Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suorasanaisia ystäväsi ovat? Olenko liian herkkis?
24.07.2026 |
Esimerkiksi jos kerroin ystävälleni, että olemme ostaneet talon, hän haluaa heti nähdä kuvat. Kertoo, että ei voisi asua tuolla mitenkään, koska talossa on sitä ja tätä vialla ja väärän väristä ja alue muutenkin huono.
Jos olen tehnyt voileipäkakun ja kerron, mitä siellä välissä on, on se automaattisesti väärin ystäväni mielestä ja voileipäkakussa pitäisi olla sitä ja tätä.
Tätä tapahtuu nimenomaan viestien välityksellä, ei niinkään livenä. Sen takia kun näemme, meillä on kyllä tosi mukavaa ja rentoa ja ei voisi välttämättä uskoa, että meillä on aika kitkaisaa toisinaan viestitse.
Nykymaailmassa kuitenkin ollaan paljon puhelimitse tekemisissä, ja erilaisissa viestialustoilla, niin ongelmat korostuu siellä.
Hän kuitenkin hehkuttaa elämäänsä usein esim viesteillä, jos hänen elämässä tapahtuu jotain kivaa. Usein vastaan, että "onpa kiva!" Tai vastaavaa. Jos itse laitan yhtään mitään positiivista, hän saattaa suorastaan suuttua tai vastaa vaan "Ok itteä ei kiinnostas tollanen." Sen takia nykyään en koskaan kerro hänelle mitään tulevaisuuden suunnitelmiani tai mitään lomajuttuja hänelle tai vastaavaa, tai muutenkaan jos on kivaa tapahtunut.
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (31)
KUKAAN ei jaksa lukea. Opettele lyhentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Joillain ei ole puheissa mitään suodatinta eikä käytöstapoja. Usein on syytä pitää mölyt mahassa. Tuo on tahallista loukkaamista. Voi pohtia onko edes ystävyyttä.
Oletko itkuherkkä, kipuilet ja oireilet ja ahistaa! 😢
Vierailija kirjoitti:
Juu en halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Joillain ei ole puheissa mitään suodatinta eikä käytöstapoja. Usein on syytä pitää mölyt mahassa. Tuo on tahallista loukkaamista. Voi pohtia onko edes ystävyyttä.
Pystytkö nyt kuitenkin olemaan vai tarvitaanko ambulanssia?
Suorasanainen voi olla. Mutta kusipää ei tarvi olla kuitenkaan. Rehellisyyttä ei pitäisi käyttää tekosyynä käyttäytyä kuin kusipää. Tai tekosyynä että sanoo mitä mieleen pälkähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti se on jotain alitajuista kateutta, epävarmuutta tms. Livenä ei uskalla olla täysin oma itsenä, mutta viestien välityksellä ei sensuroi itseään niin paljon. On ehkä oppinut kommentoimaan asioita niin kuin jossain tv-kilpailussa, että pitää aina etsiä ne asioiden huonot puolet.
Ystäväsi kuulostaa aika kamalalta ihmiseltä ja hänen käytöksensä on törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on kateellinen kusipää! haluaa vähätellä toisia jotta itse olisi parempi
Miksi roikut hänessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu en halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Joillain ei ole puheissa mitään suodatinta eikä käytöstapoja. Usein on syytä pitää mölyt mahassa. Tuo on tahallista loukkaamista. Voi pohtia onko edes ystävyyttä.
Pystytkö nyt kuitenkin olemaan vai tarvitaanko ambulanssia?
Pystyn, mutta kirjoitinkin etten halua. Olen joutunutkin ottamaan etäisyyttä tuollaisiin törppöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tuollaista "ystävää" ollut elämän varrella. Molempiin tein pesäeron. Ankeuttajia ei elämään tarvita! Jonkinlaista kateutta tuo varmaan on koska ikävät kommentit liittyvät aina toisen menestykseen/ilon aiheisiin.
Olette selvästi myös kilpasiskoksia, ettekä ainoastaan ystäviä.
Vaihtoehdot: hyväksyt sen, että ystäväsi reagoi aina noin ja sitten lakkaat esittelemästä sitä elämääsi, josta ystäväsi huomauttelee tavalla, josta et tykkää. Toistahan et voi muuttaa, muuttaa voit vain omia tapojasi ja omaa suhtautumistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vanhemmiten on alkanut oikeisti välittää millaisten ihmisten kanssa sitä viettää aikaa. En halua lähipiirini ihmisiä joilla on moukan käytöstavat, en vain yksinkertaisesti jaksa sellaista. Eli kyllä itse pahastuisin tuollaisista kommenteista ja nykyään jopa huomauttaisin käytöstapojen puutteesta.
