Pakko yrittää alatiesynnytystä, kääk!

Samantyyppinen tilanne omalla kohdalla, pääsin ylimääräiseen tutkimukseen sen vuoksi että pelkäsin vauvan olevan iso. Ja olihan se, arvioitu koko laskettuna aikana 4,2 kg. Nyt jo 41+4 eikä merkkiäkään synnytyksen alkamisesta. Isoa poikaa odotellaan siis.



En osaa sanoa oikein muuta kuin että pyydä kokoarviota vielä synnytyksessä, ultralla katsovat ja kone laskee sitten painon. Samalla sen päänympäryksenkin näkee. Jos ihan kamalan iso poika on tulossa niin sitten vaan rähäkkä päälle ja vaadit sen sektion ( ota mukaan joku jolla on iso haba, kova ääni ja häikäilemätön luonne..)



En käsitä miten tällä kertaa mahtuisi jos edellinenkään ei mahtunut? Toivottavasti riittää perusteeksi.



Itsellä tulossa esikoinen joten aiempiin kokemuksiin on turha vedota.. Paljon tsemppiä sulle ja toivotan onnea niin sulle kuin itsellenikin :)

Itse en kyllä lähtisi yrittämäänkään. Ala vaan kinuta sitä sektiota, tai edes tutkimusta.

tulet olemaan ihan repale-pillu tuon jalkeen. ja puhun kokemuksesta. voit myoskin olla se "i know it all" ja kokea sen itse.

Tästä tämänpäiväisestä sessiosta jäi jotenkin tosi kylmä ja valju fiilis.



Probleema lienee siinä, että viimeksi suurin ongelma mahtoi olla se, että tarjonta osoittautui lopulta avosuutarjonnaksi, ja kuulemma sen takia synnytys pysähtyi. Ei ole siis suoraan todettu, ettei poika olis mahtunut, jos olis ollut oikeassa tarjonnassa. Ei siis ole mitään lääketieteellistä perustetta siihen, miksi sectio pitäisi tehdä. On vain oma, tosi vahva tunne siitä, ettei tämä hyvin mene tälläkään kertaa. Ja lääkäri sanoi, että hyvin sitä on synnytetty 5-kiloisiakin lapsia. Mitäpä siihen voi sanoa... niin varmasti onkin, mutta minä en ole.



Olen luonteeltani ns. sisukas sissi enkä haluaisi sluibailla sellaisista asioista, jotka pystyn hoitamaan. Tässä tilanteessa vaan en tiedä, mikä on järkevää ja mikä ei. Ainakaan en haluaisi lapselleni vahinkoa siksi, että en itse kykene muka alatiesynnytykseen.



2:lle toivon oikein paljon tsemppiä!



AP

Probleema lienee siinä, että viimeksi suurin ongelma mahtoi olla se, että tarjonta osoittautui lopulta avosuutarjonnaksi, ja kuulemma sen takia synnytys pysähtyi. Ei ole siis suoraan todettu, ettei poika olis mahtunut, jos olis ollut oikeassa tarjonnassa.

Tosihan se on että tuo tarjonta on tosi merkityksellinen asia sen suhteen, tuleeko lapsi "helposti" vai ei. Se on sinällään stressaava juttu, että se ratkeaa vasta synnytystapahtumassa millaiseksi tarjonta muodostuu.. Toivotaan että tällä kertaa tarjonta olisi optimaalisempi, todennäköistähän se on.

Tsemppiä synnytykseen, tapahtuu se sitten alateitse tai sektiolla.

enkä revennyt lainkaan pahasti. Mitä nyt vanha episiotomia repeytyi, ja se johtui ihan siitä nyrkistä.

Mutta jotenkin mul on ihan fiilis, et älä ystävä kiltti nyt ala olla sisukas ja kiltti synnyttäjä ainakaan "tappelematta" ensin ihan kypällä. Ole mieluummin sinnikäs puolustamaan sisäistä intuitiotasi niin paljon kuin mahdollista. Aikakin sen voisit vaatia pelkopolilla et kirjoihin kirjataan, et jos lapsi ei lähde laskeutumaan normaalisti, mikä viittais ahtauteen, niin sit herkästi mennään sektioon.

