Lue keskustelun säännöt.
Äänikirjan kuuntelu on fuskaamista, eikä oikeaa lukemista
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Mä en juuri kuuntelekaan kaunokirjallisuutta, vaan tietokirjallisuutta. Oiva tapa viihtyä töissä ja kotitöitä tehdessä.
En ole lukenut juuri lainkaan kaunokirjallisuutta, se ei uppoa minuun. Nuorena luin mieluummin tietosanakirjoja, luontokirjoja yms. Tietokirjatkaan ei sinänsä ole minun juttu, niitä ole myös vähän lukenut, mutta tiedekirjoja, joissa monimutkaista matematiikkaa, niistä olen innostunut kovastikin, koska ne stimuloivat aivojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Se itse asiassa riippuu aivoista. Toiset oppii lukemalla, toiset kuulemalla ja toiset tekemällä. Kuulemalla oppiminen on itse asiassa iso etu koulussa (ja muutenkin), kun ei tartte jälkeenpäin lueskella kokeisiin kun sisäistää ja muistaa asiat ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Aah. Onko sun yhtä vaikea kuunnella myös keskustelukumppaneita? Luuletko että esim töissä voisi avautua uusia mahdollisuuksia, jos opettelisit?
Ei, miksi olisi? Yleensä keskustelukumppanien kanssa kommunikointi on myös kahdensuuntaista, asioita voi tarkentaa kysymyksin, keskustella mielipide- tai tulkintaeroista. Ei keskustelu ole mitään yksipuolisen monologin kuuntelemista, vaan interaktiota. Äänikirja taas on juurikin se monologi, jossa ei ole mahdollisuutta päästä syvemmälle. Vai kelaatko äänikirjaa aina takaisin, jos joku lauserakenne tai vaikkapa dialogin epäjohdonmukaisuus alkaa mietityttämään?
Ni itse asiassa kelaan. Tosin en juuri lue kirjoja, joissa on pahoja epäjohdonmukaisuuksia. Mutta eeim välillä pysphdyn ja kuuntelen toisamiseen että mitä sanaa tuossa kohti käytettiinkään.
aiemmin oppimistehokkuudesta kommenteineille: oikeasti EI ole olemassa tutkimustw, joka sanoisi, että lukemalla muistaa paremmin kuin kuuntelemalla. Sen sijaan on olemassaa runsaasti tutkimuksia, jotka sanovat, että eri tapoja yhdistelemällä oppii ja muistaa paremmin (ihan sama mitä tapoja yhdistelee, yhdistelmä tuottaa aina enemmän kuin jokin yksittäinen tapa) On myös tutkimusta siitä, että yksi tavoista kannattaa olla jokin sellainen, jossa tiedolla tehdään itse jotain, - ja sen mekaanisin tapa on kirjoittaa tai sanella siitä muistiinpanoja. Tehokkaampia ovat kuitenkin vielä sellaiset opiskelutavat, jossa sitä tietoa pitää itse jotenkin käyttää soveltaa, tai tuottaa lisää. Nämä tietysti vaativat jo aika paljon aikaisempaa oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Mä kyllä "näen" tarinan, vaikka olisi äänikirja kyseessä. Jos lukija eläytyy itse liikaa, niin silloin en kuule omia laineja. Jos lukija vain lukee eläytymättä, niin silloin saan lainitkin mielikuvituksesta.
Totta, lukijan merkitys on todella suuri ainakin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Se itse asiassa riippuu aivoista. Toiset oppii lukemalla, toiset kuulemalla ja toiset tekemällä. Kuulemalla oppiminen on itse asiassa iso etu koulussa (ja muutenkin), kun ei tartte jälkeenpäin lueskella kokeisiin kun sisäistää ja muistaa asiat ilmankin.
