Meillä on hirviöteini kotona, juo, polttaa ja luuhaa ulkona.

Koulu menee päin peetä, vaikka kuinka yritetään tsempata ja koulun kanssa keksiä eri keinoja asian parantamiseksi.

Jossei käy koulua, hänet huostaanotetaan. Alaikäisen ei kuulu polttaa eikä juoda, jos tämä ei lopu heti niin teini arestiin!

etuja pois vaan. Kaikki, jos ei sopimuksista pidetä. Lopulta pelkkä patja lattialle. Sitten pitäisi viimeistään tehota.

Munalukon taakse se lapsi pitäis laittaa.

Väittääkö ap tosiaan että aikuinen ihminen ei saa alaikäistä pysymään kotona??

Kun siskoni karkaili kotoa jatkuvasti ollessaan 16-vuotias, poltti, joi, pyöri hieman kyseenalaisissa piireissä, lintsasi koulusta ja sai hylättyjä tai todella huonoja numeroita muuten. Ei siinä auta edes kaksi aikuista, jos sen ikäinen haluaa ja uskaltaa todella lähteä. Hän lähtee sitten yöllä, kun kaikki nukkuu, niinkuin siskoni teki.

oikeus tietokoneeseen, viikkoraha...? Kai ne on jo otettu pois - vai mitä sitten tapahtuu?

50 euroa jokaisesta 8 koenumeroa ja 100 euroa jokaisesta kympistä? Siis tarpeeksi kovat panokset.

Ja vaikka saiskin, niin hyvin voin kuvitella että lähtisi ikkunasta. Asutaan omakotitalossa.

En mä oikeestaan tiedä edes miksi mä kirjoitin tänne? Mä taidan nyt häippästä itsekin.

On ollut tietokone kieltoa, on otettu känny pois, viikkorahta pois yms. On kokeiltu myös "lahjomista". Ei siihen mikään tehoa, tekee mitä tykkää. Ei välitä minusta, ei isästään eikä sisaruksistaan, vaan omasta navasta.

On ollut tietokone kieltoa, on otettu känny pois, viikkorahta pois yms. On kokeiltu myös "lahjomista". Ei siihen mikään tehoa, tekee mitä tykkää. Ei välitä minusta, ei isästään eikä sisaruksistaan, vaan omasta navasta.

Miksi teini on nämä asiat saanut takas jos ei ole toivotullatavalla kumminkaan käyttäytynyt?? Pitäiskö ne sanktiot kuitenkin viedä loppuun asti jos menaa niillä olevan vaikutusta. Nuoret osaa näillä asioilla hyvin pelata.

Meillä on vielä melko pienet, 5- ja 7-vuotiaat, lapset ja elän varmaan helpointa vaihetta heidän kanssaan. Vauva-ajan rankkuus univajeineen on takana ja nyt kaikki menee joka suhteessa helposti. Usealla ystävälläni on näitä murkkuja kotona ja monet itkut olen näitten lasten äideiltä kuullut.



Tuntuu siltä, että vähäinenkin isän ja äidin kunnioitus on kadonnut täysin. Olen 35-vuotias, eikä mieleenikään olisi tullut puhua niin rumasti omille vanhemmilleni teini-iässä. Ja minulla oli rankka murrosikä!



Mitään syvällistä neuvoa en osaa sinulle antaa. Tä'mäkin vaihe elettävä läpi. Toisaalta, nuoresi on silti lapsi ja todennäköisesti hänkin vanhetessaan viisastuu. Tätäkin olen onneksesi saanut olla kavereitteni lasten kohdalla todistamassa.



Onko lapsellasi ketään muuta tuttua aikuista, joka voisi vähän jututtaa häntä? Ei siis mitenkään selkä seinää vasten-asenteella, vaan ihan ystävän tavoin. Omassa nuoruudessani serkkuni äiti oli minulle tällainen neutraali aikuinen, joka lähinnä kuunteli eikä "arvostellut" "tyhmän" äitini tavoin. Vaikka hän sanoi minulle suurin piirtein samat asiat kuin äitini, vieraalta ja samalla kertaa tutulta ihmiseltä ne oli helpompi ottaa vastaan.



Kokeile joskus hyvää yllätyshyökkäystä; kun lapsesi istuu pahaa-aavistamattomana vaikkapa siinä koulupöytänsä ääressä, ota ja silitä häntä hiuksista. Mitään ei tarvitse sanoa, mutta silityksellä voi olla hyvä vaikutus tuollaiseen hirviö-ipanaankin :-)

On ollut tietokone kieltoa, on otettu känny pois, viikkorahta pois yms. On kokeiltu myös "lahjomista". Ei siihen mikään tehoa, tekee mitä tykkää. Ei välitä minusta, ei isästään eikä sisaruksistaan, vaan omasta navasta.

Miksi teini on nämä asiat saanut takas jos ei ole toivotullatavalla kumminkaan käyttäytynyt?? Pitäiskö ne sanktiot kuitenkin viedä loppuun asti jos menaa niillä olevan vaikutusta. Nuoret osaa näillä asioilla hyvin pelata.

Meillä poika sanoi vaan että ei haittaa, mä pääsen koneelle muuallakin. Lapset on aika nerokkaita keksimään "korvikkeen", oli se asia sitten mikä tahansa. Meillä oli myös aika vaikeaa teinin kanssa. Nyt on onneksi pahin murrosvaihe ohi ja se entinen lapsukainen näyttäytyy jo päivittäin. Tsemiä!

Tieto ei mene välttämättä heti perille, mutta se jää päähän muhimaan. Toisaalta en kannata tuollaisia rahallisia panoksia ja en vaatiisi, että saa kaseja tai ysejä tai kymppejä, riittäisi, että valmistautuu esim. kokeisiin ja pääsee esim. seiskalla läpi. Toiaalta koulu voi olla päämäärätöntä oloa, jos ei näe oikein sen peruskoulun jälkeen, mitä tahtoisi tai minä takia olisi ja eläisi muutoin kuin nykymeiningillä.

Nuori tarvitsee varmaan ohjaksia, ajatuksia, rajoja, mutta niin usein sanottua rakkauttakin ehkä juuri nyt enemmän kuin ehkä "ansaitsisi".



Toivon ap sinulle erittäin paljon voimia - se on jo alku rakkaudelle, että olet huolissasi ja haluaisit hänelle paremman tulevaisuuden.