Vakava kiintymyssuhteen häiriö

ylös

Onko teillä jotain todisteita, että perhesurmaajilla olisi ollut kiintymyssuhteenhäiriö, joka kumpuaa lapsuudesta??" Toivottavasti", koska aika kovasti tässä syyllistetään ihmisiä joilla vastaava trauma on. Potkitaan jo potkittua. Ei kannata alkaa keksimään päästä diagnooseja uutisten perusteella.

ja korjatkaa jos olen väärässä



Tällaisen ihmisen minä on kehittymätön. Hän ei koe olevansa erillinen perheestä tai puolisosta. Perheen hajoaminen on silloin minän hajoaminen, joka on kestämätön tilanne.



Normaali kehitys kulkee symbioosin kautta erillisyyteen. Em tapauksessa tämä kehitys on häiriytynyt. Hän ei ole kokenut näitä eri vaiheita ja päässyt minän erillisyyteen.

että elämästä on lapsena puuttunu turvallisuutta ja aikuisen läsnäoloa ja rakkautta. Vaikka ois koti ollut rikaskin, mutta jos ei kelleen aikaa lapselle, kukaan ei sano, että rakastaa, ei ketään jolle on tärkeä, joku aidosti kiinnostunu lapsesta niin aikuistuessa tarratutuu siinä välittämisen kaipuussa liiallisesti parisuhteeseen ja pelko sen menettämisestä saa aikaa paniikin. Ne lapsuuden hylkäämiskokemukset nousee pintaan ja sillä hetkellä maailman pahin asia ois tulla hylätyksi, jäädä yksin.

Kiintymyssuhdeteoria



Bowlbyn 1900-luvun jälkipuoliskolla kehittelemä kiintymyssuhdeteoria käsitteellistää ihmisten muodostamia vahvoja tunnesiteitä sekä niiden vaikutuksia persoonaan. Bowlby pyrki teoriallaan selittämään ihmisten pyrkimyksiin luoda kestäviä siteitä toisiinsa ja toisaalta myös ihmissuhteen katkeamisesta aiheutuvan uhan syitä. Lapselle kiintymyssuhde on pohja, jolta voi turvallisesti tutkia ja tutustua maailmaan. Näin ollen kiintymyssuhteen tunnesiteet ovat merkityksellisiä myös lapsen kehittymisen kannalta jopa niin, että niiden häiriintyminen voi olla uhka kehittymiselle (Hautamäki 2005).



Bowlbyn (1953) mukaan kiintymyssuhteen muodostuminen lapsen ja hänen primaarihoitajansa välillä edellyttää jatkuvuutta, jotta sekä lapsi että hänen hoitajansa voivat kasvaa osaksi tätä vahvaa tunnesidettä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan aikuisen kyky muodostaa laadullisesti hyvä kiintymyssuhde lapseensa, vaikuttaa hänen omat kiintymyssuhteensa omien vanhempiensa kanssa sekä nykyiset tärkeimmät ihmissuhteet ja niiden laatu (Tamminen, 2000). Näin ollen myöskin vanhempien keskinäisen ihmissuhteen laatu heijastuu lapseen, vaikkei vanhemmat sitä aina toivoisikaan.



Kiintymyssuhteen muodostuminen rakentuu Bowlbyn (1953) mukaan ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien varaan. Lapsi pyrkii biologisten prosessien johdattelemana muodostamaan kiinteän tunnesiteen primaarihoitajaansa varsin joustavasti, mikäli tarjolla on edes vähimmäismäärä tukea ja virikkeitä. Lapsen joustavuudella Bowlby (1957) tarkoittaa, että myös puutteellinen hoiva on hoivaa ja sinällään riittävää kiintymyssuhteen rakentumiselle. Toisaalta, mikäli lapsen kasvuympäristö on erittäin puutteellinen, eikä kiintymyssuhteen muodostumiseen tarjoudu minkäänlaisia mahdollisuuksia, saattaa puutos vaikuttaa jopa taustalla oleviin biologisiin prosesseihin saakka (Hautamäki, 2005).







