Lue keskustelun säännöt.
Jaahas, jatkoajalle mennään sit... ja käynnistys pelottaa.
11.01.2012 |
Eka synnytys oli pitkä ja vaikea, ja oksitosiinia kului. Ajattelin, että voi kun ei tarttis tokan kanssa kärvistellä samalla tavalla. Mutta nyt on sitten laskettu aika ohitettu, eikä minkäänlaisia synnytystuntemuksia vielä. Käynnistystä odotellessa - se taitaa olla vielä tuskaisempaa kuin luonnostaan käynnistynyt synnytys?
Aika tappiomieliala alkaa olla, pliis lohduttakaa!
Kommentit (25)
Eka synnytys siis käynnistyi ihan luonnollisesti, mutta kohdunsuu ei supistuksista huolimatta auennut, ja oksitosiini laitettiin tappiin. Kärvistelin melkein 40 tuntia kokovartalokouristuksessa. Joten 18 tuntia, sehän ei tunnu missään :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän samanlainen tilanne. Kummatkin raskaudet käynnistyivät rv 42 (kumpikin kuitenkin käynnistyi lopulta itsestään, ei tarvittu käynnistystä). Kuopuksen synnytys käynnistyi sinä aamuna, kun mun oli tarkoitus mennä käynnistykseen.
Esikoisen synnytys oli piiitkä ja vaivalloinen (lopulta imukuppiulosautto, vauva nieleskellyt vihreää lapsivettä, hieman heikossa kunnossa jne). Synnytys ei tahtonut itsestään edetä, joten sitä jouduttiin vauhdittamaan oksitosiinilla (jota lopulta ilmeisesti pumpattiin minuun aikamoinen määrä).
Kuopuksen synnytys oli paljon, paljon helpompi! Lyhytkestoisempi (sairaalassa n. klo 11 ja vauva syntynyt klo 15) ja kivuttomampikin. Vauva tuntui syntyvän suht itsestään ja enkä edes revennyt yhtään.
Tsemppiä siis sinulle, viimeiset päivät tosiaan on ärsyttäviä (varsinkin kun tokalla kerralla osaa odottaa niitä oikeita synnytystuntemuksia, jotka loistavat poissaolollaan).
käynnistetystä. Sairaalassa makoilin melkein viisi päivää kun mitään ei tapahtunut (sain niitä suun kautta nautittavia lääkkeitä). Sitten alkoikin supistukset ja vauva oli maailmassa puolitoista tuntia myöhemmin.
Ihan hyvät kokemukset jäivät.
aloitettiin mulla Cytotecilla suun kautta vesienenon takia. Ei ollut ollenkaan tuskainen avautumisvaihe. Oksitosiinikin mulla oli synnytyksen loppuvaiheessa ihan tapissa ja silloin oli kauheaa, mutta ihan muista syistä kuin supistuksissta.
Mulla oli oksitosiinin kanssa epiduraali - en tiedä, onko standardijuttu, koska multa ei kysytty, haluanko sitä.
Odottavan aika on > 40-viikoilla niiiiiin pitkä.
Minulla kuopus syntyi 41+6, päivää ennen suunniteltua käynnistystä. Sairaalaan menin klo 3.30 yöllä, lapsi maailmassa 8.30. Synnytys sujui nopeasti, epiduraalin sain juuri oikeaan aikaan ja koko hommasta jäi hyvä fiilis. Tällaista kokemusta toivon sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti 4:n kokemus kuulostaa tosi samanlaiselta kuin omani, siis eka synnytys, imukuppeineen ja virheine lapsivesineen.
En ole sinänsä kärsimätön synnytyksen suhteen, esikoisen kanssa on kädet täynnä tekemistä niin ei sitä ehdi hirveästi odotella. Sitä käynnistystä vaan kammoan.
