Mitä yhteistä on 1980-luvun autokatsastuksella ja nykypäivän TE-palveluilla?

Muistatko 1980-luvun autokatsastuksen? Hikoilit pelosta kuin teini-ikäinen ensimmäisellä treffeillä, kun veit autoa katsastettavaksi.  Et voinut tietää etukäteen, meneekö se läpi vai joutuuko se heti romuttamolle. Huhujen mukaan Lada meni aina läpi (vaikka se olisi ollut kasattu teipillä ja pakoputken reiät tättätätällä), mutta Amerikassa valmistettu El Camino ei koskaan. Jos katsastusmies piti sinua juppina, joka ajoi liian hienolla autolla, auto ei mennyt läpi edes rukouksilla ja suklaarasialla. Tänä päivänä työvoimaviranomaiset toimivat täsmälleen samalla logiikalla. Hikoilet pelosta, kun menet kolmen kuukauden välein tapaamaan työllistämisasiantuntijaksi esittäytyvää henkilöä. Hänen ainoa valintakriteerinsä tehtävään on ollut työllisyyslakien ulkoa osaaminen, mielellään vuodelta 1994. Minkäänlaista kokemusta työllistämisestä ei saa olla, koska kaikki johtamis-, työllistämis- saati yrittämiskokemus katsotaan haitalliseksi. Niillä voisi nimittäin vahingossa ymmärtää työttömän asemaa, ja sitä ei saa tapahtua. Todellisuudessa asiantuntija yrittää keksiä, millä keinolla saisi työttömän tuet poikki. Mitä useammalta, sitä parempi. Bonuspisteitä saa, jos saa saman päivän aikana kolme ihmistä putoamaan järjestelmästä.  Työtön ei missään tapauksessa saa kertoa osallistuvansa ilmaiseksi vapaaehtoistyöhön, koska sanassa esiintyy ”työ”. Ja työ on työtä, vaikka siitä ei saisi palkkaa, ei kahvia eikä edes kiitosta. Sama pätee opiskeluun. Työtön ei saa kehittää osaamistaan, koska hänen työllistymismahdollisuutensa saattaisivat parantua – ja se olisi katastrofi. Kaikista suurin virhe on kuitenkin sanoa ääneen, että ajattelee yrittämistä. Silloin työtön pakotetaan kursseille, joissa parhaat ideat varastetaan heti lounastauolla ja tyhmimmät ideat (kuten kahvilan perustaminen keskelle autiota saarta, jossa asuu kolme lokkia ja yksi masentunut hylje) kannustetaan hakemaan starttirahaa.