Onko täällä työttömäksi joutuneita "menkää töihin!" -huutelijoita?

Kyllä niitä vakiohulluja on täällä useampikin ja luulevat että anonyymillä pätemisellä ja raivoamisella olisi jotain merkitystä :D

Eikö kukaan kehtaa kertoa, miltä nyt tuntuu?

Esim silloin, kun entinen luokkakaveri valitteli rahattomuuttaan ja ajattelin samoja ajatuksia, ajat olivat toiset.

Nyt ei töitä vaan saa

Enpä ole koskaan huudellut tuollaisia, mutta kieltämättä olin vuosikymmeniä sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää. Sitten loppuivat työt ja tein pitkän, hitaan ja tuskallisen konkurssin. Nyt olen velkasaneerauksessa (kotini myytiin pilkkahintaan ja siitä jäin velkaa) ja toimeentulotuen asiakas lopun ikääni. 

Olin viisikymppiseksi saakka täystyöllistetty ja jouduin säännöllisesti kieltäytymään uusista toimeksiannoista. Yhtäkkiä olin työllistämiskelvoton. Kyllä on mieli muuttunut. 

Huutelijat ovat niitä, joilla joko on tarpeeksi varallisuutta tai jotka elävät tarpeeksi ahtaassa tynnyrissä. Hesarin keskustelupalstalla voi bongailla edellisiä; siellä on iso liuta omalla nimellään esiintyviä vakiokirjoittajia, joista suuri osa on turvallisella eläkkeellä ja muutama rehvastelee perinnöksi saamansa tehtaan piipun päästä käsin. Yhteistä heillä on se, että työttömyys ei heitä uhkaa. Ja se, että he kokevat välttyneensä työttömyydeltä yksinomaan Oman Erinomaisuutensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan huudellut tuollaisia, mutta kieltämättä olin vuosikymmeniä sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää. Sitten loppuivat työt ja tein pitkän, hitaan ja tuskallisen konkurssin. Nyt olen velkasaneerauksessa (kotini myytiin pilkkahintaan ja siitä jäin velkaa) ja toimeentulotuen asiakas lopun ikääni. 

Olin viisikymppiseksi saakka täystyöllistetty ja jouduin säännöllisesti kieltäytymään uusista toimeksiannoista. Yhtäkkiä olin työllistämiskelvoton. Kyllä on mieli muuttunut. 

Huutelijat ovat niitä, joilla joko on tarpeeksi varallisuutta tai jotka elävät tarpeeksi ahtaassa tynnyrissä. Hesarin keskustelupalstalla voi bongailla edellisiä; siellä on iso liuta omalla nimellään esiintyviä vakiokirjoittajia, joista suuri osa on turvallisella eläkkeellä ja muutama rehvastelee perinnöksi saamansa tehtaan piipun päästä käsin. Yhteistä heillä on se, että työttömyys ei heitä uhkaa. Ja se, että he kokevat välttyneensä työttömyydeltä yksinomaan Oman Erinomaisuutensa vuoksi.

Samaa mieltä: olen nähnyt usein vierestä, kun on saanut kunnon perinnön tai tietää saavansa sellaisen, se vaikuttaa myös minäkuvaa vääristävästi - sellainen ihminen kuvittelee olevansa muita parempi ja että hänen paremmuutensa on hänen omaa ansiotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan huudellut tuollaisia, mutta kieltämättä olin vuosikymmeniä sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää. Sitten loppuivat työt ja tein pitkän, hitaan ja tuskallisen konkurssin. Nyt olen velkasaneerauksessa (kotini myytiin pilkkahintaan ja siitä jäin velkaa) ja toimeentulotuen asiakas lopun ikääni. 

Olin viisikymppiseksi saakka täystyöllistetty ja jouduin säännöllisesti kieltäytymään uusista toimeksiannoista. Yhtäkkiä olin työllistämiskelvoton. Kyllä on mieli muuttunut. 

Huutelijat ovat niitä, joilla joko on tarpeeksi varallisuutta tai jotka elävät tarpeeksi ahtaassa tynnyrissä. Hesarin keskustelupalstalla voi bongailla edellisiä; siellä on iso liuta omalla nimellään esiintyviä vakiokirjoittajia, joista suuri osa on turvallisella eläkkeellä ja muutama rehvastelee perinnöksi saamansa tehtaan piipun päästä käsin. Yhteistä heillä on se, että työttömyys ei heitä uhkaa. Ja se, että he kokevat välttyneensä työttömyydeltä yksinomaan Oman Erinomaisuutensa vuoksi.

Samaa mieltä: olen nähnyt usein vierestä, kun on saanut kunnon perinnön tai tietää saavansa sellaisen, se vaikuttaa myös minäkuvaa vääristävästi - sellainen ihminen kuvittelee olevansa muita parempi ja että hänen paremmuutensa on hänen omaa ansiotaan.

Samalla tavalla vääristää poliitikkona toimiminen. Politiikkaan harvemmin pääsee ilman verkostoja, ja jo ensimmäisen kauden kansanedustajalla on kautensa päätteeksi niin laajasti kontakteja, että varmasti löytyy hyväpalkkaista työtä. Eiväthän he tavistöihin edes pyri, vaan järjestöihin, hallitusammattilaisiksi ja kuntien johtotehtäviin, joissa tuloksia on vaikea tai mahdoton mitata. Ja yhteiskunnan suunnasta he kuitenkin ovat olleet päättämässä ja usein ovat työelämänsä loppuun saakka. 

On toki olemassa joitakin ex-kansanedustajia, joiden on ollut vaikea löytää töitä. Ei heidän toisaalta ole ollut edes pakko.