Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin vakava sairastuminen ja seksittömyys
23.07.2026 |
Kumppanini sairastui vakavasti vuoden alussa, jonka jälkeen seksiä on ollut kerran seitsemän kuukauden aikana. Aiemmin meillä oli toimiva ja aktiivinen seksielämä, joka on nyt sairastumisen myötä hiipunut täysin.
Kumppanini on rakas ja tärkeä, seison hänen rinnallaan sairaudessa tukien. Ymmärrän, ettei seksuaalisuus kukoista tässä tilanteessa, eikä ole hänellä mielessä sairauden keskellä. Itselläni halut on kuitenkin tallella, seksi ja seksuaalisuus on ollut tärkeää minulle. Masturbointi ei aja asiaa pitkässä juoksussa, vaikka toki olen päästellyt paineita säännöllisesti masturboimalla tämän ajan.
Nyt seitsemän kuukauden lähes täydellisen seksittömyyden kohdalla halut alkavat olla niin pinnassa, että mietin, mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kaipaan niin kovasti miestä, kunnon seksiä ja laukeamista miehen ”sylissä”, että seuraavien mahdollisten kuukausien odottelu tuntuu mahdottomalta.
Miten te muut mahdollisesti samassa tilanteessa olleet olette ratkaisseet seksuaalisuutenne toteuttamisen puolison sairastuessa vakavasti?
En vielä tässä kohtaa elämässä haluaisi luopua seksielämästä, enkä olisi valmis siihen, että parisuhde muuttuisi pelkäksi hoivasuhteeksi. Enkä pysty myöskään sammuttamaan halujani.
N49
Kommentit (7)
Olin se sairas. Seksin ohella muukin läheisyys vähentyi, koska en oikein pystynyt liikkumaan,. Jäljelle jäi henkinen ja fyysinen etäisyys ja se raastaa minuakin. Erektio-ongelmat alkoivat, koska en tunne itseäni enää haluttavaksi ja tulen melkein aina torjutuksi. Ne kerrat kun seksiä on, mietin että toinen suostuu säälistä ja sitten se on hänen puoleltaan suoritettu. Keskustelussa hän aina sanoo, ettei niin ole ja pitää olla tiheämmin aktiivinen. Omat aloitteeni eivät johda mihinkään ja hän ei niitä tee. Hän ei ota enää kiinni kun nukumme ja työntää minut unissaan pois, jos yritän koskea.
Olen nyt sairas henkisesti, koska etäisyys musertaa ja sattuu niin pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin se sairas. Seksin ohella muukin läheisyys vähentyi, koska en oikein pystynyt liikkumaan,. Jäljelle jäi henkinen ja fyysinen etäisyys ja se raastaa minuakin. Erektio-ongelmat alkoivat, koska en tunne itseäni enää haluttavaksi ja tulen melkein aina torjutuksi. Ne kerrat kun seksiä on, mietin että toinen suostuu säälistä ja sitten se on hänen puoleltaan suoritettu. Keskustelussa hän aina sanoo, ettei niin ole ja pitää olla tiheämmin aktiivinen. Omat aloitteeni eivät johda mihinkään ja hän ei niitä tee. Hän ei ota enää kiinni kun nukumme ja työntää minut unissaan pois, jos yritän koskea.
Olen nyt sairas henkisesti, koska etäisyys musertaa ja sattuu niin pirusti.
Olen pahoillani, että teille kävi noin.
Tällä hetkellä kumppanini ei tee minkäänlaisia yrityksiä petipuuhiin ja sellainen erotiikka on täysin kadonnut. Välillä kaikki tämä musertaa: vakavan sairastumisen lisäksi parisuhde on muuttanut täysin muotoaan ja aiempi aktiivinen ja kiihkeä seksielämämme on kadonnut täysin. Nämä kaikki ovat kuitenkin tärkeitä parisuhteen elementtejä, jotta suhdetta parisuhteeksi voi kutsua. Rakkaus ei ole kadonnut, mutta paljon muuta on 😕
Oma aloiteellisuuteni ei myöskään ole tuottanut tulosta, joten olen ”antanut rauhan” asialle. Sisälläni tunne kuitenkin roihuaa…
Ap
Vaimoni sairastui kuusi vuotta sitten ja seksi loppui kuin seinään. Siihen mennessä seksielämämme oli vähintäänkin vireää ja toimivaa. Minun toki tekee mieli vielä, mutten ole jaksanut hankkimaan tyttöystävää vaikka jos suhteemme alussa sovimme, että jos toinen sairastuu, niin toisella on lupa käydä nauttimassa. Tosin oletan, että hän oletti minun sairastuvan ja siten petasi itselleen mahdollisuutta jatkaa seksielämää. Olisihan se kiinnostavaa, jos jostain löytyisi joku riittävän kiinnostava, joka ei kuitenkaan jäisi roikkumaan punttiini, koska en aio vaimostani luopua. Sen verran hyviä ystäviä olemme keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin se sairas. Seksin ohella muukin läheisyys vähentyi, koska en oikein pystynyt liikkumaan,. Jäljelle jäi henkinen ja fyysinen etäisyys ja se raastaa minuakin. Erektio-ongelmat alkoivat, koska en tunne itseäni enää haluttavaksi ja tulen melkein aina torjutuksi. Ne kerrat kun seksiä on, mietin että toinen suostuu säälistä ja sitten se on hänen puoleltaan suoritettu. Keskustelussa hän aina sanoo, ettei niin ole ja pitää olla tiheämmin aktiivinen. Omat aloitteeni eivät johda mihinkään ja hän ei niitä tee. Hän ei ota enää kiinni kun nukumme ja työntää minut unissaan pois, jos yritän koskea.
