Kateus ja suru, kun naapureilla on pihajuhlat
Vaikka minulla on puoliso ja pieni lapsi, olen yksinäinen. Minulla ei ole arjessani yhtään ystävää. Yksi ystävä asuu kaukana ja näemme kerran vuodessa, jos matkustan hänen luokseen. Olen vuosien aikana tehnyt paljon aloitteita ja yrittänyt ystävystyä, mutta pysyviä ystävyyksiä ei ole jäänyt. Ihmiset eivät päällepäin uskoisi, että minulla ei ole ystäviä. Olen "normaali", on työpaikka, perhe ja asiat kunnossa.
Näin perjantai-iltana iski kateus, kun kummallakin seinänaapurilla on pihajuhlat ja useita vieraita kylässä. Siellä kilistellään, syödään, pelataan pihapelejä, ja lapset pyörivät mukana. Meillä ei ole kukaan käynyt kylässä kuukausiin (miehen kaverit saattavat käydä harvakseltaan). Ihan itkettää tämä yksinäisyys, kun kaikki kesät valuvat hukkaan.
Ja todella olen yrittänyt ystävystyä, ei tässä ole yrityksen puutteesta kyse.
Ap
Kommentit (22)
Sama. Olen ajatellut laittaa kaikki puutarhakalusteet myyntin. Ei niissä kukaan koskaan istu. Suomen sateiset ja kylmät kesät eikä yhtään ystävää. Myyntiin vaan.
Mä taas nautin, kun saan olla vaan oman porukan eli perheeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No soita sille kaverille useammin vaikka face puheluita niin näette useammin kun kerran vuodessa.
Ystäväni ei käytä somea (eikä edes whatsappia).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen ajatellut laittaa kaikki puutarhakalusteet myyntin. Ei niissä kukaan koskaan istu. Suomen sateiset ja kylmät kesät eikä yhtään ystävää. Myyntiin vaan.
Meillä on kahdeksalle mitoitettu puutarhakokonaisuus ulkona ja koskaan ei ole käynyt vieraita kylässä niin, että kaikkia paikkoja olisi tarvittu. :(
Miyen hyvin tunnet naapureita, saisiko heistä seuraa? Kutsu molemmat naapuriperheet teille kesäiltaa viettämään joku ilta?
Eikö ole kummallakaan mitään sukua joilla kiertää kahvittelemassa kesällä? Tai soitat sukua teille?
Sama tilanne monella ”junantuomalla”. Se on valtava rikkaus, jos suku ja lapsuus/nuoruusajan ystävät asuvat lähellä.
Kannattaisi asua kerrostalossa, niin saa olla suht anonyymi eikä tarvitse vertailla naapureihin. 😄
Itse aikoinaan ystävystyin lapsien kautta. Perhekerhossa, lasten harrastuksissa, koulun vanhempainyhdistyksessä yms. Edelleen ollaan yhteyksissä, vaikka lapset jo aikuisia. Vaatii kuitenkin itseltäänkin aktiivisuutta. Eli rohkeasti juttelelemaan ja osallistumaan.
"kummallakin seinänaapurilla on pihajuhlat "
Rivarissako asut?
ymmärrän hyvin. Ehkä vielä aikaa myöten tutustut paremmin niihin naapureihin ja rohkenet kutsua omiin pikku pihajuhliin tai kutsuvat teidät...
Tasan ei mene nallekarkit elämässä. Ei oo pihajuhlia meilläkään mutta sentään löytyy ystäviä ja kavereita, joita nähdä muuten.
Netissä kaverit sivusto. Siellä on muita ystäviä etsiviä. Aika monella on jo ystävät ja sukulaiset, joten pitää löytää ne, jotka kaipasvat uusia ihmisiä.
Ymmärrän pointtisi. Kuitenkin juhlien jälkeen alkaa seläntakana toisistaan pahan puhuminen ja arvostelu. :D Sellaisia ne nuo porukat tahtoo olla. Joskus ihan hyvä vaan olla ulkopuolella noista.
Sinullahan on mies ja lapsi seuranasi. Et siis ole yksin, joten yksinäisyys on vähän outo väite, jos kaikki asiat kerran on kunnossakin. Voitte hyvin lähteä jonnekin ihmisten pariin perheenä. Ei tarvi kesän valua hukkaan. En tajua, miksi voi yksinäisyydestä kärsiä oman perheen kanssa, joiden seurassa kaikki on ok. Tajuaisin, jos ei olisi ihan ok.
Mieti mikä hirveä siivoaminen ja laittaminen niissä pihajuhlissa on. Ja niihin tulevista "ystävistä" puolet luultavasti puhuu ja juoruaa seläntakana. Max 1-2 on tosi ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No soita sille kaverille useammin vaikka face puheluita niin näette useammin kun kerran vuodessa.
Ystäväni ei käytä somea (eikä edes whatsappia).
Ap
No entäs ihan normaali puhelut toimiiko? Te puhutte kerran vuodessa koko vuoden asiat? Ette soittele muuten vai?
Onko paikkakunnallasi äiti-lapsi kerhoa, esim srk:n tai muskaria missä tavata muita äitejä?
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on mies ja lapsi seuranasi. Et siis ole yksin, joten yksinäisyys on vähän outo väite, jos kaikki asiat kerran on kunnossakin. Voitte hyvin lähteä jonnekin ihmisten pariin perheenä. Ei tarvi kesän valua hukkaan. En tajua, miksi voi yksinäisyydestä kärsiä oman perheen kanssa, joiden seurassa kaikki on ok. Tajuaisin, jos ei olisi ihan ok.
Puoliso ja lapset eivät koskaan korvaa aikuiselle ihmiselle ystäviä.
No soita sille kaverille useammin vaikka face puheluita niin näette useammin kun kerran vuodessa.