kannattaako terapia?
Kun ei jaksa märehtiä menneitä ja en halua ottaa mitään suvun "juttuja" kantaakseni. Silti välillä kamalaa ahdistusta on. Tuntuu välillä että olen paskin ihminen kun en halua ottaa vastuuta noista asioista.
Kommentit (13)
siis voin keskustella miehelleni tai vanhemmilleni ahdistuksesta. Mutta en tiedä ovatko he osa tätä ongelmaa?tai he eivät välttämättä ymmärrä omaa osuuttaan siitä. Mutta minulla käsitys että terapiassa kävijät tulisivat jotenkin "valaistuiksi" tai rupeavat elämään askeettista erakko elämää tms. olenko oikeassa/väärässä? Itse en haluaisi sellaiseksi.
ap
No en mä ainakaan ole valaistunut ja olen käynyt todella pitkään terapiassa ;).
Kannattaa, jos tosiaan suvun asioita murehdit, eihän ne sulle kuulu.
en enään murehdi suvun asioita. Aikaisemmin tein niin. Nyt tietoisesti ajattelemalla ja ääneen sanomalla erotan itseni niistä. Etten ota niitä kannettavakseni. Tämä tuli kun luin tommy hellsteniä. Joka puhuu juuri tuosta asiasta. En olekaan terapiakirjoja nyt lukenut kun tuosta tommystä tuli niin hirveä ahdistus. Mistä sitten johtunut? Taustana minulla psykoottinen masennus ja osastohoito, mutta tavallaan en puhunut osastolla mitään "psykoosistani". Nyt tavallaan välillä ajattelen harhaisesti mutta yritän niitä harhoja ja harhaista ajattelua vähentää puhumalla niistä.
ap
Koska sinulla oli osastojakso?
Jos siitä on vielä kovin vähän aikaa, et ehkä vielä pysty käsittelemään niitä menneisyyden asioita, sillä nykyhetki vaatii niin paljon voimia. Mutta kun pääset parempaan kuntoon, suosittelen ehdottomasti terapiaa.
siitä jo yli 1v. Terapiaa minulle kuitenkin suositeltiin ja ryhmään en taas halunnut mennä.
ap
Itse kävin kaksi vuotta ja en voi muuta kuin suositella.
Erakkoelämä varmaan odottelee ennemminkin yksin ongelmiensa kanssa jättäytyjää.
Erakkoelämä varmaan odottelee ennemminkin yksin ongelmiensa kanssa jättäytyjää.
Yksin en ole jäänyt vaan olen jutelut läheisille.
Mutta ainahan se voi olla mahdollista jos läheiset hylkäisivät
ap
Mut suoraan sanottuna pakotettiin terapiaan psykoosin jälkeen. Ei riittänyt vaikka sanoin, että mulla on ystäviä keiden kanssa puhua. En ole kyllä katunut terapiaan menoa. Varsinkin jos on harhaisia ajatuksia, ei kannata jäädä yksin niiden kanssa.
kelan tukemaan terapiaan tarvitset B-lausunnon, jossa siis psykiatri suosittaa terapiaa. Ilman sitä ei voi Kelan tukea hakea. Omakustanteisesti voi tietty mennä. Itse terapeutin etsintä saattaa myös olla voimia vaativa prosessi ja koko terapian onnistumiseksi tarvitaan oma vahva motivaatio siihen työskentelyyn. Ota eri terapiasuunnista selvää ja valitse sen mukaan terapeuttisi, kaikki eivät vatvo menneitä, painopiste toki riippuu myös potilaan ongemla-alueista. Ja terapia on täyttä työtä, kovin "heikossa hapessa" siihen ei kykene. hoitosuhteessa tietty voi olla, mutta terapiaan sanan varsinaisessa merkityksessä ei heikossa voinnissa kykene.
terveisin sairaanhoitaja
kolmen vuoden terapian jälkeen sanon että kannattaa. Ei ahdista enää. Sinun on vaan oltava valmis kokemaan hankalia hetkiä myös terapian aikana kun asiat aktivoidaan pässäsi, jotta saat ne järjestettyä parempaan järjestykseen.
Niin ja maksaahan se. Kolmessa vuodessa maksoin itse 8000e.
kolmen vuoden terapian jälkeen sanon että kannattaa. Ei ahdista enää. Sinun on vaan oltava valmis kokemaan hankalia hetkiä myös terapian aikana kun asiat aktivoidaan pässäsi, jotta saat ne järjestettyä parempaan järjestykseen.
Niin ja maksaahan se. Kolmessa vuodessa maksoin itse 8000e.
Mistä itse sait tuollaiset rahat? Ja mistä tiedät että et tarvitse enää terapiaa? Itse matalapalkka alalla..
ap
Paha sanoa kun ei tiedä tarkemmin. Noin nyrkkisääntönä sanoisin, että jos mieltäsi painaa ja ahdistaa asiat, joita et saa yksinäsi tai jonkun tutun kanssa puhumalla käsiteltyä, ja ne haittaavat elämääsin, niin kannattaa ainakin kokeilla terapiaa. Ei se käsittääkseni pelkkää menneiden märehtimistä ole.