Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei sanonut minulle ollessani nuori, että elämänkumppani kannattaisi etsiä mahdollisimman nuorena?
12.07.2026 |
Niin, miksei kukaan vihjannut minulle, että elämänrakkaus pitää etsimällä etsiä. Se ei tipahda taivaasta. Ei ole mitään kohtaloa, että se oikea tulee jostain, kun on sen aika.
Myös lapset, jos niitä haluaa, tulisi hankkia nuorena. 20-30v... sen jälkeen alkaa olla myöhäistä.
Nyt keski-ikäisenä erakoituneena sinkkuna kaduttaa ja harmittaa, kun olen tajunnut jääväni lapsettomaksi vanhaksi pojaksi. Paras nuoruus meni töitä tehdessä ja harrastuksissa. Sivusta olen seurannut, kuinka toiset pariutuvat ja perustavat perheitä.
Elämäni on helppoa ja vapaata, mutta nuorena en tällaisesta elämästä haaveillut.
Kommentit (34)
Moni etsii jo nuorena, mutta harva löytää muutenkaan🤷🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanottiin ja monta kertaa.
Olet täysin pihalla kun et tiedä mitä haluat. Ei sun toiveita muut tiedä, pitää elää niinkuin toivoo elvänsä.
Nuoruus loppuu kun täyttää 18 vuotta. Joku 30 v. ei todellakaan ole enää nuori.
Mentiin naimisiin 23 v. Ollaan tyytyväisiä edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein tyhmin on ohje nauttia nuoruudesta sinkkuna seikkaillen.
Sillä aikaa parhaat varataan pitkiin parisuhteisiin. Kun seikkailija alkaa lopulta etsimään kumppania on enää jämät mistä valita.
Ei mullekaan kukaan sanonut, halusin itse löytää. Mutta en kyllä etsimällä löytänyt, tuli nimenomaan vain vastaan sillon kuin vähiten odotin. Jos rakkaus ei ole ollut prioriteettisi, niin mitäpä se olisi auttanut, jos joku olisi tullut sanomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää etsimällä etsiä? Minun elämänkumppani tuli vastaan vasta kolmekymppisenä, nyt jo 25 vuotta yhdessä.
No etpä ole ainoa. Tuntuu että koko yhteiskunta ikään kuin sivuutti koko ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärtänyt. Sanottiin että ensin ammatti ja työ, ja sitten vasta kannattaa parisuhteita miettiä. Niin, silloin 26-vuotiaana kaikki parhaat oli jo varattuja.
Varmaan sanottiinkin, mutta ethän sinä silloin kuunnellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olisit ehtinyt eroamaan kerran, ehkä jopa pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saamaton olet näköjään edelleen, moni löytää iässäsi kumppanin. Ikäsi ei ole ongelma vaan ihan muut asiat on. Kantsisko vaikka yrittää tehdä asioille jotain vauvapalstalla vatuloinnin sijaan?
Minä tunsin haluavani parisuhteen kun olin 17 v. Ympärilläni ei kuitenkaan ollut KETÄÄN sopivan ikäistä miestä. Sitten n 19 vee hän vain ilmestyi, minua kolme vuotta vanhempi. Siitä syntyi hirveä soppa kun tämä 22 v oli mennyt naimisiin kaksi viikkoa ennen tapaamistamme. Jutusta tuli mitä omituisin, mutta mitään sen ajan aviorikosta emme koskaan tehneet ja muutin pois. Sitten 22 veenä tielleni ilmestyi toinen ja SAMANARVOINEN sinkkumies. Mutta kun nyt oli kaksi samanarvoista niin tietysti tuli hirveät sotkut, koska ensimmäinen otti avioeron vaikka oli mennyt naimisiin siten että lapsi tulossa ja se olisi ollut syy hänen avioliittoonsa. KOKO ELÄMÄNI MENI AIVAN PILOILLE ja jäin lopulta ypöksinäiseksi sinkuksi.
Olen etsinyt miestä viimeiset parikymmentä vuotta. Ei ole löytynyt. Olisiko pitänyt sitten huolia se väkivaltainen juoppo vai se hiljainen hissukka?
Suurin osa kavereista löysi hyvän miehen, minä jäin ilman.
Ei oo mikään pakko hankkia miestä ja lapsukaisia voi sitä elää muutenkin
Vierailija kirjoitti:
Olen etsinyt miestä viimeiset parikymmentä vuotta. Ei ole löytynyt. Olisiko pitänyt sitten huolia se väkivaltainen juoppo vai se hiljainen hissukka?
Suurin osa kavereista löysi hyvän miehen, minä jäin ilman.
nirso
Tietenkin nuorena haluaa elää huoletonta ja vapaata elämää, ajatellen että kyllähän aikaa on vaikka kuinka kauan. Jälkeenpäin tuntuu, että aika menee todella nopeasti.
Olen jo keski-ikäinen ja oman kumppanin löysin teininä. Elimme noin kymmenen vuotta kahdestaan ja sitten perustimme perheen.
Nykyään parisuhteen löytäminen vaikuttaa kovin hankalalta. Kaikilla on niin kovat odotukset kumppanilta että väkisin joutuu pettymään. Onneksi ehdin löytää puolison ennen nykyaikaa.
Miksi sinulle ei juolahtanut mieleen, että sinulla itselläkin olisi joku vastuu oman elämäsi ja onnesi järjestämisestä kun ei se isi ja äiti voi loputtomasti kulkea perässäsi pyyhkimässä sitä persettäsi?