Omat valinnat elämässä

Ystävänäni on sitten taas mies jolla iso palkka ja hänen suora motivaationsa uraan oli että joskus on perhe jolle voi tarjota hyvän elämän. Nyt odottaa ensimmäistä lasta vaimonsa kanssa. Tätä arvostan 

Ap

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Eli pistikö toi apn ystävä omat haaveet sen toisen eli hyvätuloisen vanhemman vastuulle? Silkkaa hulluutta ajatella että toinen ihminen olisi siinä ja aina ja sen mukaan sitten tehdään kulueriä eli lapsia. Toivottavasti jälkikasvut ottavat opikseen äitinsä virheistä. Itse otin ja kävin koulut ja sain työn jolla elää, vihasin köyhyyttä mitä lapsena elin. Kiitos äitini joka halusi myös suurperheen miettimättä sen enempää että ei ole mukava syödä pelkkää perunaa ja onnellisena kaverin luona kun leivän päällä oli muutakin kuin margariinia. Katto oli pään päällä mutta siinä se. 

Up

Ap kantaa huolta ystäviensä elämänvalinnoista sen sijaan että kertoisi miten pitää huolta omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap kantaa huolta ystäviensä elämänvalinnoista sen sijaan että kertoisi miten pitää huolta omistaan.

Todennäköisesti eri tavoin kuin ystävänsä, tuskin muuten pohtisi asiaa. Ihan hyvä pohdinta. Olen samaa mieltä tuosta mitä joku kommentoi ettei pidä laskea toisen ihmisen varaan asioita, varsinkin kun on kyse lapsista. Pitää olla aina varasuunnitelma. Itsekin yksinhuoltaja mutta tienaan tarpeeksi että kahden lapsen kanssa pärjää. Ja on myös hyvät välit isovanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Eli pistikö toi apn ystävä omat haaveet sen toisen eli hyvätuloisen vanhemman vastuulle? Silkkaa hulluutta ajatella että toinen ihminen olisi siinä ja aina ja sen mukaan sitten tehdään kulueriä eli lapsia. Toivottavasti jälkikasvut ottavat opikseen äitinsä virheistä. Itse otin ja kävin koulut ja sain työn jolla elää, vihasin köyhyyttä mitä lapsena elin. Kiitos äitini joka halusi myös suurperheen miettimättä sen enempää että ei ole mukava syödä pelkkää perunaa ja onnellisena kaverin luona kun leivän päällä oli muutakin kuin margariinia. Katto oli pään päällä mutta siinä se. 

Jos hänellä on oma työ, tuo tulkinta ei oikein osu. Kyse ei ole välttämättä siitä, että hän olisi laittanut haaveensa toisen elätettäväksi, vaan siitä, että hän odotti yhteistä vastuuta. 

Sulla on oikeus omaan kokemukseesi köyhyydestä, mutta käytät sitä aika kovana mittarina toisen ihmisen elämän arvioimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Aivan, aikuisen järjellä olisi pitänyt tietenkin ennustaa kaikki tulevat erot, tulotason muutokset, inflaatio, sairastelut ja toisen vanhemman mahdollinen vastuunpakoilu. Harmi ettei sitä kristallipalloa jaeta neuvolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Aivan, aikuisen järjellä olisi pitänyt tietenkin ennustaa kaikki tulevat erot, tulotason muutokset, inflaatio, sairastelut ja toisen vanhemman mahdollinen vastuunpakoilu. Harmi ettei sitä kristallipalloa jaeta neuvolassa. 

Näitä ei tarvitse ennustaa mutta on hyvä ottaa huomioon että tämmöistä VOI TAPAHTUA. Jo ammatinvalinta kertoo siitä ettei ap n ystävä ymmärrä asioita ja kertoo tuo vahinko lapsikin jotain..Eli eletään niin ettei mietitä yhtään mitään

Mun serkku on ope ja hänen opiskelukaverilla on 8 lasta.

Sai 2 ekaa lasta opiskeluaikoina ja hänen pikkusiskonsa muutti heille, kävi samalla iltalukiota.

Uransa ensimmäiset vuodet oli joka 2 v äitiyslomalla ja toisen opiskeli

7.n lapsen jälkeen sanottiin kohtu ei enää kestä, 8. N jäljeen kohtu vaurioitui ja enää ei voi saada lapsia.

Tää äiti on itse isosta perheestä ja heillä on aina ollut joku siskoistaan heillä asumassa. Ei ole kertaakaan ollut lasten sairastamisen vuoksi poissa. 
Oli yliopistoaikoina todella ahkera ja on edelleen.