Olen nyt sairas henkisesti, koska etäisyys musertaa ja sattuu niin pirusti.
Olen pahoillani, että teille kävi noin.
Tällä hetkellä kumppanini ei tee minkäänlaisia yrityksiä petipuuhiin ja sellainen erotiikka on täysin kadonnut. Välillä kaikki tämä musertaa: vakavan sairastumisen lisäksi parisuhde on muuttanut täysin muotoaan ja aiempi aktiivinen ja kiihkeä seksielämämme on kadonnut täysin. Nämä kaikki ovat kuitenkin tärkeitä parisuhteen elementtejä, jotta suhdetta parisuhteeksi voi kutsua. Rakkaus ei ole kadonnut, mutta paljon muuta on 😕Oma aloiteellisuuteni ei myöskään ole tuottanut tulosta, joten olen ”antanut rauhan” asialle. Sisälläni tunne kuitenkin roihuaa…
Ap
Se on kauneinta. Rakkaus. Ei se minullakaan ole kadonnut, mutta kaipaan läheisyyttä enemmän kuin koskaan. Vielä niin, että puolisoni haluaisi koskea minuun. Viime syksynä hän laski päänsä olkapäälleni kun jo pystyin hieman liikkumaan ja istuimme puistossa. Muistan sen, koska se oli niin aitoa ja spontaania. Kaipaan seksiä, se oli välillä todella kiihkeää ja rajuakin. Myös rauhallisempaa. Nyt kaikki tila on tyhjyyttä ja pää ja keho huutavat, että eivät ole näkymättömiä ja vanhentuneita tässä ajassa. Tai sitten vain luulen, etteivät ne ole.
Millaista ratkaisua kumppanisi tähän ehdottaa?
Jos ei mitään, tuskin välittää sinusta kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin se sairas. Seksin ohella muukin läheisyys vähentyi, koska en oikein pystynyt liikkumaan,. Jäljelle jäi henkinen ja fyysinen etäisyys ja se raastaa minuakin. Erektio-ongelmat alkoivat, koska en tunne itseäni enää haluttavaksi ja tulen melkein aina torjutuksi. Ne kerrat kun seksiä on, mietin että toinen suostuu säälistä ja sitten se on hänen puoleltaan suoritettu. Keskustelussa hän aina sanoo, ettei niin ole ja pitää olla tiheämmin aktiivinen. Omat aloitteeni eivät johda mihinkään ja hän ei niitä tee. Hän ei ota enää kiinni kun nukumme ja työntää minut unissaan pois, jos yritän koskea.
Olen nyt sairas henkisesti, koska etäisyys musertaa ja sattuu niin pirusti.
Olen pahoillani, että teille kävi noin.
Tällä hetkellä kumppanini ei tee minkäänlaisia yrityksiä petipuuhiin ja sellainen erotiikka on täysin kadonnut. Välillä kaikki tämä musertaa: vakavan sairastumisen lisäksi parisuhde on muuttanut täysin muotoaan ja aiempi aktiivinen ja kiihkeä seksielämämme on kadonnut täysin. Nämä kaikki ovat kuitenkin tärkeitä parisuhteen elementtejä, jotta suhdetta parisuhteeksi voi kutsua. Rakkaus ei ole kadonnut, mutta paljon muuta on 😕Oma aloiteellisuuteni ei myöskään ole tuottanut tulosta, joten olen ”antanut rauhan” asialle. Sisälläni tunne kuitenkin roihuaa…
ApSe on kauneinta. Rakkaus. Ei se minullakaan ole kadonnut, mutta kaipaan läheisyyttä enemmän kuin koskaan. Vielä niin, että puolisoni haluaisi koskea minuun. Viime syksynä hän laski päänsä olkapäälleni kun jo pystyin hieman liikkumaan ja istuimme puistossa. Muistan sen, koska se oli niin aitoa ja spontaania. Kaipaan seksiä, se oli välillä todella kiihkeää ja rajuakin. Myös rauhallisempaa. Nyt kaikki tila on tyhjyyttä ja pää ja keho huutavat, että eivät ole näkymättömiä ja vanhentuneita tässä ajassa. Tai sitten vain luulen, etteivät ne ole.
Elämässä on kaikenlaisia haasteita. Tuo lienee sieltä helpoimmasta päästä. Tsemppiä vaan.
Hommaa itsellesi fwb ja jos omatunto soimaa, niin keskustele miehesi kanssa avoimesti asiasta. Uskoisin hänen ymmärtävän kyllä. Jos on yhtään kartalla, niin on tiedostanut asian itsekin ja valmistautunut, että keskustelu tulee eteen jossain vaiheessa.