Miksi kukaan ei sanonut minulle ollessani nuori, että elämänkumppani kannattaisi etsiä mahdollisimman nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Ei oo mikään pakko hankkia miestä ja lapsukaisia voi sitä elää muutenkin

Näinpä.

Entä sitten kun nainen ylittää 30v rajapyykin ja viimeistään 40v korvilla miestä alkaa tympimään ryppyjen ja ihon roikkumisen katsominen. Yleensä on jo lapsia ja se on paha paikka miettiä alaikäisiä lapsia että miten sen naisen saisi vaihdettua nuoremmaksi ettei lapset kärsi.

Ei mitään järkeä tehdä lapsia 20vuotiaana. Vaikea on opiskella ja matkustella pallo nilkassa.

30vuotiaana sitten. Ehkä. Jos silloinkaan.

Suurin osa ihmisistä varmaan itse ymmärtäneet, etenkin kun nuorena oli niin kova into luonnostaankin löytää se kumppani. 

Ei kannata hankkia naista ja lapsia missään iässä. Parempi harrastaa irtosuhteita ja jos niitä ei ole saatavilla niin oma käsi ja maksulliset auttaa.

Valtionko pitää järjestää sinulle treffit jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Ei mullekaan kukaan sanonut, halusin itse löytää. Mutta en kyllä etsimällä löytänyt, tuli nimenomaan vain vastaan sillon kuin vähiten odotin. Jos rakkaus ei ole ollut prioriteettisi, niin mitäpä se olisi auttanut, jos joku olisi tullut sanomaan? 

Minä halusin itse löytää mutta kaikkialta mulle toitotettiin että ei kannata ja pitää mennä ja elää sinkkuna eikä hankkia palloa jalkaan. Aikaa on ja elämä on vasta edessä, ei pidä suotta kiirehtiä jne. Kyllä sen myöhemminkin kerkiää..

Ilmeisen monelle oli jankattu samanlaista ohjetta koska suurin osa tuntui olevan just tuolla asenteella vielä 25-vuotiaanakin ja itse olin aivan kyllästynyt yksineloon ja olin jo halukas päästä perustamaan perhettä. Silti ei ollut vielä edes elämänkumppania rinnalla ja mitä enemmän ikää tuli niin sen vaikeammaksi sellaisen kohtaaminen muuttui. Nuorena tapasi paljonkin ihan sopivalta ja potentiaaliselta vaikuttavia joiden kanssa olisi voinut parisuhdetta ajatella, mutta heillä ei ollut mitään kiirettä vakiintumiseen. Kun ikää tuli niin sopivalta ja potentiaaliselta vaikuttavat väheni ihan hetkessä ja sitten jäljellä tuntuikin olevan lähinnä vain sellaisia jollaista en ikinä voisi elämänkumppanikseni ajatella. Toki näistäkään osa ei ollut vakiintumassa vielä silloinkaan, mutta yhdentekevää kun en sen tyyppistä puolisoa olisi voinut ajatellakaan.

Sitten tosiaan olikin vain "jämät" jäljellä ja varmasti jo itsekin muuttunut melko kieroon kasvaneeksi kun yksinään olin elänyt sen päälle vuosikymmenen. Sitä olisi pitänyt päästä kasvamaan yhdessä aikuiseksi ja "yhteen" eikä yrittää vasta aikuisiällä yrittää löytää sitä suunnilleen samankaltaisen elämäntavan ja elämänasenteen omaavaa ihmistä. Muutenkin nuo nuoruusvuodet olisi ollut hyvä käyttää toiseen tutustumiseen ja kaksin olemiseen / tekemiseen jne jonka jälkeen sitten olisi perustettu perhe.

Näin jälkeenpäin ajateltuna aivan järjenvastainen konsepti tuo, että kolmikymppiseksi asti pitäisi elää jotain sinkkuelämää. Silti sitä mainostettiin ainoana oikeana ja järkivalintana ainakin meille ysärin-nollarin nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä tehdä lapsia 20vuotiaana. Vaikea on opiskella ja matkustella pallo nilkassa.

30vuotiaana sitten. Ehkä. Jos silloinkaan.

Matkustella voi myös oman perheen kanssa.

Läheisriippuvaisten kannattaa etsiä elämänkumppani mahdollisimman nuorena, samoin uraohjusten jotka tarvitsevat rinnalleen edustusvaimon yms, samoin kuin myös niiden jotka kokevat elämäntehtäväkseen perhe-elämän pyörittämisen. Vain henkisesti vapautuneet voivat valita.

Siis olet mies. Jaa-a. En todellakaan tiedä, miksi et mistään saanut mallia tuohon. Edes elokuvista. Huhhuh. 

Mutta koska olet mies, niin sinulla on aivan hyvin aikaa vielä hankkia lapsia...ehkä jopa vaimokin. Ei mitää hätää. Keski-ikäselle miehelle riittää vientiä

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus loppuu kun täyttää 18 vuotta. Joku 30 v. ei todellakaan ole enää nuori.

Virallinen lapsuus loppuu, kun täyttää 18, ei nuoruus.

Elämä on jonkun verran erilaista miehellä ja naisella. Nainen voi joskus vaan luottaa siihen että sopiva kumppani ilmestyy, koska naisia isketään enemmän kulttuurisista syistä. Sama ohje ei päde suurelle osasta miehiä, ellet ole kuuluisa tai hyvän näköinen.

Apn täytyy olla todella yksinkertainen, koska sekä itse että kaikki tuntemani entiset ja nykyiset nuoret kyllä ovat haku päällä, jos eivät ole jo löytäneet tyttö/poikaystävää. 

No ei kai se siitä ole kiinni, että miksei kukaan sanonut. Itselläni tuli poikaystäviä vastaan kyllä nuorempana. Osa jätti, osan itse jätin. Lopulta avioliittoon kolmikymppisenä puoliväkisin ja lapset. Liitto kesti 20v ja suurimman osan sinnittelin siinä, koska ydinperhe. Siinähän se elämä meni hukkaan paskassa liitossa. Tuskin elämä olisi mennyt eri tavalla, vaikka joku olisi suuressa viisaudessaan minulle opettanut aloittajan esittämän elämä ohjeen. Ihmissuhteet kun nääs harvemmin löytyvät etsiessä.