Kannattaako / jaksaako 45-vuotiaana vielä lähteä opiskelemaan uutta ammattia

Elämässä kannattaa aina pyrkiä kehittymään eikä jumahtaa paikalleen

Riippuu nykyisestä tilanteestasi. Itse olen äskettäin kouluttautunut uudelleen mutta lyhyemmän ja omaa alaa sivuavan koulutuksen.

ikä ei ole este ja töitä löytyy niin miksipä ei.

Se koulu kannattaa ottaa joko "hengähdystaukona" tai muuna ohimenevänä elämänvaiheena. Töitä voi tehdä milloin vain.

tosin kesti vain kaksi ja puoli vuotta. Valmistuttuani sain heti töitä. Olen tosi tyytyväinen; tätä työtä jaksan ja viitsin tehdä eläkeikään saakka, toivon mukaan tässä samassa työpaikassa.

Oma vastaukseni on siis kyllä.



Itse en tosin ajatellut viettää täällä neljää vuotta, vaan opiskelen vuoden, teen töitä vuoden ja opiskelen taas. Pysyy kosketus molempiin.

Ilman muuta! Vielähän työvuosia on riittämiin. Ja hyvä muistaa, että opiskelu on myös elämää itsessään eikä päämäärä ole aina ainoa tarkoitus. Se on kehittävää ja saat uusia ideoita ja kiinnostavia vuosia elämääsi. Tsemppiä!

Eläkepäiviä kannattaa alkaa suunnittelemaan.

puolet uudesta tutkinnosta suoritettu. Enemmän olisi varmasti harmittanut, jos olisin jäänyt vaan miettimään asiaa. Rehellisyyden nimissä en osaa sanoa palaanko vanhaan työhöni, yhdistänkö molempia hommia vai vaihdanko kokonaan?

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on kysyntää vielä viisikymppisille.



Nelikymppisellä voi olla hyvinkin puolet elämästä jäljellä, joten kaiken uuden oppiminen on joka tapauksessa hyvästä.

Mutta täytyy sanoa, ettei tämä miltään hengähdystauolta vaikuta, tekemistä on enemmän kuin palkkatöissä.

itse hain 50 iässä okl:ään ja nyt 56 v valmis ope ja töitä löytyi heti. opiskelu aika oli melko niukka yksinhuoltajaisälle, mutta raha ei ole pääasia. tsemppiä t. matti

edessään. Kannattaa siis opiskella. Mutta kannattaa myös hakeutua aikuikoulutuksen - nuorisoasteen teinejä ei jaksa, vaikka opiskelun sinänsä jaksaakin.

...terveydenhoitajaksi nelikymppisenä. Nyt olen 45 ja ollut vuoden töissä, tältä alalta töitä löytyy eikä vanha naama ole asiakastyössä haitta vaan päinvastoin.



Opiskelin ihan päivälinjalla nuorten kanssa, tai meitä oli kaiken ikäisiä vasta lukiosta tulleista kolmikymppisten pienten lasten äiteihin ja sitten meihin senioreihin, en ollut edes ryhmämme vanhin.



Opiskelu aikuisena on helpompaa kuin nuorena, minä ainakin nautin melkeinpä joka päivästä. Oli mukavaa olla vaihteeksi saavalla puolella: minulle tarjottiin oppia, enkä ollut vastuussa muille kuin itselleni siitä miten päiväni käytin. Varsin valmiiksi rakennettu ohjelma ja lukujärejstys oli myös minulle kuin lepoa työelämän omavetoisten projektien jälkeen: joku oli jo miettinyt tekemiseni puolestani. Ahhh lepoa!



Hoitoalalla koulutuksen rakenne on myös mukavan vaihteleva, jatkuvasti tulee jotain uutta, sitten harjoitellaan, sitten taas aivan uusien kokonaisuuksien pariin.