Rv 39 ja huono olo

tuo ole vain loppuraskauden tuskaa. Minä, joka en koko raskauden aikana ollut hormonikärttyilyt yhtään, tiuskin miehelleni jatkuvasti, oikein keksin syitä vittuilla hänelle.



Sulla on varmaan jo fyysisestikin tukala olo, miksei sitten henkisesti. Mä tulin ihan mökkihöperöksi, kävelin taloa ympäri, kun en mihinkään jaksanut lähteä.



Kohta helpottaa, älä huoli! Onnea jo etukäteen ihanasta vauvasta.

Joo kai tää kotona oleminenkin ja paska vesisade voi vaikuttaa kanssa. Pelottaa vaan ettei tuu mitään että inhoan vaikka vauvaa sen synnyttyä. No kai tää olo rauhottuu. Ap

Joo kai tää kotona oleminenkin ja paska vesisade voi vaikuttaa kanssa. Pelottaa vaan ettei tuu mitään että inhoan vaikka vauvaa sen synnyttyä. No kai tää olo rauhottuu. Ap

Mä en koko raskauden aikana oikein tuntenut mitään kaihoa vauvaa kohtaan, toki huolehdin sikiön terveydentilasta ja suhtauduin positiivisesti vauvan tuloon, mutten oikein osannut kauheasti luoda suhdetta tulevaan vauvaan. Raskaus oli melko hankalaa aikaa, ja vars. loppuaika tuntui lähes kärsimykseltä.

Silti vauva oli ihana! En nyt ihan ensihetkestä alkaen ollut ihan lääpälläni, mutta muutamassa päivässä syntyi hyvin vahva kiintymys.

Se, että sulla on nyt hankalan olon ja hormonien takia kurja olo, ei vaikuta mitenkään siien, mitä tunnet vauvaa kohtaan. Luulenpa, että vaikeudet lähes unohtuu, kun kiintymys vauvaan syntyy.

#2

Kiitos kannustuksesta. Toivottavasti minulla käy kuin sullakin ja kiintymys vauvaan syntyy vahvana. Ap

Kiitos kannustuksesta. Toivottavasti minulla käy kuin sullakin ja kiintymys vauvaan syntyy vahvana. Ap

äläkä panikoi, jos et heti ole aivan myyty. sekin on normaalia. keskity nyt itseesi niin kauan kuin voit :)

tsemppiä synnytykseen.