Ekassa synnytyksessä laitettiin kyllä epiduraali, mutta kun niitä saa laittaa vain 3 kertaa ja synnytys kesti lähemmäs 40 tuntia, niin suurin osa meni kyllä itkua vääntäen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kamalinta kolmesta synnytyksestä oli se kokonaan keinotekoinen kolmas synnytys, jossa ei edes puudutukset ottaneet toimiakseen. Kesto oli 6h (joista 4,5h suoraa huutoa), että olihan se nopeampi kuin eka 16,5h). Ja oksitosiinia olen minäkin tarvinnut reilusti joka kerta. Tää viimeinen oli vain kokonaan sillä aikaansaatu, nupit kaakossa ja minä helvetin esikartanossa. ...Sorry.
cytotecilla+oksitosiinilla rv 42. Toinen syntyi itsestään 40+5, yhtä kamalaa oli, mutta synnytys puolet nopeampi (kesto 3h). Kyllä se vauva voi sieltä ulos itsestäänkin tulla:) Nyt kolmannen kanssa en enää käynnistystä kammoa, kun sain toisen kohdalla kokea, että yhtä paljon se silti sattuu. Tosin ei tullut komplikaatioita 2 kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neljäs synnytys meni niin, että laskettuun aikaan mennessä ei ollut yhtään supistuksia, eikä mitään merkkiä synnytyksestä.
Pelkäsin joutuvani käynnistykseen.
Yliaikakontrolli rv 41+3 ja yllätys olikin että kohdunsuulla on tapahtunut kuitenkin pehementymistä, vaikka minulla ei sis kummemmin supistelua ollut. Vatsan kovettumista silloin tällöin, mutta ei siis mitään kovia. Ramppasin pururatalenkellä ja siivosin jne, mutta ei auttanut.
Käynnistys sovittiin rv 42+0, eikä vauva tajunnut syntyä ennen sitä!
Pelättyyn käynnistykseen siis jouduin. Käynnistysaamuna kohsunsuu oli pari senttiä auki ja paikat pehmeät.
Oksitosiini tippa ja tunnin päästä kalvot puhki. Lapsi syntyi ekan tipan laittamisesta 4h päästä.
Supistukset alkoivat siinä ekan tunnin aikana, olivat siedettäviä. Odottelin koko ajan, että milloin ne kauheat, kovat alkavat.
Puoli tuntia ennen syntymää alkoivat kovat supistukset ja ajattelin, että nyt en enää kestä, jotain lievitystä ja heti. Mutta kohdunsuu olikin kokonaan auki.
Ponnstusvaiheeseen siis. Lapsi syntyi, kun vaan uskaltauduin ponnistamaan tosissaan.
Synnytys siis meni nopeasti ja ilman kvunlievitustä. Hieno kokemus, ennenkaikkea siksi, että olin pelännyt käynnistystä.
Joten riippuu paljon sitä mikä on lähtötilanne. Tottakai on vaikeampaa jos paikat ei ole yhtään auenneet tai pehmenneet.
Et ole kuitenkaan ensisynnyttäjä, joten se varmasti auttaa asassa.
Ja mun ensimmäinen synnytys kesti KAUAN! Oksitosiinia annettiin reilusti ja silti synnytys pysähtyi ja lopulta tehtiin sektio.
Toinen syntyi jo alakautta, siinäkin sitä oksitosiinia jouduttiin antemaan paljon.
Kolmas synnytys menikin sitten yllättäin helposti, oksitosiiniakaan ei tarvittu.
Että yritä ottaa rauhallisesti, lapsihan voi ymmärtää syntyä koskaa vaan. ja vaikka käynnistettäisiin, kokemus voi olla hyväkin.
synnyttäjä, mutta muista silti kehon omat kivunlievityskeinot, liike, hengitys, äänenkäyttö. Mulla auttoivat avautumisvaiheessa, eivät tietty varmaan auta kaikilla. Aqua-rakkuloitakin kannattaa kokeilla; joissain paikoissa vissiin pelotellaan, että on kivuliasta laittaa, mutta mua ei sattunut.
Jos joudut osastolle käynnistyksee, muista kävellä ja kyykistellä!
