tutustunut jo paikkakuntasi vauva- ja perheryhmiin? isommilla paikkakunnilla on myös vauvakahviloita yms. mistä voisit löytää samassa elämäntilanteessa olevia uusia ystäviä ja vertaistukea? Kauanko synnytyksestäsi on? Onko sinulla kumppani tukena?
Siis whaat, oletko jotenkin narsistinen. Yleensä vanhempi ilahtuu, kun hänen lapsensa huomioidaan
Aa, no mä en taas tykännyt kun joskus joku liian ilmiselvästi jotenkin näytellen suostui puhumaan vaan miehelleni ohi mun.
Tai ensin kysy onko mies paikalla. Kun hain sen. niin mies haki mut virlä paikalla tulkkaamaan.
Hohjoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Aa, no mä en taas tykännyt kun joskus joku liian ilmiselvästi jotenkin näytellen suostui puhumaan vaan miehelleni ohi mun.
Tai ensin kysy onko mies paikalla. Kun hain sen. niin mies haki mut virlä paikalla tulkkaamaan.
Hohjoijaa.
Itse asiassa minulla on ollut tämäkin sama juttu. Jos olen miehen kanssa liikkeellä niin sille puhutaan. Aina.
ap
Pitäisikö sinullekin leperrellä?