Tämä että toiset oppivat lukemalla toiset kuuntelemalla ja kolmannet tekemällä, on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Oikeasti kaikki oppivat kaikilla tavoilla (vaikka joku voi olla heille aluksi helpoimpi kuin toinen) ja syvällisimmin kaikki aina oppivat niiden yhdistelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parastahan äänikirjoissa on se että voi hommata jotain muuta samalla kun kuuntelee. Kävellä, pyöräillä, leipoa, imuroida, neuloa ym
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Ei sitä tietysti muista, kun kuunnellaa 3x nopeudella ja samalla tehdään muita asioita. Toisin sanoen pidetään kirjaa taustameluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänikirjojen kuunteleminen on raskaampaa kuin kirjojen lukeminen. Kuuntelemiseen täytyy keskittyä koko ajan aktiivisesti, että kuulemastaan muistaisi mitään.
Kuuntelen kirjoja vain silloin jos en pysty lukemaan. Esim sellaisia kirjoja, joita ei löydä mistään painettuna.
Kuuntelisin varmasti enemmän jos se ei olisi niin raskasta.
Olen ollut ahkera kirjojen lukija lähes seitenkymppiseksi asti mutta nyt kyllä kuuntelen äänikirjoja. Sen ohella toki luen edelleen kaikkea muuta. Väliin ärsyttääkin kun äänikirjojen kuuntelua vähätellään. Kyllästyin kirjaston valikoiman jonottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Vierailija kirjoitti:
Parastahan äänikirjoissa on se että voi hommata jotain muuta samalla kun kuuntelee. Kävellä, pyöräillä, leipoa, imuroida, neuloa ym
Minulla tämä ei olisi toiminut – eikä toimi nykyäänkään. Olen lukenut äänikirjoja 70-luvun puolivälistä lähtien. Kun luen äänikirjaa, en tee mitään muuta sinä aikana. Jos tekisin, kirjasta ei jäisi mitään mieleeni. Silloin käyttäisin sitä samalla tavalla tyhjän tilan täyttämiseen kuin suuri osa ihmisistä nykyään tuntuu tekevän. Mutta en halua tehdä niin, vaan haluan lukea eli kuunnella eli saada asioita selville. Eihän siitä olisi mitään tullut, jos olisin ylioppilaskokeisiin lukiessani samalla imuroinut, syönyt ja juonut kahvia ja vaikka polkenut kuntopyörää. Kaikki kuulokkeista kuulunut höpötys olisi vain mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä olisi pystynyt kirjoittamaan asioista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Se itse asiassa riippuu aivoista. Toiset oppii lukemalla, toiset kuulemalla ja toiset tekemällä. Kuulemalla oppiminen on itse asiassa iso etu koulussa (ja muutenkin), kun ei tartte jälkeenpäin lueskella kokeisiin kun sisäistää ja muistaa asiat ilmankin.
Minä opin vaikka laittaisin luennon päälle yöllä nukkuessani.
Lukeminen on kuitenkin todistetusti ylivoimainen tapa oppia ja muistaa verrattuna kuulemiseen.
Lukiessa tulee taukoja ja mikrotaukoja juuri silloin, kun niitä itse yksilönä tarvii asian sisäistämiseen, ja lukeminen on kuitenkin huomattavan paljon nopeampaa silloin, kun niitä ei tarvi.
Puhelihasten käyttö rajoittaa tiedon nopeutta paljon. Tottunut lukija pystyy lukemaan neljä kertaa nopeammin kuin mitä ihminen lukee ääneen suomen kieltä. Itse kovana lukijana joskus tätä testasin, ja luin noin 6 kertaa nopeammin kuin mitä normaalilla puheen tuottamisella tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on h i d a s. Parisataa sivua lukee kevyesti yhdessä illassa, mutta äänikirjat junnaa iät ja ajat.