Tiedän yhden lääkärin, jolla on 6 lasta. On kotona minimin ja isä on koti-isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Aivan, aikuisen järjellä olisi pitänyt tietenkin ennustaa kaikki tulevat erot, tulotason muutokset, inflaatio, sairastelut ja toisen vanhemman mahdollinen vastuunpakoilu. Harmi ettei sitä kristallipalloa jaeta neuvolassa. 

Näitä ei tarvitse ennustaa mutta on hyvä ottaa huomioon että tämmöistä VOI TAPAHTUA. Jo ammatinvalinta kertoo siitä ettei ap n ystävä ymmärrä asioita ja kertoo tuo vahinko lapsikin jotain..Eli eletään niin ettei mietitä yhtään mitään

On ihan eri asia sanoa, että riskejä kannattaa huomioida, kuin väittää jälkikäteen, että ihminen ei miettinyt mitään. Moni tekee valintoja niillä tiedoilla, voimavaroilla ja elämäntilanteella, jotka sillä hetkellä ovat olemassa.

Ammatinvalinta tai vahinkoraskaus ei yksin todista vastuuttomuutta. Näyttää enemmän siltä, että muutamasta tiedosta rakennetaan koko ihmisestä melko leimaava kuva. 

Minä halusin koiran ja sen vuoksi lopetin työttömänä elämisen ja menin koulun penkille. Olin aiemmin vapaaehtoisesti loinen:D Nyt puolivuotias koira joka on ihanin. Tämä oli minun valintani ja kyllä, säästöjä on yli kymppitonni jos koiralle sattuu jotain mikä vaatii kalliita hoitoja

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku on ope ja hänen opiskelukaverilla on 8 lasta.

Sai 2 ekaa lasta opiskeluaikoina ja hänen pikkusiskonsa muutti heille, kävi samalla iltalukiota.

Uransa ensimmäiset vuodet oli joka 2 v äitiyslomalla ja toisen opiskeli

7.n lapsen jälkeen sanottiin kohtu ei enää kestä, 8. N jäljeen kohtu vaurioitui ja enää ei voi saada lapsia.

Tää äiti on itse isosta perheestä ja heillä on aina ollut joku siskoistaan heillä asumassa. Ei ole kertaakaan ollut lasten sairastamisen vuoksi poissa. 
Oli yliopistoaikoina todella ahkera ja on edelleen.

Tiedän yhden lääkärin, jolla on 6 lasta. On kotona minimin ja isä on koti-isä

Tää on vähän tämmöinen anekdoottikilpi: kerrotaan pari tapausta, joissa suurperhe on onnistunut, ja sillä yritetään ohittaa koko kysymys taloudesta, jaksamisesta ja vastuusta.

Mutta nuo esimerkit eivät oikeastaan kumoa pointtia, vaan päinvastoin vahvistavat sen. Niissä onnistuminen ei perustunut pelkkään “kyllä sitä pärjää” -asenteeseen, vaan siihen että taustalla oli paljon resursseja: koulutus, työ, hyvä jaksaminen, sukulaisten apu, kotiin jäävä toinen vanhempi tai hyvä tulotaso.

Se, että joku lääkäri pärjää kuuden lapsen kanssa koti-isän avulla, ei vielä kerro mitään siitä, onko sama realistista ihmiselle, jolla ei ole samoja tuloja, tukiverkkoa tai arjen apua.

Yhteiskunta tukee kyllä hyvin lapsiperheitä että ei tuo siivoojana olo nyt niin kamala synti ole. Varsinkin jos on sairaalassa töissä. Lapset ovat ihania ja ei sitä aina tarvitse olla kalliita harrastuksia yms tai merkkivaatteita, onni tulee aivan muusta ja lapset oppii sen jo nuorena 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tukee kyllä hyvin lapsiperheitä että ei tuo siivoojana olo nyt niin kamala synti ole. Varsinkin jos on sairaalassa töissä. Lapset ovat ihania ja ei sitä aina tarvitse olla kalliita harrastuksia yms tai merkkivaatteita, onni tulee aivan muusta ja lapset oppii sen jo nuorena 

Kunhan lapsilla perustarpeet kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Aivan, aikuisen järjellä olisi pitänyt tietenkin ennustaa kaikki tulevat erot, tulotason muutokset, inflaatio, sairastelut ja toisen vanhemman mahdollinen vastuunpakoilu. Harmi ettei sitä kristallipalloa jaeta neuvolassa. 

