Autismikirjon henkilöt: pystyttekö käymään ravintoloissa?

Pystyn, mutta en viihdy. Mieluiten syön kotona. 

Pystyn, yleensä pyrin menemään niinä päivinä ja siihen aikaan kun ei ole paljoa ihmisiä. Sen lisäksi että än ne äänet, ihmiset ylipäätään ovat usein perseestä. 

Käyn lounasravintoloissa korvatulpat päässä jos syön yksin.

Ei ole ongelma muuten kuin ehkä ruuhkaisimpina aikoina. Esim. Ikean lapsiperheet voivat olla vähän ärsyttäviä, mutta kestän kyllä. 

Pystyn, jos on pakko, mutta se vaatii valmistautumista ja ponnistelua. Mahdollisimman paljon yritän vältellä niissä syömistä.

En pysty. Ei ole varaa.

Juu, kännissä se on mukavinta.

Mulla ei ole kylläkään diagnosoitu, mutta sitä se on: keskittymiskyvyn häiriö ja kuuloyliherkkyys.

Joskus nuorempana, töissä kävin talon ruokalassa syömässä, työkavereitten kanssa - ei mitään ongelmaa vaikka siellä oli hälinä. Myöhemmin en enää pystynyt, liikaa hälinää ja kaikkea säätämistä. Niinpä pysyttelin sitten omissa eväissä.

Nykyään saisin varmaan paniikkikohtauksen .... vaikka jostain pitsapaikasta :(

(eikös noiden oireiden pitäisi lieventyä iän myötä? - Mulla ne on kyllä pahentuneet :( )

En mielelläni käy, koko ajan tuntuu että joku kyttää mitä teen. Käyn lasten kanssa muutaman  kerran vuodessa, jotta tottuvat ja saavat kokemusta. Eli yritän heitä kouluttaa tavallaan, jotta tietävät kuinka toimia ravintolassa. Hekin ovat autistisia.

Hiljaisina aikoina kyllä.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta: älä matkusta USA:han (tai no kuka järkevä sinne enää haluaakaan), pysy mieluiten Euroopassa. Jenkit rakastavat omaa ääntään, et saa itse valita istumapaikkaa ravintolassa. Pahimmillaan sut laitetaan istumaan isoon pitkään pöytään älämölöävien jenkkien keskelle. Sitten se pakollinen small talk… 🤢🤮🤮🤮🤮 itse elin sen kuukauden melkein kokokaan noutoruualla, söin hotellissa tai jossain puistossa. Eka ilta ”trattoriassa” riitti. Se ei edes ollut italialaista nähnytkään. 

Tämä kokemus NYC:stä.