Lue keskustelun säännöt.
Onneksi saa elää itsekseen tämän elämän. Ei lapsia, ei puolisoa, ei juuri mitään. Rauha on ihanaa.
23.07.2026 |
Saan tehdä mitä tahdon ja milloin tahdon. Elän aika normaalia elämää. Käyn töissä, käyn ulkoilemassa, ihmettelen elämää. Minusta on ihanaa kun saan olla itsekseni ihmettelemässä ja havannoimassa tätä kaikkea. Ihmisistä koituu yleensä draamaa tai jotain mikä lopulta satuttaa tai uuvuttaa. Yksin on vain niin paljon helpompaa ja hengitys kulkee paremmin. Olen jopa miettinyt, että muuttaisin vielä vähintäänkin luonnon keskelle asumaan sitten kun se on mahdollista. Ehkä vähän samaan tyyliin kuin korpimuija.
Olen kolmekymppinen nainen.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
Hän käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
No turvallisin ja läheisin kontakti on itseeni. Hyvin harvoja on kyllä sellaiset ihmiset, joita päästän elämääni. En vain jaksa oikein ihmisiä ja kaikkea sitä mitä mieli janoaa/haluaa. Sitä vain on väsynyt ja usein on sellainen olo, että en vain kykene tällaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä elämään. Ei vain ole minua varten. Ap
No ei sulla hyvin mene, kun olet täällä muulle roskasakille ylpeilemässä tylsääkin tylsemmällä elämälläsi. Tuossa iässä pitäisi vielä kokea, eikä rummoutua.
Vierailija kirjoitti:
No ei sulla hyvin mene, kun olet täällä muulle roskasakille ylpeilemässä tylsääkin tylsemmällä elämälläsi. Tuossa iässä pitäisi vielä kokea, eikä rummoutua.
En ylpeile, en varsinaisesti koe, että elämässäni olisi ylpeilemisen aihetta sinällään. Tietysti se, että hengissä tässä ollaan niin on aika iso juttu. Minusta kuitenkin on ihanaa, että olen valinnut olla yksin koska tämä tuntuu oikealta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
Hän käy töissä.
🥳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on elää omannäköistänsä elämää.
Vierailija kirjoitti:
No ei sulla hyvin mene, kun olet täällä muulle roskasakille ylpeilemässä tylsääkin tylsemmällä elämälläsi. Tuossa iässä pitäisi vielä kokea, eikä rummoutua.
Jotenkin vielä pakko sanoa, että en edes koe, että elämäni olisi tylsää. On hetkiä kyllä kun on tylsää (minusta hyvä asia) mutta elämäni ei sitä kyllä ole. Olen kokenut kyllä niin paljon hyvässä ja pahassa. Nähnyt elämän pimeän puolen ja sen, että sieltäkin voi nousta. Nyt kun on itsekseen, elämä virtaa, saa hengittää luonnossa ja olla vapaampi niin olen tyytyväinen. Vielä kun keksin miten voisin tehdä työni kotoani tai jopa olla tekemättä perustyötä niin olisihan se vapauttavaa entisestään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
No turvallisin ja läheisin kontakti on itseeni. Hyvin harvoja on kyllä sellaiset ihmiset, joita päästän elämääni. En vain jaksa oikein ihmisiä ja kaikkea sitä mitä mieli janoaa/haluaa. Sitä vain on väsynyt ja usein on sellainen olo, että en vain kykene tällaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä elämään. Ei vain ole minua varten. Ap
Vaikutat masentuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
No turvallisin ja läheisin kontakti on itseeni. Hyvin harvoja on kyllä sellaiset ihmiset, joita päästän elämääni. En vain jaksa oikein ihmisiä ja kaikkea sitä mitä mieli janoaa/haluaa. Sitä vain on väsynyt ja usein on sellainen olo, että en vain kykene tällaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä elämään. Ei vain ole minua varten. Ap
Vaikutat masentuneelta.
Minusta elämme sellaisessa ympäristössä, että on jopa normaalia reagoida siihen niin, ettei elämäntapamme ole lopulta kovin inhimillinen ja terve. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin luonnon keskelle viisikymppisenä, eli olen ap 20 vuoden päästä. Hän on oikeassa: yksin pusikossa on onnellista.
Jotkut meistä (huom. eivät kaikki) haluavat pitää oman rauhansa. Minä kuulun heihin. Ei aapeetä tarvitse haukkua. Hän elää juuri niin kuin hänelle on parasta.
