Katkeruus = ystävyyden loppu?
Kiukuttaa ns. ystävä, joka haluaa aina minun järjestävän itselleni vapaan viikonlopun, jotta voin omalla kustannuksellani matkustaa hänen luokseen tuomisten kera. Että "pitkästä aikaa nähdään".
Kun pyydän häntä vaihteeksi meille, häntä jolla työ vain arkena, eikä juuri muutakaan järjesteltävää ole, hän kieltäytyy. Ei kuulemma onnistu millään.
Nyt huomaan olevani todella katkera tästä, enkä halua häntä käydä tapaamassa silloinkaan jos olen paikkakunnalla. Eihän hänkään minua tule moikkaamaan, ei ole tullut koko 7 vuoteen mitä tässä olen asunut. Vaikka ajaa läheltä ohi useita kertoja vuodessa.
Taitaa olla ystävyys lopussa.
Kommentit (7)
Kokemusta on. Ikävä huomata asia tuolla tavoin, mutta unohda.
Mulla oli sama juttu kaverin kanssa. Kävin aina hänellä kylässä, mutta itse ei saanut aikaa tulla mun luokse. Lopetin hänen luona käymiset, niin pikkuhiljaa loppui viestittelyt ja puhelut. Lopulta loppui koko ystävyys. Jälkeenpäin todennut että hyvä näin. En tee tuollaisella ystävällä yhtään mitään. En jaksa nykyisin enää yhtään yksipuolista ystävyyssuhdetta. Jos vastavuoroisuutta ei löydy, jätän homman siihen.
Sama kokemus. Tulen sairauteni vuoksi todella kipeäksi ajamisesta ja julkiset ei kulje. Silti aina MINUN pitäisi ajaa 200 km hänen luokseen. Ei koskaan toisinpäin.
Totesin että jos ei kaveri tuota ymmärrä, en tee sellaisella kaverilla mitään.
Mulla on jopa kaksi ystävää, jotka eivät ikinä kutsu luokseen ketään, mutta muiden luona kyläilevät ahkerasti. En viitsi enää kauaa kestitä heitä. Okei, saattaa olla sotkuinen koti, mutta silloin pitää siivota. Ei voi olettaa, ettei ikinä tarvitse kutsua ketään kylään.
Unohda koko tyyppi, on hyväksikäyttäjä.