Viimeinen rangaistus vanhemmilta

Pari vuotta sitten kun toinen vanhemmistani ilmoitti yrittävänsä jättää mut perinnöttömäksi siitä syystä, etten sietänyt enää vuosikymmeniä kestänyttä kyykyttämistä ja ilmoitin omat rajani kanssakäymiselle.

Ei juuri olla oltu tekemisissä tämän jälkeen. Sujujuhlissa hän järjestää aina huutokohtauksen johon olen reagoimatta. Nolatkoon vain itsensä pari krt vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten kun toinen vanhemmistani ilmoitti yrittävänsä jättää mut perinnöttömäksi siitä syystä, etten sietänyt enää vuosikymmeniä kestänyttä kyykyttämistä ja ilmoitin omat rajani kanssakäymiselle.

Ei juuri olla oltu tekemisissä tämän jälkeen. Sujujuhlissa hän järjestää aina huutokohtauksen johon olen reagoimatta. Nolatkoon vain itsensä pari krt vuodessa.

Suomessahan voi joillakin perusteilla tehdä rintaperillisen perinnöttömäksi, mutta se vaatii käsittääkseni todella painavat syyt. Useimmissa tapauksissa tuollainen taitaa jäädä uhkaukseksi.

Sain tukkapöllyä jonnekin ehkä noin 7-vuotiaaksi asti 1970-luvulla. Sen jälkeen en muista saaneeni mitään rangaistuksia. Isä kyllä vähän väliä uhkaili piiskaamisella (olisi ollut vielä laillistakin tuolloin) ja äiti, etten saisi viikkorahaa. Ei noita uhkauksia koskaan toteutettu. Enkä suinkaan ollut ainoa, jota ei rangaistu. Kai se oli sitä vapaata kasvatusta olevinaan. Kavereista osa sai selkäänsä, jotkut vielä yläasteiässä. Osa ei saanut koskaan, eikä heilläkään tainnut oikein muitakaan rangaistuksia olla. 

Meillä oltiin puhuttelussa jonkun pahan työn jälkeen ja siinä se. Vanhempieni motto oli, että lapsen/nuoren piti ymmärtää mitä tuli tehneeksi. Ketään ei rangaistu. Olen viidestä lapsesta keskimmäinen.
Nainen, syntynyt 1954

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Lasketaanko rangaistukseksi se, kun tupakat takavarikoitiin ja heitettiin roskiin? Jos lasketaan, se lienee ollut viimeinen. Olin kai 14. Elettiin 1980-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Totta, olen syntynyt 1955 ja toiseksi nuorin neljästä.

Kukaan meistä ei saanut ruumiillista rangaistusta, eikä paljon muutakaan.

Vanhempien sana oli laki ja se riitti.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Eiköhän ne selkäsaunat olleet melko "harvinaista herkkua" niissäkin perheissä, joissa sitä käytettiin. Totta kai poikkeuksia on ollut, mutta keskimääräisesti näin. Kurituksen kohteena olleilla vain tahtoo olla taipumus muistella asiaa sellaiseen sävyyn, että tulee mielikuva, että se olisi ollut ihan arkipäivää. Olen huomannut myös, että kun asia puheeksi tulee, niin kuritetut kertovat asian vähän kuin itsestäänselvyytenä, mutta kuritukselta välttyneet vain mainitsevat ohimennen tai ovat puhumatta koko asiasta. Ja varsinkin nuoremmille tietenkin mielellään annetaan ymmärtää, että ennen vanhaan oli kova kuri ja nykynuoret pääsevät niin vähällä.

Mutsi heitti tiskirätillä pari viikkoo sitte ku härnäsin systerii. Näin sitä me taannutaan lapsiks ku ollaan käymäs himas yhtäaikaa.

M35

-80 syntynyt ja omassa nuoruudessa isä raahasi tukasta vetäen omaan huoneeseen ja äiti taas antoi lapsena piiskaa itse valitulla vitsalla. Korvatillikka tai tukan veto oli myös aika normaalia ja henkinen alistaminen. No puoliso sai vyön solkipäästä joten vähällä itse pääsin. 

Kotiarestissa vuosituhannen alussa tupakoinnista 13-vuotiaana. Se ei kuulemma edes ollut rangaistus, vaan keino vierottaa tupakasta kun en pääse tupakoimaan. Rangaistuksena sen kyllä otin. Jotenkin on jo unohtunut kauanko aresti kesti.

Mulle faija soitti kännipäissään vajaa kolmekymppisenä klo 4 yöllä ja alkoi avautumaan miten paskoja valintoja olin elämässä tehnyt ja miten vähän hän arvosti niitä. Sanoin, että ei muuten tarvitse soittaa enää ikinä ja ei soitettu eikä nähty ennen kuin potkaisi tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

Minua rankaisi eno, VAIMONSA vaatimuksesta, lyömällä.  Asuin mummolassa, jossa hekin . Olin liian kauan ollut kavereilla, alle  10 v. Kuitenkin isovanhemmat olivat vastuuhenkilöitä, ei eno, tai vaimonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua rankaisi eno, VAIMONSA vaatimuksesta, lyömällä.  Asuin mummolassa, jossa hekin . Olin liian kauan ollut kavereilla, alle  10 v. Kuitenkin isovanhemmat olivat vastuuhenkilöitä, ei eno, tai vaimonsa. 

... siiis minä olin alle  10 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten kun toinen vanhemmistani ilmoitti yrittävänsä jättää mut perinnöttömäksi siitä syystä, etten sietänyt enää vuosikymmeniä kestänyttä kyykyttämistä ja ilmoitin omat rajani kanssakäymiselle.

Ei juuri olla oltu tekemisissä tämän jälkeen. Sujujuhlissa hän järjestää aina huutokohtauksen johon olen reagoimatta. Nolatkoon vain itsensä pari krt vuodessa.

Suomessahan voi joillakin perusteilla tehdä rintaperillisen perinnöttömäksi, mutta se vaatii käsittääkseni todella painavat syyt. Useimmissa tapauksissa tuollainen taitaa jäädä uhkaukseksi.

Vaatii sen että lapsella on raskas rikostuomio/tuomioita, tai on esim. todistettavasti loukannut vanhemman kunniaa, pelkkä "inhoan lastani" ei riitä

Äiti sairasti skitsofreenista masennusta ja pahoinpiteli minut ja veljeni päivittäin 70 luvulla. Koulussa koitettiin saada kuraattorilta apua, mutta eihän äidit tee sellaista.

En muista saaneeni koskaan mitään rangaistuksia, mutta olinkin aika tunnollinen ja tottelevainen lapsi. Sama koski isompaa sisarusta. Aika itsenäinen lapsuus oli eikä vanhemmat juuri puuttuneet mun tekemisiin, mielelläni autoin kotitöissä ym. Teininäkään en jäänyt kiinni hölmöilyistä tai sitten jos vanhemmilla oli niistä jotain hajua niin katsoivat läpi sormien. Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

No eipä se kovin vaikeaa voi olla, kun on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, että kasvattaminen on onnistunut ilman rangaistuksiakin. Jos ei osaa, niin sitten pitää turvautua rangaistuksiin. Ehkä ne rangaistukset ovat vähän kuin polkupyörän apurattaat: pitää käyttää, jos ei osaa ajaa ilman. 

Paitsi että nykyäänhän ei enää puhuta rangaistuksista vaan "seuraamuksista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

No eipä se kovin vaikeaa voi olla, kun on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, että kasvattaminen on onnistunut ilman rangaistuksiakin. Jos ei osaa, niin sitten pitää turvautua rangaistuksiin. Ehkä ne rangaistukset ovat vähän kuin polkupyörän apurattaat: pitää käyttää, jos ei osaa ajaa ilman. 

Paitsi että nykyäänhän ei enää puhuta rangaistuksista vaan "seuraamuksista". 

Kyllähän se naulan kiinni lyöntikin yleensä onnistuu vaikka jakoavaimella, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi järkevää käyttää siihen jakoavainta.

Rangaistuksissa ei ole mitään pahaa, vaikka rangaistusten vastustajat jopa yrittävät demonisoida koko sanan ja vaatia, että sen sijaan pitäisi puhua "seuraamuksista".