1.1 Tunne perusturvallisuudesta - ennen kaikkea



Kiintymyssuhteen luoman perusturvallisuuden tunteen turvin lapsi voi tutustua ympäröivään maailmaan ja kohdata sen mukanaan tuomia haasteita tietäen, että hädän tullen hän voi kääntyä turvallisen aikuisen puoleen, jonka kanssa on muodostanut vahvan ja luotettavan tunnesiteen. Vahvan kiintymyssuhteen kehittyminen edellyttää kuitenkin sen ehyttä muodostumista, joka tarkoittaa sitä, että lapsi saa alusta saakka varmistusta siitä, että hädän hetkellä primaarihoitaja on paikalla. Pienellä vauvalla näitä hädän hetkiä voi olla esimerkiksi nälkä tai vilu. Asianmukainen hoiva lapsen sitä vaatiessa vahvistaa kiintymyssuhdetta primaarihoitajaan ja luottamusta siihen, että hoivaa on saatavilla silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. (Hautamäki 2005)



Kiintymyssuhteen muodostumista tukevien kokemusten myötä lapselle kehittyy sisäinen säätelyjärjestelmä jonka turvin hän voi hiljalleen irrottautua primaarihoitajastaan luottaen kuitenkin siihen, että tarvittaessa turvaa on saatavilla. Lapsen kasvaessa säätelyjärjestelmä sisäistyy lopulta niin, että lapsi kykenee rauhoittamaan itsensä jo pelkän ajatuksen voimalla, näkemättä kiintymyssuhteen turvan tarjoamaa kohdetta (Salo 2003). Näin lapselle kehittyy hiljalleen tunne perusturvallisuudesta, joka on yksi keskeisimmistä varhaislapsuuden kehitystehtävistä mahdollistaen vähitellen yhä vapaamman ympäristön tutkimisen (Almqvist, 2000).



Kiintymyssuhteen muodostumisen myötä lapsi alkaa rakentamaan itselleen erilaisia mentaalisia tulkintamalleja, joiden avulla hän voi arvioida vaihtoehtoisia toimintatapoja eri tilanteissa. Tämän sisäisen työmallin puitteissa yksilö oppii sitomaan erilaisia tunteita esiintuovat tilanteet esimerkiksi turvallisuutta lisääviin reaktioihin. Teorian mukaan ihmiselle rakentuu myös läheisiä ihmissuhteita koskevat sisäiset mallit, jotka puolestaan määrittävät yksilöä itseään suhteessa toiseen sekä tämän suhteen intensiteettiä ja tunnetta. Näin ollen lapsen minää koskeva mentaalinen malli alkaa kehittymään kiintymyssuhteen pohjalta. Lapsi joka kokee omat vanhempansa emotionaalisesti saatavilla oleviksi ja tukea antaviksi, kehittää todennäköisesti myönteisen ja arvostavan minää koskevan sisäisen mallin. Tämä puolestaan rohkaisee lasta uusien haasteiden edessä. (Munter, 2003)



1.2 Kiintymyssuhteesta tunteiden tulkiksi



Kiintymyssuhteen myötä rakentuvat sisäiset mallit ohjaavat toimintatapoja, suunnitelmia ja tulkintoja (Munter, 2003). Vaikuttaako siis kiintymyssuhde välillisesti myös niihin tulkintoihin ja tunteisiin, joita lapselle herää vanhempien välisistä konflikteista? Voisiko siis olettaa, että vahvan kiintymyssuhteen vanhempiensa kanssa muodostaneet lapset kokisivat vanhempien väliset konfliktit vähemmän haittaavina, koska kiintymyssuhteen turvin he uskaltaisivat luottaa siihen, ettei konflikti uhkaa heitä? Eli vaikka vanhemmat tappelisivat, voisi lapsi silloinkin luotta siihen kiintymyssuhteen myötä vahvistuneeseen tunteeseen, että häntä rakastetaan. Ja toisaalta vaikka konfliktitilanne tuntuisi pelottavalta ja uhkaavalta, lapsi kykenisi vahvan kiintymyssuhteen luoman turvan puitteissa luottamaan siihen, ettei hänellä ole mitään hätää. Eli lapselle olisi kehittynyt tarpeeksi vahvat sisäiset mallit omasta turvallisuuden tunteestaan sekä taidot kontorolloida omia tunteitaan niin, ettei pelko saisi ylivaltaa uhkaavissa tilanteissa.



