Perintöasioista galluppia..

Jälkeläisiä kaksi, joilla molemmilla kaksi lasta. Talo, pellot jne. tietysti jaetaan virallisesti perijöiden kesken,ja jakavat keskenään, mitä haluavat esineistä ja huonekaluista ja vaatteista ottaa, mutta sitten toinen heistä on sitä mieltä, että lapsenlapset saisivat keskenään katsoa mitä haluavat huonekaluista, kirjoista, astioista jne ja jakaa tavaroita, kunhan pysyvät sulassa sovussa. Toinen taas haluasi järjestää huutokaupan, ja ottaa maksun tavaroista myös lapsenlapsilta. Harmi, kun tämä on mennyt tällaiseksi, luulin alunalkaen, että tässä pienessä suvussa kaikki sujuisi sulassa sovussa.

Meilläkin ensin perijät ottivat mitä halusivat ja mitä heiltä jäi niin lapsenlapset kävivät ottamassa mitä halusivat. Toisaalta toiset perijät ottivat tavaroita selvästi jo omaa seuraavaa sukupolvea silmälläpitäen....

Meilläkin ensin perijät ottivat mitä halusivat ja mitä heiltä jäi niin lapsenlapset kävivät ottamassa mitä halusivat. Toisaalta toiset perijät ottivat tavaroita selvästi jo omaa seuraavaa sukupolvea silmälläpitäen....

ei siis puolisoita, lapsia tms. Käly otti kaikki korut (ainoa tytät kun oli) ja jakoi ne sitten tasan kaikille tyttölapsenlapsille.



Minusta lapsenlapsi ei ole perijä, jos vanhempansa on elossa, joten hänellä ei ole sananvaltaa tavaroihin.

ja kaikki loput jäivät meille, jotka ostimme apen asuman talon. Ja nyt meidän vinttiin haluaa miehen sisarusten lapset vähintään kerran kuussa, josko siellä olisi vielä se tai tämä tavara. Olen tylysti ilmoittanut, että jako tehtiin lokakuussa 2010, kaikki täällä oleva tavara on meidän.

kaikki perunkirjassa mainitut menivät mummon asuntoon ja sitten suht sovussa jaettiin ne muutama maljakko ja kippo. Parista huonekalusta piti neuvotella, mutta sopu säilyi. Asunto myytiin ulkopuoliselle ja rahat jaettiin. Jako oli kaikille tasapuolinen.



Toisen mummon kanssa kävi vähän toisin. Tätini oli ehtinyt tyhjentää osan tavaroista itselleen ennen jakoa. Oli siinä muutakin ongelmaa, mutta samalla lailla mentiin kaikki paikalle ja ja tehtiin jako. Minä olin tuolloin mukana vain pakkaajana enkä sanalla tai eleelläkään osallistunut jakoon. Jäi vähän paha jälkimaku koko jutusta.

ei siis puolisoita, lapsia tms. Käly otti kaikki korut (ainoa tytät kun oli) ja jakoi ne sitten tasan kaikille tyttölapsenlapsille. Minusta lapsenlapsi ei ole perijä, jos vanhempansa on elossa, joten hänellä ei ole sananvaltaa tavaroihin.

olen perinyt isovanhempani äidin puolelta vaikka äiti oli elossa. Äitini luopui perinnöstä.

ei siis puolisoita, lapsia tms. Käly otti kaikki korut (ainoa tytät kun oli) ja jakoi ne sitten tasan kaikille tyttölapsenlapsille. Minusta lapsenlapsi ei ole perijä, jos vanhempansa on elossa, joten hänellä ei ole sananvaltaa tavaroihin.

olen perinyt isovanhempani äidin puolelta vaikka äiti oli elossa. Äitini luopui perinnöstä.

eli paikalla olin minä, siskoni ja kaksi veljentytärtä. He halusivat, että tehdään jako neljään, heitähän on 2. Jouduimme aika hartaasti vääntämään kättä siitä, että jos veli ei ole virallisesti ilmoittanut luopuvansa perinnöstä, eivät lapsensa voi perinnönjaossa häntä edustaa ja vaikka veljellä on 2 tytärtä, edustavat he yhdessä vain 1/3 pesästä, ei puolta.

