Miten lähteä toipumaan (työ)uupumuksesta, kun tilanne on tämä?
Taustalla toistakymmentä vuotta työelämää ja nyt olen uupunut. Töihin paluu pelottaa, sillä esimies ei ole tähänkään asti ymmärtänyt, kun olen sanonut töitä olevan liikaa. Työ ei ole ainoa uupumisen aihe. Huomaan olevani väsynyt ja aika iloton. Elämä on mennyt muiden mielialojen mukaan eläessä, miellyttäessä ja toisia yksipuolisesti auttaessa. Takana useita ystävyyssuhteita, joissa minusta on ns. otettu ilo irti ja hylätty, kun minusta ei ole enää ollut mitään iloa. Nyt olen lähinnä kiukkuinen ja vihainen (pääasiassa itselleni), miten rumasti olen antanut kohdella itseäni. Olen jo pitkään ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut juuri harrastaa tai tehdä mitään muutakaan, minkä koin ennen mielekkääksi.
Miten täsät voi lähteä toipumaan?
Kommentit (15)
Ihan ensimmäiseksi lopetat kaiken sellaisen, mitä teet hyvää hyvyyttäsi. Jos joku asia ei ole ehdottoman pakollinen töissä, älä tee. Lakkaa auttamasta muita. Käytät kaiken jäljelle jäävän energian itseesi ja vointisi kohentamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tästä lähdin alat miellyttää vain itseäsi.
Tässä on ideaa. Mutta ei sitä hetkessä opi. Vähitellen kun opettelee, niin jonain päivänä osaa.
Ainut tilanne, missä kannattaa antaa itsestään 100%, on välitön hengenvaara. Muissa tilanteissa max 80%. Silloin sinulla jää palautumiseen se 20%.
Olen myös uupunut, mutta ollut työelämässä vasta alle 10 vuotta. Tilanne töissä sama. En osaa sanoa mikä varmasti auttaa, mutta olen yrittänyt kuunella jaksamista ja asettaa terveellä tavalla rajoja elämässä. Voimia.
Älä palaa töihin ennenkuin voimasi on palautuneet. Ja silloinkin palatessa yleensä osasairauspäiväraha ja työhönpaluuta ennen työterveysneuvottelu, jossa neuvotellaan miten työtä muutetaan, jottet uuvu uudelleen. Esihenkilöt usein uskovat vasta kun työntekijä joutuu jäämään pitkälle sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Ja voit saada lähetteem myös työterveyspsykologille. Se kannattaa hyödyntää.
Sinä tiedostat mielestäni hyvin tilanteesi.
Minun neuvoni tällä hetkellä on että ota yhteys työterveyteen, sieltä osaavat ohjeistaa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Itsellä samanlainen tilanne, olen tosin myös pienen lapsen äiti. Olen huomannut tarvitsevani aiempaa enemmän aikaa ihan yksin. Kuormitun toisten seurasta. Enkä tällä hetkellä oikein jaksaisi kuunnella kenenkään kuulumisia, kun olen itse niin puhki.
Käy lääkärissä ja hoida masennuksesi.
Työterveydestä tukea ja vaaditte, että työmäärä oikeasti vähenee. Tuolla on iso merkitys jaksamisellesi.
Kun voimat alkavat palautua, ryhdy tekemään mukavia asioita. Elvytä vanhat harrastukset yms. Ja ota aikaa ihan vain itsellesi.
Jos työterveyden kautta vain järjestyy, niin terapiaa suosittelen.
Täällä yksi toipuva miellyttäjä. Mulle isoin merkitys on ollut sillä, että olen vähentänyt yhteistä aikaa muiden kanssa ja lisännyt yksin viettämääni aikaa. Kun olen yksin, minun ei tarvitse olla ketään varten, enkä ryhdy miellyttämään ketään.
Mene töihin. Työ on parasta lääkettä.
Onko irtisanoutuminen vaihtoehto? Se auttaisi jo merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Onko irtisanoutuminen vaihtoehto? Se auttaisi jo merkittävästi.
Tässä työtilanteessa irtisanoutuminen ilman uutta työpaikkaa on sulaa hulluutta. Ei yksinkertaisesti ole töitä.
Jos tästä lähdin alat miellyttää vain itseäsi.