Tietysti avosuinen tarjonta on jo tosi iso tuossa koossa- ehkä selviäisit alatiesynnytyksestä yhtä hyvin kuin minä ;)



Muistan rukouksin että sun synnytys menis hyvin, että molemmat voisitte sen jälkeen hyvin - oli se sitten alatie tai keskitie.

Se on niin kovaa touhua jokatapauksessa.

En ymmärrä miten naiset alistuvat ja sitten kidutetaan äitejä ja lapsia ja lopputuloksena vammautunut lapsi ja äiti ja pahimmassa tapauksessa kumpikin kuolee.



Taas yksi äiti näköjään ympäripuhutaan. Miksi ette pidä puolianne?



t. kahden lapsen äiti

Mutta jotenkin mul on ihan fiilis, et älä ystävä kiltti nyt ala olla sisukas ja kiltti synnyttäjä ainakaan "tappelematta" ensin ihan kypällä. Ole mieluummin sinnikäs puolustamaan sisäistä intuitiotasi niin paljon kuin mahdollista.

Mulla ei ole aikomusta eikä tarvetta olla kiltti sairaalan suuntaan, mutta toki kun lääkärit ym. puolustavat alatiesynnytystä, he vetoavat juuri lapsen parhaaseen. Tyyliin "normaalia, synnytykseen liittyvää stressireaktiota ei synny" jne. Ja lapselleni tahdon tietty parasta. Vaatia kyllä osaan, jos vaan olisin varma, että tiedän, mitä haluan vaatia.

Mun oma terkka on rivien välistä vihjannut, että mun historialla voisi leikkaustakin harkita. Suoraan ei sitä suosittanut, kun kysyin. Myös yksi ultraava kätilö muistutteli leikkausmahdollisuudesta, vaikken muistaakseni hälle mitään kummempia edellisestä sessiostani maininnutkaan. Näiden jälkeen olikin vähän yllättävää, et lääkäri oli niin ehdoton.

ap

Minulle sanottiin, että minulla on vähintäänkin normaali ja enintään hieman laaja. Lupasivat, että 4 kg tulee silloin ulos todennäköisimmin ongelmitta, mutta siitä yli ei olisi niin varmaa, mutta silti kannattaisi yrittää aina 4,5 kg asti. Sain 3,9 kg vauvan. Synnytys oli raju, mutta meni hyvin. Olen vakuuttunut, että yhtään suurempi vauva ei olisi mahtunut. Pehmytkudokset myötäsivät kivasti, mutta luustooni ei olisi kyllä mahtunut isompaa. En siis synnyttäisi 4,5 kiloista alateitse.

Minä soittelin äitipolin lääkäreille. Tosin perätilan takia (eivätkä silloinkaan meinanneet sektiota antaa), mutta sinäkin voisit soittaa ja vaatia keskustelua, edellisen synnytyksen perusteella!

Ja jos on mahdollista, kysy toiselta lääkäriltä!

Minulle toinen lääkäri sanoi että ei sektiota. Mutta toinen lääkäri sitten varasi ajan siihen.



Tottakai äidin pitää saada sektio jos on sellainen tilanne missä se olisi vain hyvä! Kuten ap:n tapauksessa. Edellinen jo päätynyt sektioon, typerää evätä nyt toisen kohdalla se.

että on viisikiloisiakin synnytetty. Jos äiti on itse kookas ja omaa kookkaan lantion, niin varmasti isokin lapsi voi syntyä helposti. Jos on pieni äiti, niin sehän on ihan eri juttu! Luulisi, että synnytystapa-arviossa kiinnitettäisiin huomiota nimenomaan juuri tämän lapsen kokoon suhteessa äitiin :O



Itsellä ei siitä ole kokemusta, arvioinnista nimittäin, mutta ainakin kaverillani ultrattiin, jonka perusteella arvio sitten tehtiin. Arviohan se vaan on, mutta silti. Mä en ainakaan suostuis tollasen lonkaltaheiton perusteella yhtään mihinkään.

mut jos ulkopuolelta pystyy jotain päättelemään, niin ei se ainakaan leveä ole. Olen 164/55 kg (normitilassa) eli en mikään iso.