Ei se ole edes mitenkään outoa. Katsokaa vaikka, miten moni böndemies elää yksin peltojen ja metsien ympäröimänä. Miksi se oli sen oudompaa naisellekaan?
Moni kaiketi kadehtii meitä omassa rauhassa asujia. Ja syystäkin.
Moi Ap.
Jatka samaan malliin, sulle tulee onnellinen keski-ikä ja onnellinen vanhuus. :) Tunnut osaavan kuunnella itseäsi ja omia tarpeitasi, ja se onkin tärkeintä, ei muiden seuraaminen.
Muutin itse jossakin vaiheessa työelämässä rämpimistä tänne maalle joen rantaan. Aluksi oli etätyö, sitten löytyi muuta. Täältä ovat asvalttitiet kaukana, ja onnelliset eläimetkin kirmaavat vapaana. Rakastan tätä vanhaa taloa ja omantahtista elämääni, käyn toki töissä. Rakastan puuhastella puutarhassa ja olla elukoitteni kanssa.
Kun näin otsikkosi, tajusin, että olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen. Olen korpimuijaakin paljon vanhempi ja suosittelen tätä elämäntapaa, jos kaupunkien pintaliito, raha, materia ja ulkonäkökeskeinen maailma ei sulle mitään anna. Monet kontaktit, joita pidin tasavertaisena parisuhteena tai - ystävyytenä, eivät sitä lopulta olleet. Lapsia en koskaan halunnut, ja olin sukupolveni "erikoinen". Minun ikäpolveni naisilta sitä vielä odotettiin. Kuten myös miesten katsomista ylöspäin.
Tulin juuri puusaunasta ja rupean huhuilemaan kissoja sisään. Jatka samaan rohkeaan malliin. Älä kuuntele, jos joku yrittää puuttua oman elämäsi polkuun. Älä anna kenenkään tuhota tuota löytynyttä voimaa sinussa.
Onnellinen vela melkein eläkeiässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
No turvallisin ja läheisin kontakti on itseeni. Hyvin harvoja on kyllä sellaiset ihmiset, joita päästän elämääni. En vain jaksa oikein ihmisiä ja kaikkea sitä mitä mieli janoaa/haluaa. Sitä vain on väsynyt ja usein on sellainen olo, että en vain kykene tällaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä elämään. Ei vain ole minua varten. Ap
Vaikutat masentuneelta.
Suomessa kuuluu valittaa?
Totta olen samaa mieltä.
Tämä on haudan rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin luonnon keskelle viisikymppisenä, eli olen ap 20 vuoden päästä. Hän on oikeassa: yksin pusikossa on onnellista.
Jotkut meistä (huom. eivät kaikki) haluavat pitää oman rauhansa. Minä kuulun heihin. Ei aapeetä tarvitse haukkua. Hän elää juuri niin kuin hänelle on parasta.
Ei se ole edes mitenkään outoa. Katsokaa vaikka, miten moni böndemies elää yksin peltojen ja metsien ympäröimänä. Miksi se oli sen oudompaa naisellekaan?
Moni kaiketi kadehtii meitä omassa rauhassa asujia. Ja syystäkin.
Niinpä. Kaikkea hyvää sinne. Ap
Minäkin nautin elämästäni nyt yksin. Ensimmäinen lapsi on työelämässä ja toinen asuu isän luona. Tätä rauhaa ei voi mikään voittaa, saan tehdä mitä itse haluan eikä tarvitse huolehtia kenestäkään. Ihan hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Moi Ap.
Jatka samaan malliin, sulle tulee onnellinen keski-ikä ja onnellinen vanhuus. :) Tunnut osaavan kuunnella itseäsi ja omia tarpeitasi, ja se onkin tärkeintä, ei muiden seuraaminen.
Muutin itse jossakin vaiheessa työelämässä rämpimistä tänne maalle joen rantaan. Aluksi oli etätyö, sitten löytyi muuta. Täältä ovat asvalttitiet kaukana, ja onnelliset eläimetkin kirmaavat vapaana. Rakastan tätä vanhaa taloa ja omantahtista elämääni, käyn toki töissä. Rakastan puuhastella puutarhassa ja olla elukoitteni kanssa.
