Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80-luku suomen onnellisin vuosikymmen?
21.07.2026 |
Olihan silloin hapsutakit ja olkatoppaukset jotka vetivät kapea harteisemmankin ihmisen uuteen malliin.
Kommentit (142)
Oli tietenkin, asunnottomia yli 16 tuhatta, itsemurhia tehtiin koko ajan enemmän vuoteen 1990 asti jolloin oli huippu vuosi. Ihan mahtava vuosikymmen, kiusaaminen oli rankempaa ja ai että kaikilla oli niin kivaa
1980-luvun koulukiusaaminen oli usein fyysisempää, näkyvämpää ja raaempaa kuin nykyään, eikä ilmiöön puututtu kouluissa läheskään samalla tavalla kuin nykypäivänä.
1980-luvun kiusaamisen piirteitä
• Fyysinen väkivalta ja nöyryytys: Kiusaamiseen kuului usein suoraa tönimistä, tappelua, tavaroiden rikkomista tai fyysisiä nöyryytyksiä (kuten pään kastelua tai pesemistä vessanpytyssä).
• "Poikien on kestettävä" -asenne: Sosiaaliset normit olivat tiukempia, ja fyysistä kovuutta ihannoitiin. Kiusaamista saatettiin pitää vain "poikien välisenä leikkinä", kovana luonteenkasvatuksena tai osana kouluelämää, joka uhrin piti vain sietää.
• Puuttumisen puute: Opettajien ja koulun rooli kiusaamisen kitkemisessä oli lapsenkengissä. Vasta 1980-luvun lopussa Suomessa alettiin herätä järjestelmällisemmin koulukiusaamisen ehkäisyyn ja käsitellä asiaa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teevee-viihdehän oli tosi hyvää silloin. Paljon kotimaista tuotantoa, myös hyviä ulkomaalaisia sarjoja.
Joo ja salattuja eläimiä ei ollut vielä keksitty vahinko että niiden käsikirjoittajat olivat syntyneet.
Eikä Kauniit &Rohkeatkaan olleet vielä alkaneet.
Se alun huippusuosio varmaan johtui siitä ettei tajuttu kuinka paksua hömppää se oli, sellaista lajityyppiä ei ollut Suomessa aikaisemmin.
No oli ollut, ja kyllä, se oli paksua hömppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teevee-viihdehän oli tosi hyvää silloin. Paljon kotimaista tuotantoa, myös hyviä ulkomaalaisia sarjoja.
Joo ja salattuja eläimiä ei ollut vielä keksitty vahinko että niiden käsikirjoittajat olivat syntyneet.
Eikä Kauniit &Rohkeatkaan olleet vielä alkaneet.
Se alun huippusuosio varmaan johtui siitä ettei tajuttu kuinka paksua hömppää se oli, sellaista lajityyppiä ei ollut Suomessa aikaisemmin.
No oli ollut, ja kyllä, se oli paksua hömppää.
Ei ollut samanlaista tarkoituksellista tilanteiden pitkittämistä aikaisemmin. Dallas ja Dynastia etenivät valon nopeudella kaunareihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teevee-viihdehän oli tosi hyvää silloin. Paljon kotimaista tuotantoa, myös hyviä ulkomaalaisia sarjoja.
Joo ja salattuja eläimiä ei ollut vielä keksitty vahinko että niiden käsikirjoittajat olivat syntyneet.
Eikä Kauniit &Rohkeatkaan olleet vielä alkaneet.
Se alun huippusuosio varmaan johtui siitä ettei tajuttu kuinka paksua hömppää se oli, sellaista lajityyppiä ei ollut Suomessa aikaisemmin.
Kaunarit alkoivat Suomessa-86.
Alkoi USAssa 1987.
Oliko ennen kaikki paremmin
Mistäpä mä sen tietäisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun puolessavälissä pankit "vapautettiin" Yhdysvaltojen ja EU:n käskystä. Velkaa alettiin jakaa läjäpäin ja sitä haettiin myös ulkomailta. Asuntojen hinnat nousivat kaksinkertaiseksi ja pörssikeinottelu kukoisti. Seurasi Suuri lama 90-luvulla. Suomessa oli pahimmillaan yli puoli miljoonaa työtöntä, monen ihmisen elämä raunioiui ja monet tekivät myös itsemurhan Pääsyyllisiä olivat rahan vapauttajat eli suomalaiset poliitikot. 80-luvulla poliittinen eliitti oli siten lähes yhtä tyhmää kuin tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolessavälissä pankit "vapautettiin" Yhdysvaltojen ja EU:n käskystä. Velkaa alettiin jakaa läjäpäin ja sitä haettiin myös ulkomailta. Asuntojen hinnat nousivat kaksinkertaiseksi ja pörssikeinottelu kukoisti. Seurasi Suuri lama 90-luvulla. Suomessa oli pahimmillaan yli puoli miljoonaa työtöntä, monen ihmisen elämä raunioiui ja monet tekivät myös itsemurhan Pääsyyllisiä olivat rahan vapauttajat eli suomalaiset poliitikot. 80-luvulla poliittinen eliitti oli siten lähes yhtä tyhmää kuin tänäänkin.