Tämän ajatuksenjuoksun lopuksi on vielä mainittava ne tutkimustulokset, joiden mukaan lapsuudessa muodostunut turvallinen kiintymyssuhde näkyy vielä aikuisiässäkin taitona tunnistaa omia tunteitaan, tulkita toisten tunneilmaisua sekä kykynä pohtia näitä asioita mielessään (Salo, 2003). Rohkea päätelmä näistä tutkimuksista voisi olla, että ehkä omien tunteiden sekä tunneilmaisun tulkintataidoista saattaisi olla apua jo lapsuudessa kohdattaessa perheen sisäisiä konflikteja. Lopuksi mainittakoon vielä, ettei varhaislapsuudessa turvattomana rakentunut kiintymyssuhdemalli määritä koko loppu elämää. Kiintymyssuhdemallit ovat dynaamisia, että uusille kokemuksille alttiita. Näin ollen lapsuudessa muodostunut turvaton kiintymyssuhde primaarihoitajaan ei ole este turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiselle myöhemmin esimerkiksi parisuhteessa, jolloin sisäinen kiintymyssuhdemalli voi jäsentyä uudelleen. (Salo, 2003)

terapialla ja lääityksellä saan itseni pidettyä ihan kunnossa.

...

Pohjalla on vakava sairaus vauvana, olin kaksi ensimmäistä vuotta suurimmaksi osaksi sairaalassa. Valtava turvattomuus, hylätyksi tulemisen pelko, pelot, univaikeudet, ahdistuneisuus, tarrautuminen, toisen hallintayritykset...



Ihan hyvin voi olla perhesurmissa kyseessä eroahdistuksen aiheuttama paniikki.

minuus pitää rakentaa uudelleen. Minulla meni 3 vuotta.

ensimmäisten ikävuosien aikana ollut ketään, kehen kiintyä. ELi just tuollainen tilanne, että lapsi on kuukausi - ellei vuosikaupalla sairaalassa, ennenhän vanhemmat eivät edes välttämättä olleet paljoakaan läsnä. Tai sitten vanhempi on niin poissaoleva ja etäinen, ettei lapsi saa hänen kontaktia, vaan joutuu selviytymään yksin tunteidensa kanssa. Vanhemmmalla voi olla vakava mielenterveyshäiriö, alkoholismia tai muiden päihteiden käyttöä tms. Tai sitten äiti/isä on väkivaltainen lasta kohtaan tai toiseen vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa.



Vankiloissa olevilla on suurella osalla tällainen kiintymyssuhdemalli ja taustalla siis lapsuudenkodin kaltoinkohtelua tms. vakavaa häiriötä. Romanian lastenkotien lapsilla oli tämä sama tilanne, perushoivaa saattoi olla, mutta ei ketään johonka kiintyä emotionaalisesti.

Varmaan lapsille onkin tarkeaa kiintymyssuhde hoitajaan, mutta ei puoliso ole toisen hoitaja, enka ole ollenkaan vakuuttunut, etta parisuhteen ongelmissa tyostetaan pelkastaan lapsuudentraumoja, ehka kylla niitakin.



Eiko tuon lassytyksen sijasta voisi kysya avoimesti ja rehellisesti, mita eilen tai viime viikolla on tuossa perheessa tapahtunut? Tai ehka ollut jo pitkaan meneillaan. Jos ongelma loytyy ja ratkaistaan, niin varmasti edesauttaa myos lasten kiintymyssuhteen muodostumista turvalliseksi.

saamatta apua tunne-elämän traumoihin. Kaikki ihmiset eivät kehity aikuisiksi tunnetasolla vaikka ulkoisesti kehittyisivätkin aikuisiksi.



Ei tätä ongelmaa ratkaista sormia napsauttamalla. Ei kaltoin kohdeltu lapsi edes välttämättä tajua, että häntä pitäisi jotenkin auttaa. Terapiaan on vaikea päästä ja se edellyttää jo aikamoista ponnistusta, johon monella ei ole valmiuksia. Aina on ollut paskoja vanhempia ja kaltoin kohtelu kulkee eri muodoissa sosiaalisissa toimintatavoossa sukupolvelta toiseen, jos sitä ei kyseenalaisteta ja katkaista esim terapialla.



Kun tällainen vaurioitunut ihminen menee tunneperäiseen shokkiin, esimerkiksi erotilanteessa, mielen suojamekanismit eivät tule apuun, koska niitä ei ole koskaan päässyt kehittymään. