Jos lapsesi eivät avioerosi jälkeen viihtyisi luonasi, kuinka nopeasti olisit valmis luovuttamaan heidät kokonaan toiselle vanhemmalle?

Myymäänkö?

Tekisin varmaan asioita sen eteen, että lapset viihtyisivät. Se vie varmasti aikaa, mutta sitähän on ja se on ilmaista. 

5 vuotta ja sen jälkeen myös lasten tulevat perinnöt oman nykyhetken ylellisyyteen.

Heti. Avioerolapset sille ketä kiinnostaa ja keneen lapsi luottaa. Jos toinen osapuoli on väkivaltainen niin silloin voi myös suojata itseään ja jättää lapsen predatorille, tätä varten on sitten sosiaalihuolto jotka auttavat näitä keissejä.

Saavat päättää itse kun lukio on käyty ja opiskelupaikka saatu 

Olen itse eronnut, ja lapset jäivät isänsä luokse aluksi, ja olin ns etävanhempi. Esikoinen oli tuolloin 16-17v ja hän ei oikein halunnut tulla luokseni. Kävi vain nopeasti kyläilemassä. En tietenkään pakottanut. 

Ei se ole vaihtoehto, että kotia vaan vaihdetaan, kun ei ole kivaa. Siten voi muuttaa, kun omilleen muuttaa täysi-ikäisenä.

En usko  että lapseni  näin valitsisi, mutta kuvitellusta erosta huolimatta hänen paras olisi etusijalla. Jos ei halua tavata, niin en siihen pakottaisi.

Lapset muuttivat isälleen eron jälkeen, olen siis etä-äiti. Lapset ovat sen ikäisiä, että heidän mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Isänsä luona on kaikille omat huoneet, se on yksi iso tekijä. Ajattelin, että lapset olisivat myös minunkin luonani. Käyvät luonani harvoin, lähinnä silloin jos lasten isällä on yön yli kestäviä menoja. Kyllä tämä tilanne on satuttanut, minulle on kuitenkin tärkeää että lapset asuvat siellä missä ovat onnellisia. En ajatellut olevani lasteni etävanhempi, mutta tilanne on tämä ja siihen on sopeuduttava. Käyn lasteni luona, tämä on lasten isällekin ok. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole vaihtoehto, että kotia vaan vaihdetaan, kun ei ole kivaa. Siten voi muuttaa, kun omilleen muuttaa täysi-ikäisenä.

12-vuotias saa jo itse päättää, kumman vanhemman luona haluaa asua.

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttivat isälleen eron jälkeen, olen siis etä-äiti. Lapset ovat sen ikäisiä, että heidän mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Isänsä luona on kaikille omat huoneet, se on yksi iso tekijä. Ajattelin, että lapset olisivat myös minunkin luonani. Käyvät luonani harvoin, lähinnä silloin jos lasten isällä on yön yli kestäviä menoja. Kyllä tämä tilanne on satuttanut, minulle on kuitenkin tärkeää että lapset asuvat siellä missä ovat onnellisia. En ajatellut olevani lasteni etävanhempi, mutta tilanne on tämä ja siihen on sopeuduttava. Käyn lasteni luona, tämä on lasten isällekin ok. 

No jos se mies on kauhea sika, josta piti ottaa ero, miksi lapset hengaavat mieluummin siellä kuin luonasi? Nainenhan on aina parempi vanhempi.

Mun kokemus, lapsi viihtyi paremmin sen vanhemman luona kuka antoi hänen mennä ja olla rajattomammin. Viranomaisista ei mitään apua, eikä koulun henkilökunnasta vaan keinoja kaihtamatta sivuun heittivät sen terveen rajoja asettavan vanhemman. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttivat isälleen eron jälkeen, olen siis etä-äiti. Lapset ovat sen ikäisiä, että heidän mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Isänsä luona on kaikille omat huoneet, se on yksi iso tekijä. Ajattelin, että lapset olisivat myös minunkin luonani. Käyvät luonani harvoin, lähinnä silloin jos lasten isällä on yön yli kestäviä menoja. Kyllä tämä tilanne on satuttanut, minulle on kuitenkin tärkeää että lapset asuvat siellä missä ovat onnellisia. En ajatellut olevani lasteni etävanhempi, mutta tilanne on tämä ja siihen on sopeuduttava. Käyn lasteni luona, tämä on lasten isällekin ok. 

Aivan ihanaa kerrankin lukea tämmöistä, että on oikeasti ajateltu lapsia erotilanteessa. Ei ole pakotettua lapsia matkalaukkuelämään viikko-viikko systeemiin. Lapsista taatusti tulee tasapainoisempia, kun saavat elää yhtä kotia ja vanhemmat sitten sopivat järjestelyistä ja tapaamisista. Toki varmasti satuttanut, mutta sä teit järjellä päätöksen. Se on todellista äidin rakkautta, että näit lasten olevan onnellisempia noineen. Etkä lähtenyt riitauttamaan heidän onneaan.

Älä loukkaannu, jos lapset ei vieraile. Näet heitä muualla tai kotonaan. Ole saatavilla. Äitiäkin tarvitaan, vaikka etävanhempi onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole vaihtoehto, että kotia vaan vaihdetaan, kun ei ole kivaa. Siten voi muuttaa, kun omilleen muuttaa täysi-ikäisenä.

12-vuotias saa jo itse päättää, kumman vanhemman luona haluaa asua.

Silloin kun on ero. Ei sitä kotia enää vaihdeta, kun on päätös tehty. Silloin tehdään tilanteesta parempi ja sopeudutaan. Ei luovuteta, kun ei olekaan kivaa. Tai muutenhan sitä saa olla muuttohommissa jokaisen riidan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

En usko  että lapseni  näin valitsisi, mutta kuvitellusta erosta huolimatta hänen paras olisi etusijalla. Jos ei halua tavata, niin en siihen pakottaisi.

Kyllä mä ainakin yrittäisin saada lapsen haluamaan tapaamista. Yleensä lapsi ei halua tavata vanhempaa vain, jos tämän luona jokin on todella pielessä, kuten väkivaltaa tms. Jos mistään tällaisesta ei ole kyse, selvittäisin miksi lapsi ei halua tavata - mustamaalaako toinen vanhempi, onko välimatka liikaa, vai missä mättää, ja koettaisin korjata ongelman. En nyt ainakaan kovin helposti antaisi periksi siinä, että lapsen suhde omaan vanhempaan tuhoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko  että lapseni  näin valitsisi, mutta kuvitellusta erosta huolimatta hänen paras olisi etusijalla. Jos ei halua tavata, niin en siihen pakottaisi.

Kyllä mä ainakin yrittäisin saada lapsen haluamaan tapaamista. Yleensä lapsi ei halua tavata vanhempaa vain, jos tämän luona jokin on todella pielessä, kuten väkivaltaa tms. Jos mistään tällaisesta ei ole kyse, selvittäisin miksi lapsi ei halua tavata - mustamaalaako toinen vanhempi, onko välimatka liikaa, vai missä mättää, ja koettaisin korjata ongelman. En nyt ainakaan kovin helposti antaisi periksi siinä, että lapsen suhde omaan vanhempaan tuhoutuu.

No jos se mies-sikaan tuhoutuu niin hyvä vaan

Omista lapsista ei erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole vaihtoehto, että kotia vaan vaihdetaan, kun ei ole kivaa. Siten voi muuttaa, kun omilleen muuttaa täysi-ikäisenä.

12-vuotias saa jo itse päättää, kumman vanhemman luona haluaa asua.

Saa nuorempikin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus, lapsi viihtyi paremmin sen vanhemman luona kuka antoi hänen mennä ja olla rajattomammin. Viranomaisista ei mitään apua, eikä koulun henkilökunnasta vaan keinoja kaihtamatta sivuun heittivät sen terveen rajoja asettavan vanhemman. 

"Terve rajoja asettava vanhempi" ja "sairas kontrollifriikki" ovat aika subjektiivisia asioita.

Exän mielestä 8-vuotias lapsi ei saanut mennä yksin viereiseen leikkipuistoon 150 m päässä, vaikka oli puhelin mukana. Ja siis ei mikään Itähelsinkiläinen rikastettu leikkipuisto vaan ihan toisen kaupungin pieni, hiljainen puisto, jossa muutama lapsi silloin tällöin. Muut lapset katsoivat Jurassic Parkia ja pelasivat Minecraftia niin tää meidän lapsi oli ryhmä hau-tasolla. No, eipähän lapsella ole enää kavereita tai ydinperhettä.

Toki voi olla myös niin, että toisen vanhemman mielestä on ok, että Eveliina-Valtteri 8 v hengaa steissillä klo 3 asti aamulla muhiksen kanssa ja vaihtaa peukkua ja pymppyä robuxiin. Toki tässä skenaariossa pitäisi myös viranomaisista ja koulun henkilökunnasta olla apua. Joskus voi olla ihan terve palautus maan pinnalle, kun sekä viranomaiset että koulu ovat eri mieltä kanssasi :)

Vierailija kirjoitti:

Omista lapsista ei erota.

Miksi ei?