Kun näin otsikkosi, tajusin, että olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen. Olen korpimuijaakin paljon vanhempi ja suosittelen tätä elämäntapaa, jos kaupunkien pintaliito, raha, materia ja ulkonäkökeskeinen maailma ei sulle mitään anna. Monet kontaktit, joita pidin tasavertaisena parisuhteena tai - ystävyytenä, eivät sitä lopulta olleet. Lapsia en koskaan halunnut, ja olin sukupolveni "erikoinen". Minun ikäpolveni naisilta sitä vielä odotettiin. Kuten myös miesten katsomista ylöspäin.Tulin juuri puusaunasta ja rupean huhuilemaan kissoja sisään. Jatka samaan rohkeaan malliin. Älä kuuntele, jos joku yrittää puuttua oman elämäsi polkuun. Älä anna kenenkään tuhota tuota löytynyttä voimaa sinussa.
Onnellinen vela melkein eläkeiässä :)
Ja silti notkut vauvapalstalla pätemässä?
Miten meinasit pärjätä jos eläkeiässä sairastut?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.
Ei tarvitse väkisin kontakteja eikä ihmisiä muutenkaan elämäänsä.
Olen tehnyt saman valinnan, ja muuttanut maalle metsän reunaan. Työtkin ovat sopivasti vähentyneet sote-alan säästövimmassa. Elelen säästöillä ja satunnaisilla keikkatöillä onnellista, omannäköistä elämää.
N56
Vierailija kirjoitti:
Moi Ap.
Jatka samaan malliin, sulle tulee onnellinen keski-ikä ja onnellinen vanhuus. :) Tunnut osaavan kuunnella itseäsi ja omia tarpeitasi, ja se onkin tärkeintä, ei muiden seuraaminen.
Muutin itse jossakin vaiheessa työelämässä rämpimistä tänne maalle joen rantaan. Aluksi oli etätyö, sitten löytyi muuta. Täältä ovat asvalttitiet kaukana, ja onnelliset eläimetkin kirmaavat vapaana. Rakastan tätä vanhaa taloa ja omantahtista elämääni, käyn toki töissä. Rakastan puuhastella puutarhassa ja olla elukoitteni kanssa.
Kun näin otsikkosi, tajusin, että olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen. Olen korpimuijaakin paljon vanhempi ja suosittelen tätä elämäntapaa, jos kaupunkien pintaliito, raha, materia ja ulkonäkökeskeinen maailma ei sulle mitään anna. Monet kontaktit, joita pidin tasavertaisena parisuhteena tai - ystävyytenä, eivät sitä lopulta olleet. Lapsia en koskaan halunnut, ja olin sukupolveni "erikoinen". Minun ikäpolveni naisilta sitä vielä odotettiin. Kuten myös miesten katsomista ylöspäin.Tulin juuri puusaunasta ja rupean huhuilemaan kissoja sisään. Jatka samaan rohkeaan malliin. Älä kuuntele, jos joku yrittää puuttua oman elämäsi polkuun. Älä anna kenenkään tuhota tuota löytynyttä voimaa sinussa.
Onnellinen vela melkein eläkeiässä :)
Kuulostaa todella ihanalta. Juuri siltä mitä kohti haaveena on mennä. Rakastan luontoa, puusaunaa ja kissoja. Uimista, fyysistä tekemistä. Olemista omien ajatuksiensa kanssa tai olla ajattelematta ollenkaan. Sellainen elämä antaa minulle niin paljon enemmän kuin tämä epäaito kaupunkielämä, jossa jahdataan lisää ja lisää ja lisää ja lisää..Jotain mitä ihmiset eivät koskaan saa tarpeeksi ja se näkyy eri tavoin. Olen itsekin sellainen ollut ja huomaan edelleen itsessäni senkin piirteen mutta silti tiedostan paremmin sen mitä en oikeasti halua ja sen mitä todella koen tärkeäksi. Itsekseen oleminen on nimenomaan senkin vuoksi parasta, että kuulee itseään ja saa oppia tuntemaan sen sisäisen tärkeän äänen. Kaupungin melussa sitä jotenkin on helppoa kadottaa itsensä kun on kaikenlaisia ärsykkeitä ja mielipiteitä.
Olen jo yksin ja tämän valinnut niin ei ole edes ketään joka minulle tulisi kertomaan miten minun pitäisi elämäni elää ja olen siitä kyllä iloinen, että olen rohkeasti kuunnellut tätä ääntä joka on kaivannut rauhaa, luontoa ja vain olemista.
Hyvää jatkoa sinulle. Ap
Kyllä ihminen joitain kontakteja tarvitsee.