80-luvulla ei EU:ta ollut vielä olemassa. Niin ja Suomi liittyi vasta 90-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ne menivät pois muodista. Ei ollut onnellisin. Lapsia sai piiskata vielä 80-luvun alussa. Kouluissa oli käytössä häpeärangaistukset, lapsia ei kehuttu, etteivät ylpisty.
Takaisin äkkiä tuo aika.
Vierailija kirjoitti:
Oli tietenkin, asunnottomia yli 16 tuhatta, itsemurhia tehtiin koko ajan enemmän vuoteen 1990 asti jolloin oli huippu vuosi. Ihan mahtava vuosikymmen, kiusaaminen oli rankempaa ja ai että kaikilla oli niin kivaa
1980-luvun koulukiusaaminen oli usein fyysisempää, näkyvämpää ja raaempaa kuin nykyään, eikä ilmiöön puututtu kouluissa läheskään samalla tavalla kuin nykypäivänä.
1980-luvun kiusaamisen piirteitä
• Fyysinen väkivalta ja nöyryytys: Kiusaamiseen kuului usein suoraa tönimistä, tappelua, tavaroiden rikkomista tai fyysisiä nöyryytyksiä (kuten pään kastelua tai pesemistä vessanpytyssä).
• "Poikien on kestettävä" -asenne: Sosiaaliset normit olivat tiukempia, ja fyysistä kovuutta ihannoitiin. Kiusaamista saatettiin pitää vain "poikien välisenä leikkinä", kovana luonteenkasvatuksena tai osana kouluelämää, joka uhrin piti vain sietää.
• Puuttumisen puute: Opettajien ja koulun rooli kiusaamisen kitkemisessä oli lapsenkengissä. Vasta 1980-luvun lopussa Suomessa alettiin herätä järjestelmällisemmin koulukiusaamisen ehkäisyyn ja käsitellä asiaa kouluissa.
Allekirjoitan tämän. Olin koilussa 70- ja 80- luvuilla. Kaameaa oli. „Pojat on poikia“ ja ei saa kertoa muista mitään. Hiljaa kärsiminen oli in.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku tuntui hyvältä, mutta kuplaahan se oli. Valuuttamarkkinat ja pankkien sääntely kun vapautui, niin pankit suuruudenhulluudessaan tyrkyttivät lainaa ovista ja ikkunoista. Ja kansalaisethan ottivat sitä, firmat samoin. 70-luvulla kun oli totuttu siihen, että inflaatio syö lainan pois. Ysärillä tuli sitten ikävä palautus todellisuuteen. Eikä se johtunut vain Neuvostoliiton hajoamisesta, johon idänkauppa tyssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ne menivät pois muodista. Ei ollut onnellisin. Lapsia sai piiskata vielä 80-luvun alussa. Kouluissa oli käytössä häpeärangaistukset, lapsia ei kehuttu, etteivät ylpisty.
Kukaan ei väitä 80-lukua täydelliseksi, mutta vioistaan huolimatta paras vuosikymmen.
Silloin yhteiskunta toimi kuin rasvattu, toisin kuin nyt.
Kyllä riitti rahaa julkispalveluihin eikä leikkauksista ja säästöistä puhettakaan.
Eikä suomen syöpää, nekkejä, joihin kaikki rahat nykyään menevät.
Ei mene kaikki rahat ollenkaan noihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, piste. Jos jostain olen kiitollinen niin siitä, että sain sen vuosikymmenen elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tietenkin, asunnottomia yli 16 tuhatta, itsemurhia tehtiin koko ajan enemmän vuoteen 1990 asti jolloin oli huippu vuosi. Ihan mahtava vuosikymmen, kiusaaminen oli rankempaa ja ai että kaikilla oli niin kivaa
1980-luvun koulukiusaaminen oli usein fyysisempää, näkyvämpää ja raaempaa kuin nykyään, eikä ilmiöön puututtu kouluissa läheskään samalla tavalla kuin nykypäivänä.