Mua häiritsee tässä kokonaisuudessa myös sellainen pienempi detalji, et mun kaveri on kätilö, ja kun hälle näistä sectiohaaveistani kerroin, hän suhtautui asiaan nihkeästi. Sanoi, ettei näin isoon leikkaukseen pidä koskaan lähteä "huvin vuoksi", muistutteli tulehdusvaarasta ja pitkästä toipumisajasta.



ap taas

Avosuisessa tarjonnassa ne ongelmat ei kuitenkaan tietääkseni johdu siitä ettei lapsi mahdu. Se vaan on väärässä asennossa. Eli varmaan siksi sullekaan ei heti olla tarjoamassa sektiota koska ei ole mitään syytä olettaa että lantiossasi olis jotain vikaa.



Mun eka synnytys oli pitkä ja vaikea, mutta toinen helppo ja nopea. Eli sullekin vois olla luvassa parempi kokemus tällä kertaa, jos vaan uskallat lähteä kokeilemaan. Pelkopolista oli ainakin mulle apua, kun sain paitsi käytyä läpi ekaa synnytystä, myös kirjattua papereihini toiveita seuraavaa ajatellen. Toisaalta jos toiveissa on vielä useampia lapsia, niin kannattaa myös ottaa huomioon se että ainakaan mun tietääkseni kahden sektion jälkeen ei enää voi synnyttää kuin sektiolla. Että rohkaisisin oman kokemukseni pohjalta sua pelkopolille sekä kokeilemaan alatietä, jos suinkin koet että uskallat. Mä innostuin sen hyvin sujuneen toisen synnytyksen jälkeen hankkimaan vielä kolmannenkin lapsen ;) Mutta jos et saa pelkoa "aisoihin" niin taistele sektiosi puolesta, koska vaikea se on varmaan täydessä paniikissakaan synnyttää. Musta vaan tuntuu, että voisit hyvin uskaltaa alakauttakin, koska pohdit esim. noita etuja lapsen kannalta... jos aivan hirveästi pelkäisit, et varmaan edes tämmöistä pohdiskelua kävisi..?

että on viisikiloisiakin synnytetty. Jos äiti on itse kookas ja omaa kookkaan lantion, niin varmasti isokin lapsi voi syntyä helposti. Jos on pieni äiti, niin sehän on ihan eri juttu! Luulisi, että synnytystapa-arviossa kiinnitettäisiin huomiota nimenomaan juuri tämän lapsen kokoon suhteessa äitiin :O

Itsellä ei siitä ole kokemusta, arvioinnista nimittäin, mutta ainakin kaverillani ultrattiin, jonka perusteella arvio sitten tehtiin. Arviohan se vaan on, mutta silti. Mä en ainakaan suostuis tollasen lonkaltaheiton perusteella yhtään mihinkään.

Äidin koolla ei ole mitään merkitystä. Mä olen 152cm, ja ekaa ja tokaa kun aloin odottamaan, painoin 52kg. Eli en kovin iso.

Lapset oli silti 4150g ja 4900g. Yliajalle mentiin, toisessa 2 viikkoa, ja kun tokassa odotuksessa pyysin painoarviota, kun pelkäsin että lapsi ei mahdu ulos, tunsin nimittäin tosi selvästi että on ekaa isompi, keskussairaalan lääkäri sanoi vain että murehditaan sitä sitten.

Niin milloin, sitten kun on jo kiire, ehkä jo liian myöhäistä.

Ja eihän se toinen synnytys ihan ok mennyt, mulle symfyysin diastaasi kun niin iso lapsi. Onneksi tytölle ei käynyt mitään, mitä nyt turhaan oli yliaikainen ja iso, kakannut lapsiveteen, joutui hoitoon ja antibioottia suoneen...

Nyt olen 5 lasta synnyttänyt, ja en sitten tiedä miksi täällä on asiat näin, mutta mitään varsinaisia synnytystapa-arvoita tai painoarvioita ei tehdä. Lähtökohta, eli se että loppuun asti mennään, ei ole kovin paha, mutta mitään poikkeuksia ei haluta nähdäkään. Niin, murehditaan kun on myöhäistä. Ja miten niin et suostuis mihinkään lonkaltaheiton perusteella. Se vaan on suostuttava. Jos ei mitata tai käynnistetä, niin siihen on tyytyminen. Ihan sama mitä äiti tuntee, eihän nyt odottava äiti tiedä mitään, lääkäri on aina oikeassa...