Lue keskustelun säännöt.
Äänikirjan kuuntelu on fuskaamista, eikä oikeaa lukemista
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Kuka kuuntelee äänikirjoja normaali nopeudella?! Sehän on kuin selkokieliset uutiset ja vieläkin hiiitaaampaaa. Nopeutan aina lukijasta riippuen 1.3-1.5 nopeudelle niin se vastaa omaa lukunopeutta ja kirjaan pystyy keskittymään.
Äänikirjat ovat mahtavia, itse kuuntelen niin illalla ennen nukkumaanmenoa kuin kävelylenkeillä ja pyöräillessä ja varsinkin lenkit olivat ilman äänikirjoja umpitylsiä ja nyt lähden aina innoissani lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Kuka kuuntelee äänikirjoja normaali nopeudella?! Sehän on kuin selkokieliset uutiset ja vieläkin hiiitaaampaaa. Nopeutan aina lukijasta riippuen 1.3-1.5 nopeudelle niin se vastaa omaa lukunopeutta ja kirjaan pystyy keskittymään.
Äänikirjat ovat mahtavia, itse kuuntelen niin illalla ennen nukkumaanmenoa kuin kävelylenkeillä ja pyöräillessä ja varsinkin lenkit olivat ilman äänikirjoja umpitylsiä ja nyt lähden aina innoissani lenkille.
En ole ikinä kuunnellut äänikirjoja nopeutettuina. Minulla menee sellaisessa hermot hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Ehkä se johtuu siitä että et keskity äänikirjan kuuntelemiseen vaan touhuat samalla jotain muuta.
Toki ne ovat kaksi eri asiaa, mutta aina ei voi istua kirja kädessä. Kuuntelen töissä esimerkiksi mieluummin äänikirjoja kuin jotain typerää radiokanavaa. Kuuntelen tietokirjoja ja elämänkertoja. Romaanit luen aina kirjoina, koska niiden maailmaan uppoutuminen vaatii enemmän keskittymistä ja mielikuvitusta. Lisäksi kielen kauneus tulee esiin parhaiten luettuna tekstinä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Niin kirjastossa käytetään koiriakin kuunteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen äänikirjoja töissä radion sijaan. Valitsen kirjoja joiden ei ole tarkoituskaan olla mieleenpainuvaa suuria tunteita herättävää klassikkomateriaalia vaan sellaista kevyempää hömppäviihdettä.
Viimeaikoina olen kuunnellut esim Astrid Lindgrenin lastenkirjoja. Ne on lapsena tullut luettua moneen kertaan, niin ne muistaa kyllä vaikkei just nyt itse niitä lue vaan vain kuuntelee. Myös Costellon ja Richardsin Cherringhamin mysteerit dekkarisarja on hyvä kuunneltuna, mutta en sen lukemiseen aikaani tuhlaisi.
Sitten jotkut kirjat on niin paksuja ja pitkiä, että luen ja kuuntelen niitä vuorotellen; töissä kuuntelen ja kotona luen ja sitten taas töissä kuuntelen. Muuten menis yhden kirjan lukemiseen ihan tolkuttoman paljon aikaa. Tästä esimerkkinä Sampo Terhon Stalingradin viemärit, joka äänikirjanakin on yli 40 tuntia.
Sitten on kirjoja joita on ihan mahdoton kuunnella, koska jos huomio herpaantuu hetkeksikin niin joutuu kelaamaan taaksepäin. Esim Richard Osmanin kirjat, joissa on paljon henkilöitä, kuvailua ja dialogia.
Summa summarum. Äänikirjat oikein valittuna ovat hyvä vaihtoehto radiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Kuka kuuntelee äänikirjoja normaali nopeudella?! Sehän on kuin selkokieliset uutiset ja vieläkin hiiitaaampaaa. Nopeutan aina lukijasta riippuen 1.3-1.5 nopeudelle niin se vastaa omaa lukunopeutta ja kirjaan pystyy keskittymään.
Äänikirjat ovat mahtavia, itse kuuntelen niin illalla ennen nukkumaanmenoa kuin kävelylenkeillä ja pyöräillessä ja varsinkin lenkit olivat ilman äänikirjoja umpitylsiä ja nyt lähden aina innoissani lenkille.
En ole ikinä kuunnellut äänikirjoja nopeutettuina. Minulla menee sellaisessa hermot hyvin nopeasti.