1980-luvun kiusaamisen piirteitä
• Fyysinen väkivalta ja nöyryytys: Kiusaamiseen kuului usein suoraa tönimistä, tappelua, tavaroiden rikkomista tai fyysisiä nöyryytyksiä (kuten pään kastelua tai pesemistä vessanpytyssä).
• "Poikien on kestettävä" -asenne: Sosiaaliset normit olivat tiukempia, ja fyysistä kovuutta ihannoitiin. Kiusaamista saatettiin pitää vain "poikien välisenä leikkinä", kovana luonteenkasvatuksena tai osana kouluelämää, joka uhrin piti vain sietää.
• Puuttumisen puute: Opettajien ja koulun rooli kiusaamisen kitkemisessä oli lapsenkengissä. Vasta 1980-luvun lopussa Suomessa alettiin herätä järjestelmällisemmin koulukiusaamisen ehkäisyyn ja käsitellä asiaa kouluissa.
Allekirjoitan tämän. Olin koilussa 70- ja 80- luvuilla. Kaameaa oli. „Pojat on poikia“ ja ei saa kertoa muista mitään. Hiljaa kärsiminen oli in.
Kuitenkin oli tarkkailuokat häiriköille ja koulustakin kai voitiin erottaa. Että ihan puppua ettei näille kiusankappaleille olisi kukaan asettanut rajoja. Toinen juttu tietysti sellainen kiusaaminen mistä uhri ei uskaltanut kertoa mihinkään.
Älkää viitsikö liioitella asioita, kaveripiirissä/aikuisissa saattoi olla myös tilanteisiin rohkeasti puuttujia ja kiusaaminen ymmärrettiin vääränä silloinkin. Ja mitäs nämä kiusaavat tytöt jopa porukassa sitten ovat nykyään? Oliko tälläisiä silloin? Kyllä ne harvassa olivat, kovistytöthän ovat aina olleet enemmän ilkeitä kuin käsiksi käyviä.
Nuo vessanpytyssä päiden uittamiset kuulostavat aivan poikkeukselliselta minä vuosikymmenenä tahansa. Eli sen väittäminen että tämä olisi ollut vain jotain mitä tapahtui joka puolella on ihan roskaa. Kyllä ne on olleet enemän rähinää ja nyrkeillä lyömistä jossa oli omat sääntönsä (kuten että maassa makaavaa ei potkita).
Muistan itse jo alakoulusta se miten opettaja suorastaan karjui näille vakiohäiriköille ja komensi heitä jatkuvasti ulos käytävään tai rehtorin juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla perus suomalainen sivistys oli huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla perus suomalainen sivistys oli huipussaan.
Yle näemmä osannut äitelän kukkahattutätimäisen jeesustelun tuolloinkin. Eipä yhtään teennäistä huolilässytystä, ikäänkuin tuossa olisi tullut koko totuus nuorten vapaa-ajanvietosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tietenkin, asunnottomia yli 16 tuhatta, itsemurhia tehtiin koko ajan enemmän vuoteen 1990 asti jolloin oli huippu vuosi. Ihan mahtava vuosikymmen, kiusaaminen oli rankempaa ja ai että kaikilla oli niin kivaa
1980-luvun koulukiusaaminen oli usein fyysisempää, näkyvämpää ja raaempaa kuin nykyään, eikä ilmiöön puututtu kouluissa läheskään samalla tavalla kuin nykypäivänä.
1980-luvun kiusaamisen piirteitä
• Fyysinen väkivalta ja nöyryytys: Kiusaamiseen kuului usein suoraa tönimistä, tappelua, tavaroiden rikkomista tai fyysisiä nöyryytyksiä (kuten pään kastelua tai pesemistä vessanpytyssä).
• "Poikien on kestettävä" -asenne: Sosiaaliset normit olivat tiukempia, ja fyysistä kovuutta ihannoitiin. Kiusaamista saatettiin pitää vain "poikien välisenä leikkinä", kovana luonteenkasvatuksena tai osana kouluelämää, joka uhrin piti vain sietää.
• Puuttumisen puute: Opettajien ja koulun rooli kiusaamisen kitkemisessä oli lapsenkengissä. Vasta 1980-luvun lopussa Suomessa alettiin herätä järjestelmällisemmin koulukiusaamisen ehkäisyyn ja käsitellä asiaa kouluissa.
Allekirjoitan tämän. Olin koilussa 70- ja 80- luvuilla. Kaameaa oli. „Pojat on poikia“ ja ei saa kertoa muista mitään. Hiljaa kärsiminen oli in.