#6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ollut niin lyhyet käynnistetyt synnytykset, varsinkin tuo toinen kun kuukausi ennen laskettua aikaa käynnistettiin ja 4,5h kesti koko homma supistusten alkamisesta lähtien.. Ensimmäinen synnytys myös käynnistetty ja 5,5h kesti ja viikko ennen laskettua aikaa.. Molemmat lapset pienikokoisia, ensimmäinen 2,5kg ja toinen 2,1kg
Jaa mitä?
Minulla synnytys otti esikoisesta 24 h (tämä aika laskettuna tiukkoihin supistuksiin) ja sain epiduraalin, spinaalin ja kohdunkaulanpuudutteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnyttäjä, mutta muista silti kehon omat kivunlievityskeinot, liike, hengitys, äänenkäyttö. Mulla auttoivat avautumisvaiheessa, eivät tietty varmaan auta kaikilla. Aqua-rakkuloitakin kannattaa kokeilla; joissain paikoissa vissiin pelotellaan, että on kivuliasta laittaa, mutta mua ei sattunut.
Jos joudut osastolle käynnistyksee, muista kävellä ja kyykistellä!
#6
niin kauan kun ei ollut sietämätön kipu. Mutta kätilö pakotti makaamaan sängyssä, en muista millä se sitä perusteli vai perusteliko ollenkaan.
Ja sit kun se oksitosiini aloitettiin, olin niin kauheassa kokovartalokouristuksessa, etten pystynyt edes sängyssä kääntymään.
Auh, kamalaa kun rupeaa muistelemaan ekaa synnytystä...
ap
Jaa mitä?
Minulla synnytys otti esikoisesta 24 h (tämä aika laskettuna tiukkoihin supistuksiin) ja sain epiduraalin, spinaalin ja kohdunkaulanpuudutteen.
kolme kertaa voi vaan laittaa epiduraalin, ja vaikutus kesti muutaman tunnin joka kerralla. Suurin osa ajasta meni siis ilman puudutusta. Jonkun petidiinipiikin sain, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
ap
synnyttäjä, mutta muista silti kehon omat kivunlievityskeinot, liike, hengitys, äänenkäyttö. Mulla auttoivat avautumisvaiheessa, eivät tietty varmaan auta kaikilla. Aqua-rakkuloitakin kannattaa kokeilla; joissain paikoissa vissiin pelotellaan, että on kivuliasta laittaa, mutta mua ei sattunut.
Jos joudut osastolle käynnistyksee, muista kävellä ja kyykistellä!
#6
niin kauan kun ei ollut sietämätön kipu. Mutta kätilö pakotti makaamaan sängyssä, en muista millä se sitä perusteli vai perusteliko ollenkaan.Ja sit kun se oksitosiini aloitettiin, olin niin kauheassa kokovartalokouristuksessa, etten pystynyt edes sängyssä kääntymään.
Auh, kamalaa kun rupeaa muistelemaan ekaa synnytystä...
ap
Kummallista...
En mäkään enää sit synnytyssalissa saanut kävellä, kun olin monitorissa kiinni, mutta sain hengailla siinä sängyn edessä. Sitten kun laittoivat epiduraalin - tosiaan kysymättä - en saanut liikkua pitkään aikaan ja koin karmeaa peffakipiua (okei, ei ollut varmaan MITÄÄN sun kivun rinnalla, koska mulla oli kuitenkin koko ajan halu päästä liikkeelle). Sain sitten lopuksi epiduraalista huolimatta laskeutua pöydältä alas ja sitten helpotti.
On nää vaan hurjia kokemuksia. Puhu sitten sua hoitavalle kätilölle kokemuksistasi ja peloistasi, jotta osaavat suhtautua. Ja toivottavasti sulle olis apua tuosta Cytotecistä, ainakaan mulle ei tullut siitä kauheita supistuksia.
synnyttäjä, mutta muista silti kehon omat kivunlievityskeinot, liike, hengitys, äänenkäyttö. Mulla auttoivat avautumisvaiheessa, eivät tietty varmaan auta kaikilla. Aqua-rakkuloitakin kannattaa kokeilla; joissain paikoissa vissiin pelotellaan, että on kivuliasta laittaa, mutta mua ei sattunut.
