Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei sanonut minulle ollessani nuori, että elämänkumppani kannattaisi etsiä mahdollisimman nuorena?
12.07.2026 |
Niin, miksei kukaan vihjannut minulle, että elämänrakkaus pitää etsimällä etsiä. Se ei tipahda taivaasta. Ei ole mitään kohtaloa, että se oikea tulee jostain, kun on sen aika.
Myös lapset, jos niitä haluaa, tulisi hankkia nuorena. 20-30v... sen jälkeen alkaa olla myöhäistä.
Nyt keski-ikäisenä erakoituneena sinkkuna kaduttaa ja harmittaa, kun olen tajunnut jääväni lapsettomaksi vanhaksi pojaksi. Paras nuoruus meni töitä tehdessä ja harrastuksissa. Sivusta olen seurannut, kuinka toiset pariutuvat ja perustavat perheitä.
Elämäni on helppoa ja vapaata, mutta nuorena en tällaisesta elämästä haaveillut.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärtänyt. Sanottiin että ensin ammatti ja työ, ja sitten vasta kannattaa parisuhteita miettiä. Niin, silloin 26-vuotiaana kaikki parhaat oli jo varattuja.
Ketkä noin sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärtänyt kuin siinä 24 v. hujakoilla. Tosin muistan peruskoulusta, että yksi opettaja sanoi, että kannattaa seurustella paljon ja nuorena jo. Niin oppii tietämään, mitä haluaa ja mikä toimii. No, minä silti ajattelin että joku tulee kotoa hakemaan treffeille. Olin aina joko yksin kotona tai vanhemmilla kunnes lopulta tajusin, että seuranhaku netistä on keksitty. Vähän myöhemmin tajusin, että voin mennä baareihinkin, vaikka en ole kovin sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten kun nainen ylittää 30v rajapyykin ja viimeistään 40v korvilla miestä alkaa tympimään ryppyjen ja ihon roikkumisen katsominen. Yleensä on jo lapsia ja se on paha paikka miettiä alaikäisiä lapsia että miten sen naisen saisi vaihdettua nuoremmaksi ettei lapset kärsi.
Ihan samalla tavalla mieskin rypistyy ja veltostuu. Ei olla kumpikaan enää samannäköisiö kuin parikybäsinä.
Hyvä aloitus!
Itsekin perustin perheen liian vanhana - biologian takia lapsiluku jäänee yhteen vaikka pitkään haaveilin isosta perheestä.
Mutta löysin hyvän puolison vasta kolmikymppisenä.
Nuoret ajattelevat usein että pitää olla opiskelut hoidettu, omistusasunto ja vakityö ennen lapsia. Se ajatus on hölmö, sillä opiskelijaelämä on vapaampaa kuin työelämä ja siihen olisi helpompaa yhdistää pienet lapset esim mahdollistamalla lyhyemmät päiväkotipäivät. Pieni lapsi ei myöskään tule kalliiksi jos ostaa asiat käytettynä.
Ja saattavathan isovanhemmat avustaa jos kysyy johonkin kalliimpaan esim vakuutukseen ja turvaistuimeen apua.
Jos minun ainokaiseni ilmoittaisi aikanaan että haluaisi nuorena hankkia lapsen/lapsia niin varmasti avustaisin sekä rahallisesti että hoitoapuna.
Naisen tekemä aloitus :DDDDD