Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikkien lapsille ns. bestis?
12.01.2012 |
Mulla on ekaluokkalainen, joka tulee hyvin juttuun toisten kanssa ja on ihan sosiaalinen, siitä en ole huolissani. Ei joudu viettämään välitunteja yksin ja on ihan rohkea ottamaan kontaktia ja menemään mukaan. Vaikka ne "parhaimmat" kaverit olisi poissa, löytää kyllä seuraa itselleen ja ei joudu olemaan yksin.
Nyt olen huomannut, että suurimmalla osalla on joku bestis, jonka kanssa ollaan aina ja esim. kaikki iltapäivät on sovittu ja varattu tuolle bestikselle. Oma lapseni on sellainen "kaikkien kaveri" -tyyppi, jolla ei ole varsinaista bestistä. Joskus tuntuu, että vapaa-ajalle ei oikein sitten saa kaveria, kun kaikki on sen bestiksensä kanssa. Ja jotenkin siihen kahden bestiksen väliin ei tunnu aina mahtuvan kolmatta.
Onko muilla samaa? Onko se bestis välttämätön?
Kommentit (5)
eli etenkin nyky tytöt tuntuu olevan justa aksittain nyhvääviä..
ja siihen kelpaa joku muu kun se bestis, vain silloin kun se bestis on poissa :(
eli itse olen pikku hiljaa huomannut, et omani kelpaa vaan silloin kun se bestis on pois esim harrastus tms menoissa, ja kun saapuu paikalle niin omani ei enää kelpaa...
oma tyttö leikkii mielellään kaikien kanssa jaisomassa posukassakin, meille voi tulla kuka vaan milloin vaan,
mutta alueen muille lapsiell ei voi, eli nyt tilanne, et ei omani pääse mukaan kun tytöt on kahdestaan, sanoo vaan ne kaverit et nyt ei käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole bestistä, mutta ihmeen monella samalla ikäisellä tuntuu olevan. Ja näiden bestisten kanssa ollaan aina kun mahdollista ja vasta sitten kun se bestis ei ole kuvioissa niin voidaan olla muiden kanssa.
Meillä lapsi on sosiaalinen ja tulee muiden kanssa toimeen, mutta kavereita ei meinaa aina vapaa-aikana löytyä kun muut ovat niiden bestisten kanssa tiiviisti kahdestaan. Ja toisaalta meidän lapsi ei ole niin sosiaalinen että kaikki kävisivät vapaa-ajalla kavereiksi, on niitäkin joiden seuraa ei kaipaa (vaikka ei ole kiusaamista eikä muutakaan, mutta ei vaan tykkää seurasta). Sitten on vielä niitä mukavia lapsia, jotka ovat enemmän perheen kanssa ja eivät liiku itsekseen (asuvat vähän kauempana) ja uskoisin että heistä saisi hyviä kavereita, mutta koska menemiset täytyy luovia vanhempien kesken, niin rajoittaa kaverisuhdetta vapaa-aikana.
Nyt vasta olen herännyt tähän. Meillä oletan ja olen melko varma että muutama vuosi ikää lisää helpottaa tätä tilannetta. Voi olla ettei sittenkään ole bestistä, mutta varmasti monta hyvää kaveria- kun ne vähän myöhemmin liikkuvat kiltit lapsetkin pääsevät vauhtiin. Lisäksi aina ei kuitenkaan voi olla sen bestiksen kanssa ja meillä lapsella uskoisin löytyvän hyviä kavereita harrastuksenkin kautta, kun harrastus pääsee kunnolla vauhtiin. Lisäksi kiva jos lapsi on kotonakin joskus sisarusten kanssa leikkimässä ja aina ei tarvitsekaan olla mitään, vaan voi rauhoittua itsekseenkin.
Ovat kyllä sosiaalisia ja pidettyjä.
Mullakaan ei aikanaan ollut, mutta olinkin etupäässä aina yksin.
Onneksi kaveripiiri on laaja, joten seuraa kyllä yleensä löytyy vapaa-ajallakin, ja porukassa on myös pari muuta sellaista lasta, joilla ei ole bestiksiä. Joillekin lapseni kavereille tämä tuntuu olevan vaikea tilanne, haluaisivat omia tyttäreni bestiksekseen ja suuttuvat sitten, kun tyttö haluaakin leikkiä myös isommassa porukassa, eikä halua nimetä ketään bestiksekseen.
jaksaisi koko ajan nyhrätä sen yhden kaverin kanssa. Siellä siis ollaan missä "tapahtuu" ja mieluiten leikkii juuri isolla porukalla. Monestihan ne vain yhden kanssa leikkivät ovat muutenkin epävarmoja itsestään ja kelpaavuudestaan.