Mokasin tänään töissä NIIIIIIN totaalisesti!
Työni on siis pääasiassa asiakassuhteiden kehittämistä. Tänään neuvottelu tärkeän asiakkaan kanssa meni niin metsään kuin ikänä voi mennä. Tarkemmin en ala erittelemään, mutta näytin ja kuulostin äärettömän epäammatimaiselta. Tietyt asiat johtivat siihen, etten saanut pidettyä hermojani kurissa (toisin sanoen jännitin liikaa) ja se näkyi myös asiakkaalle. Vaikka kuinka yritän päästä yli tuosta neuvottelusta, huomaan ajattelevani sitä uudestaan ja uudestaan. Olen uusi työssäni ja paine on kova, sillä olen vielä koeajalla. Miten te muut olette selvinneet supermokista töissä? Vai olenko ainoa joka mokailee :( Voisinpa vajota maan alle... Asiaa ei helpota se, että joudun kohtaamaan tämän asiakkaan uudelleen. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, kun lähtökohta on tämä.
Kommentit (16)
Itse tärisen vieläkin, jos töissä tulee takaisku, vaikka työuraa on 10 vuotta. Silloin pitää miettiä kokonaisuutta: olen ammattilainen, osaan työni ja teen sen hyvin, tämä yksi asia miljoonan joukossa oli nyt vain haastavampi.
Ajattele siinä, että sinulla on tilaisuus korjata tilanne; hyvä että näet saman asiakkaan uudestaan. Näytät vain että osaat.
Et varmaan sentään mitään loukkaavaa sanonut tai puhunut täyttä puppua. Ehkä asiakaskin huomasi jännityksesi, ihminenhän hänkin vain on. Miten voisit paikata asian? Sähköpostilla, seuraavalla tapaamiskerralla? Jos olet vielä koeajalla, onko sinulla ollut tarpeeksi hyvä perehdytys työhösi?
Mikä tahansa on parannusta edellisee. Jo se, että saan sanat suustani ilman änkyttämistä ;) ap
Mística sita, joka antoi talidomidin (tms) kayttoon raskausaikana...
Oikeasti tiedan, kuinka ottaa paahan, mutta kylla se ohi menee.
ja ala on minulle uusi. Se on iso ongelma, mutta tämän työn olen nyt ottanut ja näillä mennään... Olen kyllä tehnyt vastaavanlaista työtä ennenkin, mutta täysin eri toimialalla. Olen varmasti ankara itselleni, mutta toisaalta virheisiin ei ole varaa, mikäli haluan työpaikkani pitää...ap
Tuolla menetelmällä olet työuupumuksessa jo muutamassa kuukaudessa!
Sinun täytyy muuttaa ajatteluasi: älä vaadi itseltäsi täydellistä suoritusta. Et voi olla täydellinen, olet vasta aloittanut ja koeajalla. Ihmissuhdetyö on hyvin vaativaa ja siinä kehittyy koko ajan. Olet tehnyt parhaasi, se riittää.
Eli ole lempeämpi itseäsi kohtaan.
Tunnistan kyllä tuon ajattelumallin. Ja se johti ihan älyttömään uupumukseen ja työpaikan vaihtoon. Ei sillä, etten olisi saanut jatkaa, mutta olin itse ihan tööt ja vaihdoin ihan muihin hommiin.
Mística sita, joka antoi talidomidin (tms) kayttoon raskausaikana...
Oikeasti tiedan, kuinka ottaa paahan, mutta kylla se ohi menee.
Kirjoitin ulkomailta takalaisella iPadilla, tarkoitus oli sanoa, etta "Mieti sita,..."
jos ei kouluteta työhön, tsiisus! Lähde lätkimään!
ei ole resursseja perehdyttää.
Olen itsekin ollut sellaisessa paikassa, siellä vaan naureskeltin että täällä pitää olla itsenäinen ja oppia äkkiä. Totuus oli että firma oli äärimmäisenhuonosti johdettu.
perehdyttäminen on resurssien haaskausta. Itse en siis ajattele näin, mutta tiedän että ajattelutapa on valitettavan yleinen. Tsemppiä ap! Kyllä se siitä, et tosiaan ole ainut joka mokailee :)
mokia tulee ja huonoja neuvotteluja niin kauan kun työskentelet asiakkaiden kanssa. Niin se vaan on, mutta ajan myötä niitä oppii käsittelemäään eri tavalla.
tänään juuri valkeni, että olen töpeksinyt ehkä railakkaasti työkaverin tuurauksessa ja asia varmistuu ensi viikolla kun ko. kaveri tulee töihin takaisin.. kamalinta on etten ole edes tajunnut asiaa ennenkuin tänään. Oon vaan kuvitelklut että kaikki on okei.. Ja kaveri on ollut poissa neljä kuukautta...AAPUVA! miten kestän sen nöyryytyksen?!? :(
se kirvelee jonkin aikaa, mutta jonkin ajan päästä alkaa naurattamaan.
Mitä opit tästä toilailusta? Ehkä sen, että ei kannata ottaa itseään niin kamalan vakavasti. Kun suhtautuu asioihin, että ne ovat järjestettävissä, teet parhaasi, mutta aina sekään ei riitä.
Hankalimmat asiakaskohtaamiset ovat sellaisia, joissa vastapuoli on jo päättänyt kantansa vaikka miten typerin perustein. Siinä ei auta vaikka puhuisit enkelten kieltä ja heittelisit voltteja. Asia ei ehkä ole sinusta kiinni. Et voi muuta kuin kohauttaa olkiasi ja antaa asian olla. Parhaansa voi tehdä, mutta sekään ei aina riitä.
Ei kannata laittaa koko ihmisarvoaan likoon siinä ettei koskaan töpeksisi. Virheistä oppii enemmän kuin siitä että tekisi kaiken aina viimeisen päälle oikein ja varoisi virheitä.
niin yritä ottaa asenne, että eihän tässä ole enää mitään menetettävää.
koska joistakin ihmisistä tuolla asenteella tulee täysin välinpitämättömiä. Sitä tuskin kukaan haluaa.
(ja myös toisten tekemistä). Onnistumisesta tulee se mahtava flow-tunne! Epäonnistumisia saa tulla, kunhan ei tee toiste samaa. Kertaan tapahtumat itselleni ja mietin, kuinka tekisin asiat toisin jos voisin.
Sitten valmistaudun seuraavaan juttuun.
Jos sulla on duunissa joku jolle puhua tapauksesta, niin kannattaa avautua. Voi tulla jotain auttavaa asiaa myös sieltä suunnalta.
Tsemppiä eteenpäin!
niin yritä ottaa asenne, että eihän tässä ole enää mitään menetettävää.