Ok, minulla taas toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Book ollut pari vuotta enkä ikinä olisi lukenut fyysisinäkirjoina sitä määrää minkä ilmennyt kuunnellut/lukenut e-kirjaa. Teen siis molempia, lenkillä kuuntelen ja kotona usein luen tabletilta e-kirjaa, viikonloppuisin kun on vapaata ja kun herään niin en nousekaan heti ylös vaan laitan kuulokkeet ja kuuntelen kirjaa, joskus mennyt parikin tuntia niin 😊Surimmassa osassa kirjoja on kätevä ominaisuus jossa appi löytää oikean kohdan kun vaihtaa e-kirjat äänikirjaan ja toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parastahan äänikirjoissa on se että voi hommata jotain muuta samalla kun kuuntelee. Kävellä, pyöräillä, leipoa, imuroida, neuloa ym
Minulla tämä ei olisi toiminut – eikä toimi nykyäänkään. Olen lukenut äänikirjoja 70-luvun puolivälistä lähtien. Kun luen äänikirjaa, en tee mitään muuta sinä aikana. Jos tekisin, kirjasta ei jäisi mitään mieleeni. Silloin käyttäisin sitä samalla tavalla tyhjän tilan täyttämiseen kuin suuri osa ihmisistä nykyään tuntuu tekevän. Mutta en halua tehdä niin, vaan haluan lukea eli kuunnella eli saada asioita selville. Eihän siitä olisi mitään tullut, jos olisin ylioppilaskokeisiin lukiessani samalla imuroinut, syönyt ja juonut kahvia ja vaikka polkenut kuntopyörää. Kaikki kuulokkeista kuulunut höpötys olisi vain mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä olisi pystynyt kirjoittamaan asioista mitään.
sE ONKIN IHAN ERI ASIA, JOS VAIKKA OPISKELEE ÄÄNIKIRJOJEN AVULLA, KUIN JOS, oho käpsit päällä.. kuin jos kuuntelee vaikkapa hömppäromaaneja. Hömpästä ei tarvitse mitään muistaakaan.
Olen lapsesta asti lukenut paljon, mutta nykyään kuuntelen mieluiten äänikirjoja. Esim nytkin kun kirjoitan tänne, kuuntelen samalla yhtä hyvää dekkaria. Pystyn hyvin tekemään 2-3 asiaa samaan aikaan ja siksikin juuri äänikirjat. On mukava esim samaan aikaan kuunnella, ja vaikkapa leipoa tai kutoa ja samalla voi vielä silmäillä telkkarin uutisia. Sopii mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen äänikirjoja ja luen perinteisiä kirjoja. Se on jämpti niin.
Luen oikeasti kirjoja ja kuuntelen oikeasti kirjoja. Ihan oikeesti. Uskotko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Kuka kuuntelee äänikirjoja normaali nopeudella?! Sehän on kuin selkokieliset uutiset ja vieläkin hiiitaaampaaa. Nopeutan aina lukijasta riippuen 1.3-1.5 nopeudelle niin se vastaa omaa lukunopeutta ja kirjaan pystyy keskittymään.
Äänikirjat ovat mahtavia, itse kuuntelen niin illalla ennen nukkumaanmenoa kuin kävelylenkeillä ja pyöräillessä ja varsinkin lenkit olivat ilman äänikirjoja umpitylsiä ja nyt lähden aina innoissani lenkille.
Minulle äänikirja ei koskaan voi olla yhtä nopeaa kuin lukeminen ilman, että se menisi puuroutuneeksi mössöksi. Lukemalla prosessoin tietoa täysin eri tavalla kuin puhumalla/kuuntelemalla, ja todella paljon nopeammin.
Joillakin ihmisillä ilmeisesti lukiessakin mieli aina ääntää sanoja, he ovat hitaita lukijoita. Ihmiset, joiden päässä luettu teksti prosessoituu ilman minkäänlaista pään sisäistä ääntämistä, pelkästään visuaalisesti, ovat usein nopeita lukijoita.
Minä kykenen molempiin, mutta lukeminen on mukavampaa visuaalisella prosessoinnilla. Ja muistan lukemani myös paremmin niin.
Ei tietenkään kuuntelu ole sama kuin lukeminen, kait se nyt on jokaiselle ihan selviö?