Äänikirjan kuuntelu on fuskaamista, eikä oikeaa lukemista
Kommentit (55)
Miten niin?
No ehkä, jos lukemista pidetään suorituksena ja erityisesti jos suorittajan mekaanisessa lukutaidossa on jotain haasteita.
Jos lukutaito on kohdallaan, eroa ei ole tai se on itse asiassa niinpäin, että paperilta/näytöltä lukeminen on helpompaa.
Huvikseen tai rentoutuakseen lukevalle koko kysymyksellä ei ole väliä.
Mä luen vain kaunokirjoista tiivistelmän Wikipediasta, josta tulee ilmi kirjan perusjuoni ja juonenkäänteet. Se riittää mulle.
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin?
No ehkä, jos lukemista pidetään suorituksena ja erityisesti jos suorittajan mekaanisessa lukutaidossa on jotain haasteita.
Jos lukutaito on kohdallaan, eroa ei ole tai se on itse asiassa niinpäin, että paperilta/näytöltä lukeminen on helpompaa.
Huvikseen tai rentoutuakseen lukevalle koko kysymyksellä ei ole väliä.
On eroa. Kuunteleminen ja lukeminen on kaksi eri asiaa.
Olennaista kai on se, että kirja tms. jollakin tasolla omaksutaan, keinolla ei ole väliä. Itse tykkään lukea, en niinkään kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Aah. Onko sun yhtä vaikea kuunnella myös keskustelukumppaneita? Luuletko että esim töissä voisi avautua uusia mahdollisuuksia, jos opettelisit?
On se näkövammaiselle paikallaan ja miksei tietysti jos joutuu ajamaan pitkiä matkoja autolla. Toki ei pääse lähellekään painetunkirjan lukukokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Höpötystä. Luennoilla istutaan yliopistollakin kuuntelemassa, eikä kaikki mene itsenäisesti kirjastoon lukemaan oppikirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Tämä on ongelma itsellenikin. Saatan muistaa kirjan juonen ja päähenkilöt, mutta en pysty luomaan sen syvempää analyysia kirjasta.
Äänikirja on kuin katsoisi sellaista valmiiksinaurettua jenkki-tv-sarjaa, jossa kaikki selitetään katsojalle kädestä pitäen ja mitään ei jätetä oman tulkinnan varaan. Sellaista aivopuuroviihdettä, joka ei vaadi mitään.
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Minusta se on kivaa vaihtelua. Mitä "fuskaamista", onko kirjan luku joku ylpeilyn aihe ja et kehtaa myöntää kuunnelleesi kirjana?
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Mä en juuri kuuntelekaan kaunokirjallisuutta, vaan tietokirjallisuutta. Oiva tapa viihtyä töissä ja kotitöitä tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä luen vain kaunokirjoista tiivistelmän Wikipediasta, josta tulee ilmi kirjan perusjuoni ja juonenkäänteet. Se riittää mulle.
Entä tietokirjallisuudesta? Ehkä et lue sitä, koska sinulle riittää kaunokirjojen juoni.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on kivaa vaihtelua. Mitä "fuskaamista", onko kirjan luku joku ylpeilyn aihe ja et kehtaa myöntää kuunnelleesi kirjana?
Aloittaja trollaa Tuskin hän lukee mitään, tai edes sen puoleen kuunteleekaan kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
On se näkövammaiselle paikallaan ja miksei tietysti jos joutuu ajamaan pitkiä matkoja autolla. Toki ei pääse lähellekään painetunkirjan lukukokemusta.
Se on kenelle tahansa paikallaan jotka haluaa. Ei kaikki lue perinteisiä kirjoja kuitenkaan, olivat ilman kunnes tuli äänikirjat saataville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Aah. Onko sun yhtä vaikea kuunnella myös keskustelukumppaneita? Luuletko että esim töissä voisi avautua uusia mahdollisuuksia, jos opettelisit?
Tuo itse asiassa on aivan tutkittua faktaa, että lukemalla (ja varsinkin kirjoittamalla muistiinpanoja) ihminen muistaa paljon paremmin kuin pelkästään kuuntelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Aah. Onko sun yhtä vaikea kuunnella myös keskustelukumppaneita? Luuletko että esim töissä voisi avautua uusia mahdollisuuksia, jos opettelisit?
Ei, miksi olisi? Yleensä keskustelukumppanien kanssa kommunikointi on myös kahdensuuntaista, asioita voi tarkentaa kysymyksin, keskustella mielipide- tai tulkintaeroista. Ei keskustelu ole mitään yksipuolisen monologin kuuntelemista, vaan interaktiota. Äänikirja taas on juurikin se monologi, jossa ei ole mahdollisuutta päästä syvemmälle. Vai kelaatko äänikirjaa aina takaisin, jos joku lauserakenne tai vaikkapa dialogin epäjohdonmukaisuus alkaa mietityttämään?
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Mä kyllä "näen" tarinan, vaikka olisi äänikirja kyseessä. Jos lukija eläytyy itse liikaa, niin silloin en kuule omia laineja. Jos lukija vain lukee eläytymättä, niin silloin saan lainitkin mielikuvituksesta.
Minä olen ihan koukussa äänikirjoihin; ne ovat avartaneet maailmankuvaani valtavasti. Ymmärrän nyt elämää ja ihmisiä paremmin. Vieraat kulttuurit ovat tulleet tutuiksi.
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.