minun isovanhempien jäämistöstä kaikki sai ottaa mitä halusi (siis huonekalut, tavarat, vaatteet ja kaikki) Jos useampi (mistä sukupolvesta vaan) halusi samaa, niin sitten keskusteltiin kenen tarve on suurin, tai onko joku saanut muuten vähemmän kun muut. Kaikki saatiin jaettua sovussa:)

Mieheni isovanhemman jäämistön olivat jakaneet lapset keskenään ja anoppi sitten kauppasi tavaroita lapsilleen, eli miehelleni sisaruksineen (mitä eivät tarvinneet/halunneet itse) ja niille laitettiin ihan oikea hinta. Nyt olemme luopumassa eräästä pöydästä, jonka silloin ostimme - kukaan ei suvusta ei sitä halua ja myyntihinta pitäisi antaa anopille...

Ostitte pöydän eli annoitte siitä rahaa? Ja nyt pitäisi maksaa pöytä uudelleen, sillä sitähän se tarkoittaa jos te haluatte sen myydä ja rahat pitää antaa anopille?

en kysy tätä siksi, että olisin ahnehtimassa vaarin tavaroita, vaan ihan vain siksi, kun asia on meillä nyt ajankohtainen ja kaikilla vähän eri näkemys asiasta. ap

josta joutuu maksamaan veroja, niin sitten ei saa ottaa. Jos on vain satunnaista irtaimistoa, niin sitä on jaettu vapaammin, muistoarvojen perusteella.

erityisen arvokasta, lähinnä tunnearvoa joillakin esineillä.



Talot ja kiinteistöt on yksi perillinen ostanut itselleen ja on sovittu, että jos jollain on haluja ottaa jotain tavaraa itselleen, saa ottaa, ja loput on jääny sille talon ostaneelle.



Mistään ei käsittääkseni ole tullut riitaa. Sitä en tiedä, miten olisi ratkaistu, jos kaksi henkilöä olisi välttämättä halunnut saman kupin itselleen.

Ennen jakoa suoritettiin esineiden hinta-arvio erään vanhan tavaroiden liikkeen edustajan toimesta. Perilliset tulivat paikalle yhtä aikaa, ja kasasivat haluaamiaan kamoja, sitten laskettiin mitä kukin sai rahallisessa mielessä, ja tsekattiin, että menee suurinpiirtein samoin.

jaettiin huutokaupalla perillisten kanssa - joka ainoa lusikka jakippu ja kuppi. Jos muut kuin varsinaiset perilliset halusivat sieltä jotain, heidän oli esitettävä "huutonsa" varsinaisen perillisen kautta. Sai siis olla läsnä, mutta ei ollut omaa "puheoikeutta". Rahat maksettiin ja jaettiin sitten tasan perillisten kesken.



Toise mummon sukua oli paljon vähemmän. Siellä istuttiin kaikki asiaankuuluneet keittiössä ja käytin läpi tavara tavaralta, kuka mitäkin haluaa vai kelpaako kenellekään. Jos ei kelvannut, vietiin roskiin. Rahaa ei liikkunut, mutta eipä siinä mitään käytettyä telkkaria arvokkaampaa tavaraa ollutkaan.Ne arvokkaammat oli jaettu jo aikaisemmin iha nvirallisena perinnönjakona.

Tätini ja hänen lapsensa ottivat muutamia muistoesineitä, lopun jäämistön osalta äitini osti siskonsa ulos pesästä.



Jos ei kyse mistään kovin arvokkaasta, niin kaipa parasta on, että kaikki ottavat mitä haluavat, eikä raha liiku.

minun isovanhempien jäämistöstä kaikki sai ottaa mitä halusi (siis huonekalut, tavarat, vaatteet ja kaikki) Jos useampi (mistä sukupolvesta vaan) halusi samaa, niin sitten keskusteltiin kenen tarve on suurin, tai onko joku saanut muuten vähemmän kun muut. Kaikki saatiin jaettua sovussa:)



Mieheni isovanhemman jäämistön olivat jakaneet lapset keskenään ja anoppi sitten kauppasi tavaroita lapsilleen, eli miehelleni sisaruksineen (mitä eivät tarvinneet/halunneet itse) ja niille laitettiin ihan oikea hinta. Nyt olemme luopumassa eräästä pöydästä, jonka silloin ostimme - kukaan ei suvusta ei sitä halua ja myyntihinta pitäisi antaa anopille...