Kuitenkin oli tarkkailuokat häiriköille ja koulustakin kai voitiin erottaa. Että ihan puppua ettei näille kiusankappaleille olisi kukaan asettanut rajoja. Toinen juttu tietysti sellainen kiusaaminen mistä uhri ei uskaltanut kertoa mihinkään.
Älkää viitsikö liioitella asioita, kaveripiirissä/aikuisissa saattoi olla myös tilanteisiin rohkeasti puuttujia ja kiusaaminen ymmärrettiin vääränä silloinkin. Ja mitäs nämä kiusaavat tytöt jopa porukassa sitten ovat nykyään? Oliko tälläisiä silloin? Kyllä ne harvassa olivat, kovistytöthän ovat aina olleet enemmän ilkeitä kuin käsiksi käyviä.
Nuo vessanpytyssä päiden uittamiset kuulostavat aivan poikkeukselliselta minä vuosikymmenenä tahansa. Eli sen väittäminen että tämä olisi ollut vain jotain mitä tapahtui joka puolella on ihan roskaa. Kyllä ne on olleet enemän rähinää ja nyrkeillä lyömistä jossa oli omat sääntönsä (kuten että maassa makaavaa ei potkita).
Muistan itse jo alakoulusta se miten opettaja suorastaan karjui näille vakiohäiriköille ja komensi heitä jatkuvasti ulos käytävään tai rehtorin juttusille.
Eräissä kouluissa pään uittaminen vessanpöntössä oli osa initiaatiota.
Niin ja eihän häiriköiltä siedetty opettajan auktoriteetin kyseenalaistamista eikä häriköintiä tunnin aikana. Välitunnilla ei sitten ollut niin tarkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla perus suomalainen sivistys oli huipussaan.
Yle näemmä osannut äitelän kukkahattutätimäisen jeesustelun tuolloinkin. Eipä yhtään teennäistä huolilässytystä, ikäänkuin tuossa olisi tullut koko totuus nuorten vapaa-ajanvietosta.
Mutta eipä ollut roudmänejä!
Vierailija kirjoitti:
Oliko ennen kaikki paremmin
Mistäpä mä sen tietäisin
Koko kysymys on naurettava. Ei tietenkään kaikki ollut paremmin, mutta jotkut asiat saattoivat silti olla. Tiettyjä pirullisia ongelmia ei silloin vielä näkynyt. Suomi tuntui esimerkiksi omalta persoonalliselta maalta missä ei tarvinnut miettiä kielen säilymistä. Tai monen muun elämisen laatua ylläpitävän asian säilymistä.
Mitä tekemistä muodilla on onnellisuuden kanssa? Joka aikakaudella on oma muotinsa ja aina silloin se on ollut sitä parasta.
80-luku oli parasta aikaa siksi, että silloin vielä kaikki toimi, pienessäkin taajamassa oli kaikki pankit, oli posti, oli paljon kauppoja, kioskeja, konttoreita, oli kirjastot ja kirjastoautot, tehtaita ja muita tuotantolaitoksia ei lopetettu, kunnilla oli rahaa eikä tehty älyttömiä kuntaliitoksia, terveyskeskukset toimi hyvin, lääkäriin pääsi heti, kunnaneläinlääkärikin löytyi joka kunnasta, työpaikoilla järjestettiin vielä kunnon pikkujouluja, ravintolat ja baarit oli viikonloppuisin aina täynnä väkeä, ja silloin tehtiin vielä hyvää musiikkiakin.
80-luvulla julkiset työnantajat ja monet muutkin pystyivät työllistämään ihmisiä työllistämistuella aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Monille nuorille se oli ponnahduslauta työelämään, moni sai vakituisen työpaikan lopulta tätä kautta.
Kyllä se oli paras vuosikymmen, ja jatkui vielä 90-luvun alussakin, mutta sitten alkoi kaiken näivettäminen.
Muutos on tietenkin aina luonnollinen kehityskulku, kaiken on aina muututtava. Mutta silloin, kun kaikki on hyvin, muutos merkitsee muutosta huonompaan. Niin on käynyt.
Kyllä suurin muutos on tullut median myötä. Kasarilla katsottiin vielä paljon samoja tv-ohjelmia. Ei ollut nettiä nykymielessä, eikä roikuttu koko ajan nenä kiinni puhelimessa. Mitään tindereitäkään ei silloin ollut, joten tutustumiset piti hoitaa ihan luomuna. Asuntotuotantoa alkoi tulla lisää, ja monet rakensivat omakotitaloa tai säästivät omaan asuntoon. Politiikassa vallitsi konsensus. Ihanaa, kun ei ollut persuja, ja uusnasseille muutenkin naurettiin vaan.