Jos joudut osastolle käynnistyksee, muista kävellä ja kyykistellä!
#6
niin kauan kun ei ollut sietämätön kipu. Mutta kätilö pakotti makaamaan sängyssä, en muista millä se sitä perusteli vai perusteliko ollenkaan.Ja sit kun se oksitosiini aloitettiin, olin niin kauheassa kokovartalokouristuksessa, etten pystynyt edes sängyssä kääntymään.
Auh, kamalaa kun rupeaa muistelemaan ekaa synnytystä...
ap
Kummallista...
En mäkään enää sit synnytyssalissa saanut kävellä, kun olin monitorissa kiinni, mutta sain hengailla siinä sängyn edessä. Sitten kun laittoivat epiduraalin - tosiaan kysymättä - en saanut liikkua pitkään aikaan ja koin karmeaa peffakipiua (okei, ei ollut varmaan MITÄÄN sun kivun rinnalla, koska mulla oli kuitenkin koko ajan halu päästä liikkeelle). Sain sitten lopuksi epiduraalista huolimatta laskeutua pöydältä alas ja sitten helpotti.
On nää vaan hurjia kokemuksia. Puhu sitten sua hoitavalle kätilölle kokemuksistasi ja peloistasi, jotta osaavat suhtautua. Ja toivottavasti sulle olis apua tuosta Cytotecistä, ainakaan mulle ei tullut siitä kauheita supistuksia.
Se mun kätilö oli aika tiukka täti, ja komensi vaan, että et nyt lähe mihinkään hillumaan. Kilttinä ihmisenä tottelin, ajattelin, että kai se tietää. Nyt osaan ehkä olla vähän "vaativampi asiakas" ja ainakin kysyä miksi.
Sormet ristissä, että ei tulis se sama kätilö, se ei ollut mikään empatian huippu...
ap
Muakin (loppu)vaiheessa pyydettiin makuulle ekassa synnytyksessä. Muistaakseni syynä oli vauvan sydänäänien heikentyminen, mutta ihan varma en enää ole (heikentyivät kyljelläkin olosta, joten selällään olo oli ainoa "sallittu" loppuvaiheessa). Onneksi melkein loppuun asti sain liikkua tai vähintään olla jalkeilla (synnytyssalissakin), eikä tuossa vaiheessa makuulla olo enää haitannut.
Tokassa synnytyksessä ei ollut mitään tällaisia rajoituksia.
4
Se mun kätilö oli aika tiukka täti, ja komensi vaan, että et nyt lähe mihinkään hillumaan. Kilttinä ihmisenä tottelin, ajattelin, että kai se tietää. Nyt osaan ehkä olla vähän "vaativampi asiakas" ja ainakin kysyä miksi.Sormet ristissä, että ei tulis se sama kätilö, se ei ollut mikään empatian huippu...
ap
olla vaativampi asiakas, kun on muutama kokemus plakkarissa, ja kannattaakin olla! Mun synnytyksessä yksi kätilö (vuoro siis vaihtui monesti) käski mua olla kuluttamatta voimia "huutamiseen" (vai mitähän sanaa käytti?), kun mumisin supistusten aikana. En jaksanut vastata sille mitään, jatkoin vaan, koska mua se mumina auttoi.
Sanoisin, että kyllä kannattaa hillua, jos vaan suinkin pystyy! Mäkin sain sitten hillua epiduraalin kanssa, kun tarpeeksi ruikutin ;)
Vaikka itse olisinkin halunnut kokea vähemmän lääkkeellisen synnytyksen (en siis oikeastaan olisi ainakaan tuossa vaiheessa halunnut epiduraalia), suosittelen sulle, että vaadit kaikki mahdolliset mömmöt! Jos kipu on noin kova, tuskin synnytyskään etenee kunnolla.
Tsemppiä! Kirjoita vaikka muistiin mietteitäs ja kerro sitten kaikki mieleentuleva kätilölle.
Kokonaiskesto oli 18h,alku tosin oli vain odottelua ja pieniä tuntemuksia.Epiduraalin sain ja loppu menikin ihan ok