Näitä ei tarvitse ennustaa mutta on hyvä ottaa huomioon että tämmöistä VOI TAPAHTUA. Jo ammatinvalinta kertoo siitä ettei ap n ystävä ymmärrä asioita ja kertoo tuo vahinko lapsikin jotain..Eli eletään niin ettei mietitä yhtään mitään

Ihmisten käsityskyky ja resurssit vaihtelee. Kaikilla ei ole kykyä hahmottaa omien valintojen vaikutusta ja ottaa vastuuta niistä. Mennään tunne edellä asioihin eikä kyetä oppimaan omista virheistä. Suunnitelmallisuus puuttuu. Kaikilla ei myöskään ole tukijoukkoja ja lapsuuden antamat eväät elämälle vaihtelee. Jokainen elää parhaan taitonsa mukaan sellaista elämää, minkä hänen resurssinsa mahdollistaa. Toisen elämän ylemmyydentuntoinen arvostelu, moralisointi ja tuomitseminen ei auta kohdetta mitenkään, lähinnä arvostelija saattaa saada siitä jotain tyydytystä. Oikea ystävä ei tällaista koskaan tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tukee kyllä hyvin lapsiperheitä että ei tuo siivoojana olo nyt niin kamala synti ole. Varsinkin jos on sairaalassa töissä. Lapset ovat ihania ja ei sitä aina tarvitse olla kalliita harrastuksia yms tai merkkivaatteita, onni tulee aivan muusta ja lapset oppii sen jo nuorena 

Kunhan lapsilla perustarpeet kunnossa. 

Ihmettelen tuota joka sanoo ettei syönyt lapsena kuin perunaa eikä leivän päälle mitään. Ei varmaan ollut sitten Lidliä hänen lapsuudessa. Tuolta meidän perhe saa edullisesti ihan kaikkea ja ei se peruna ole todellakaan halvinta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli ehkä lapsena haave suurperheestä, mutta lapsuuden haaveet eivät yleensä sisällä yksinhuoltajuutta, hylkäämistä, matalapalkkatyötä, inflaatiota, lasten sairasteluja, uupumusta tai sitä, että toinen vanhempi katoaa vastuusta.

Kannattaisiko tehdä elämvalinnat aikuisen järjellä?

Aivan, aikuisen järjellä olisi pitänyt tietenkin ennustaa kaikki tulevat erot, tulotason muutokset, inflaatio, sairastelut ja toisen vanhemman mahdollinen vastuunpakoilu. Harmi ettei sitä kristallipalloa jaeta neuvolassa. 

Näitä ei tarvitse ennustaa mutta on hyvä ottaa huomioon että tämmöistä VOI TAPAHTUA. Jo ammatinvalinta kertoo siitä ettei ap n ystävä ymmärrä asioita ja kertoo tuo vahinko lapsikin jotain..Eli eletään niin ettei mietitä yhtään mitään

Ihmisten käsityskyky ja resurssit vaihtelee. Kaikilla ei ole kykyä hahmottaa omien valintojen vaikutusta ja ottaa vastuuta niistä. Mennään tunne edellä asioihin eikä kyetä oppimaan omista virheistä. Suunnitelmallisuus puuttuu. Kaikilla ei myöskään ole tukijoukkoja ja lapsuuden antamat eväät elämälle vaihtelee. Jokainen elää parhaan taitonsa mukaan sellaista elämää, minkä hänen resurssinsa mahdollistaa. Toisen elämän ylemmyydentuntoinen arvostelu, moralisointi ja tuomitseminen ei auta kohdetta mitenkään, lähinnä arvostelija saattaa saada siitä jotain tyydytystä. Oikea ystävä ei tällaista koskaan tekisi.

Tässä on vähän ristiriita: ensin vastustetaan moralisointia, mutta samalla selitetään toisen valintoja sillä, ettei hän kykene suunnitelmallisuuteen tai oppimaan virheistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tukee kyllä hyvin lapsiperheitä että ei tuo siivoojana olo nyt niin kamala synti ole. Varsinkin jos on sairaalassa töissä. Lapset ovat ihania ja ei sitä aina tarvitse olla kalliita harrastuksia yms tai merkkivaatteita, onni tulee aivan muusta ja lapset oppii sen jo nuorena 

Kunhan lapsilla perustarpeet kunnossa. 

Ihmettelen tuota joka sanoo ettei syönyt lapsena kuin perunaa eikä leivän päälle mitään. Ei varmaan ollut sitten Lidliä hänen lapsuudessa. Tuolta meidän perhe saa edullisesti ihan kaikkea ja ei se peruna ole todellakaan halvinta 

En oikein ymmärrä, miten nykyinen Lidl-kokemus kumoaa jonkun lapsuuden köyhyyskokemuksen.