Lisää nopeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänikirjoissa on se hyvä puoli, etteivät ne rasita silmiä ja kuunnellessa voi tehdä muutakin, vaikka mennä ulkoilemaan tai tehdä kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Parastahan äänikirjoissa on se että voi hommata jotain muuta samalla kun kuuntelee. Kävellä, pyöräillä, leipoa, imuroida, neuloa ym
Minä koetin kuunnella äänikirjoja muita asioita tehdessäni. Ne ovat kuolettavan tylsiä sellaiselle joka on tottunut lukemaan, vähän kuin hidastettuna tapahtuisi kaikki.
Autoa ajaessa ne minulle toimivat ihan hyvin.
Paskapuhetta ja riidan haastamista piisaa
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä truismi piti erikseen sanoa?
Totta helvetissä kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen.
Jälkimmäinen edellyttää omaa aivotoimintaa. Pulukin osaa kuunnella passiivisesti.
Aloitus on tyypillinen tapa lietsoa vastakkainasettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ole koskaan oikein päässyt kiinni näihin. Mulle osa kirjan viehätyksensä tulee siitä, että lukiessa luon mielessäni tunnelmat, kuvittelen hahmojen äänet, tarkastelen teknisesti hienoja lauserakenteita jne. Äänikirjan kanssa ei onnistu. Äänikirjat olisi pitkillä työmatkoilla ajatuksen tasolla kiva ajanviete kun joutuu istumaan ratissa, mutta kun ei niin ei.
Mä en juuri kuuntelekaan kaunokirjallisuutta, vaan tietokirjallisuutta. Oiva tapa viihtyä töissä ja kotitöitä tehdessä.
En ole lukenut juuri lainkaan kaunokirjallisuutta, se ei uppoa minuun. Nuorena luin mieluummin tietosanakirjoja, luontokirjoja yms. Tietokirjatkaan ei sinänsä ole minun juttu, niitä ole myös vähän lukenut, mutta tiedekirjoja, joissa monimutkaista matematiikkaa, niistä olen innostunut kovastikin, koska ne stimuloivat aivojani.
Oletko koskaan kuullut ihmettelyä harrastuksestasi?
Ihan siksi kysyn, kun törmäsin erikoiseen tilanteeseen kun lapseni somaattista sairautta tutkittiin sairaalassa. Tavattiin siellä psykiatrikin, sillä kyseinen sairaus on henkisesti raskas. Siinä sitten juteltiin lapsesta hänen kanssaan ja satuin sanomaan että lapsi tykkää lukea tiedejuttuja ja tuetosanakirjoja. Siitähän psykiatri innostui ja lähetti lapsen nepsytesteihin. Myöhemmin diagnosoitiin autismi.
Minä en ollut osannut pitää lapsen lukuharrastuksia mitenkään erikoisina, sillä luen itsekin tietosanakirjoja ja tiedejulkaisuja. Luin jo lapsena. Eikä niitä silloin kukaan pitänyt omituisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äänikirjan kuunnelleet ei oikein muista myöhemmin mitään siitä kirjasta kun yrittää keskustella. Jos kirjan taas lukee niin sen muistaa ihan eri tavalla.
Ei sitä tietysti muista, kun kuunnellaa 3x nopeudella ja samalla tehdään muita asioita. Toisin sanoen pidetään kirjaa taustameluna.
Ihmiset on niin erilaisia tässä. Mä keskityn helpommin äänikirjaan, jos teen jotain fyysistä. Mutta nopeutettuna en kuuntelisi ikinä.
Tässä on varmasti suuria eroja ihmisten välillä. Niiden, joiden on pakko muistaa asioita kuulemansa perusteella, on helpompaa muistaa lukemansa/kuuntelemansa äänikirjan sisältö ja yksityiskohtia siitä.
Minulla monet koulukirjat olivat 70- ja 80-luvuilla äänikirjoina. Koska olin tottunut muistamaan asioita tarkasti, minun oli kohtuullisen helppo omaksua tietoa kuuntelemalla sitä avokelanauhoilta ja C-kaseteilta. Siinä samalla kuuntelin tietysti myös kaunokirjallisuutta. Tai luin. :)