Miten oppia kieltäytymään nätisti?
Miten työttömänä ja lapsettomana pystyy kieltäytymään sukulaisten ja kavereiden erilaisista pyynnöistä, kun ei voi oikein mitään valkoista valhetta sanoa? Esim. en pääse hoitamaan lapsiasi/koiraasi/pihaasi, koska olen laiska ja en vain halua. Olisi niin paljon helpompi vedota johonkin keksittyyn kiireeseen, mutta eihän minulla ole muuta kuin vapaata aikaa. Tai olisi kiva nähdä joitakin tuttuja hetken kahvin merkeissä, mutta ei minua kiinnosta mikään monen tunnin tai päivän tiivis yhdessäolo. Jos kieltäydyn suoraan, niin sitten menetän kaikki vähätkin tuttuni.
Kommentit (10)
Todellakin, tuo on ärsyttävää, jos kautta rantain yritetään udella, että onkos sulla siinä mitään. Sanoisivat suoraan, että voin sitten itse tehdä päätöksen, että haluanko osallistua vai en.
Saattaa olla, saattaa olla olemattakin.
Ei tarvitse valehdella, sanot vain, että on muita suunnitelmia. Jos he utelevat tarkemmin, niin mieti jotain, mitä haluat tehdä.
"Ajattelin käydä lenkillä."
"No siinä tapauksessa, kun sinulla ei ole mitään, niin..."
Asetat rajoja heille ja lopetat ylenpaattisen miellyttämisen. Hohhoijaa.
Voit esim. lakata puheluihin ja viesteihin vastaamisen
Miten usein näitä tulee? Eihän kukaan varsinaisesti halua hoidella ylimääräisiä hommia, mutta yleensä kuitenkin läheisten ystävien tai sukulaisten pihat, koirat ja lapset pyydettäessä hoidetaan (ja voidaan itsekin luottaa heidän apuun kun tarve tulee).
Jos oma sosiaalinen akku on täysin tyhjä ei silloin voikaan tavata ihmisiä, Tyhmää lähteä tilanteisiin, joissa oma olo vain pahenee. Laiskuutta ei ole pitää itsestään huolta. Tilanne voi muuttua lähivuosina, jos muuttuu.
Mitä tulee vapaaehtoisen avun antamiseen (oletus, ettei sinulle korvata mitään) on siinäkin sama juttu kuin palkkatöissä,että tekee sitä mitä parhaiten osaa ja kykenee.
Jos pelkäät menettäväsi tuttavasi suoraan kieltäytymällä voi aina mutista, että katsotaan toisella kertaa pääsisinkö. Ja kun tulee toinen kerta mutiset ,taas että on toinen meno samaan aikaan.
Omia menojaan ei tarvitse kertoa ja perustella. Joillakin on röyhkeä tapa udella liikaa tai toisinpäin lörpötellä perusteellisesti mitä muuta omaa menoa on samaan aikaan. Turhaa sosiaalista vehtaamista, joka ei muuta tilannetta muuksi. Olen huomannut, että kun vain sanoo nätisti minulla olevan muuta ja lopettaa siihen harva kehtaa udella lisää. (Ruikuttajat ovat erikseen.)
Ovelia kuvittelevat olevansa, nämä sitoumuksiin huijaamaan pyrkivät. Eivät tajua että heidän jekkunsa tunnetaan varsinkin kun ovat käyttäneet niitä jo monesti.
Sun tutut sentään heti kättelyssä tunnustavat että ovat vailla apuja, mun kaveri kyseli kautta rantain että mitä teen lauantaina, auta armias jos kerroin ettei ole suunnitelmia sillä ajatuksella että hän kutsuu vaikka kirpputorikierrokselle tai muuta mukavaa niin sitten selvisi että lapsenvahdistahan se kyse oli.
Juu äkkiä opin valehtelemaan että aina oli suunnitemia.
Puhun menneessä muodossa kun niinpä ne soitot ja kyselyt sitten aikanaan päättyivät. Onneksi.