Voisko ystävälle seuravalla kerralla kun näin näy, niin sanoa, että olisi mukava, kun olisi siihen omaan kerrottuun juttuun jotain kivaa tai neutraalia sanottavaa, eikä aina niin moitittavaa.
Kato mitä vastaa ja onko vaikutusta. Jos on kiva tyyppi pohjimmiltaan, ja välittää ap:sta ja hänenkin tunteistaan, niin hyvällä tuurilla tajuaa ja kiinnittää asiaan jatkossa huomiota.
Joskus ihan ystävällisesti tehty huomautus jostain voi toimia.
Toisaalta sen kertominen, millaisesta talosta tai voileipäkalusta itse pitää tai ei pidä, ei välttämättä ole tarkoitettu moitteeksi siten, että ap:n maussa tai mieltymyksissä olisi mitään vikaa myöskään. Makuja kun on monia ja voi sellaistakin vertailua keskustelussa käydä, että mistä kukin pitää tms. Riippuu siitä sävystäkin aika paljon.
Jos on kovin huono itsetunto, niin tällaisiakin kommentteja voi ottaa joskus ehkä vähän turhaankin itseensä. Ap:n ystävän kommentointi kuulostaa nyt ehkä kuitenkin enemmän tylyltä ja lyttäävältä, kuin vain omien eri mieltymyksen kertomiselta, varsinkin jos se positiivinen osa kommentoinnista tai ilahtuminen ap:n puolesta samalla puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme suorasanoaisia, mutta olemme myös oikeiasti ystäviä. Aloittajalla taas ei ole selkeästi ystävää, vaan elämässä heikkoitsetuntoinen henkilö, joka käyttää aloittajaa oman egonsa pönkittämiseen.
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Eihän tuo mielipide välttämättä ole aito, vaan voi olla kateutta ja ilkeyttä. Ystävät kuitenkaan eivät pahoita toisen mieltä ellei kyseessä ole oikea huoli.
Vierailija kirjoitti:
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Saahan sitä mielipiteensä ilmaista.
Yleensä aidot ystävät on ihan aidosti onnellisia, jos toiselle tapahtuu jotain kivaa eikä kuittaa sitä ilmoittamalla jämäkästi "okei, mua ei kiinnostais".
Ja kun vielä hermostuu päälle. Ei se ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Eihän tuo mielipide välttämättä ole aito, vaan voi olla kateutta ja ilkeyttä. Ystävät kuitenkaan eivät pahoita toisen mieltä ellei kyseessä ole oikea huoli.
Juuri siksi todellinen ystävä ei ikinä kerro oikeaa mielipidettään, vaan ymmärtää, että kun ei sano mitään eikä kerro mitään eikä ole mitään mieltä, niin uniikki lumihiutale pysyy tyytyväisenä eikä edes ymmärrä, että toinen ei ole ystävä, vaan ainoastaan liian kiltti sanoakseen, että mikään kertomasi ei liikuta minua.
Jos kertoo ostaneensa talon, joka on ystävän mielestä todellinen kauhujen kiinteistö, niin sitä ei saa sanoa ääneen, koska kyseessä on kateus? Pitää olla hiljaa ja antaa ystävän huomata, että keittiö kolmannessa kerroksessa ei ehkä ole järkevä ratkaisu, kun asuintilat muuten ovat pohjakerroksessa ja remontti maksaa maltaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Saahan sitä mielipiteensä ilmaista.
Yleensä aidot ystävät on ihan aidosti onnellisia, jos toiselle tapahtuu jotain kivaa eikä kuittaa sitä ilmoittamalla jämäkästi "okei, mua ei kiinnostais".
Ja kun vielä hermostuu päälle. Ei se ole normaalia.
Yleensä ystävät saavat ilmaista mielipiteensä toisen tekemisistä, mutta nykyisin pitää hyväksyä niin väkivaltainen poikakaveri kuin homeinen talokin ja ihastella molempia, koska muuten ei ole tosiystävä.
Olemme olleet ystäviä todella monia vuosia ja meillä on yhteisiä muistoja ihan taaperoista asti. Voisin sanoa, että hän on kuin sisareni, yhtä läheinen tai jopa läheisempi osittain.
Nyt kolmekymppisenä kuitenkin, olen kärsinyt jossain määrin tästä aina, etten voi hänelle kivoja asioita kertoa, tai jos voin, pitää aina vähän pehmentää kulmia tai jättää puolet pois.