Lue keskustelun säännöt.
vastuuntuto
20.01.2012 |
ilmeneekö kenelläkään muulla, jolla on lapsia, semmoista periaatteessa vastuuntuntoon liittyvää tunnetta, että on todella paljon vastuussa lasten elämästä, ja kuolemasta.
Tai siis että miten helposti voisi pienelle lapselle pahaa tehdä.
En siis ikinä haluaisi satuttaa lapsiani, mutta silti se jotenkin hirvittää, että miten hauraita, heikkoja ja viattomia lapset ovat.. Vai olenko tulossa hulluksi kun tämmösiä mietin...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt ihan samaa. Et ole tulossa hulluksi, minusta jokaisen tulisi miettiä näitä asioita sillä hyvä lapsuus on kivijalka myöhemmälle elämälle. Rikkinäinen lapsuus pilaa ihmisen loppuiäksi, olen huomannut sen useasti. Ihan jo pelkkä avioero voi olla lapselle erittäin iso ja elämän perusturvallisuuden vievä asia. Puhumattkaan jos lapsi joutuu kärsimään vanhemman alkoholismista tai jostain vielä kauheammasta asiasta. Isot saappaat siis on jokaisella vanhemmalla.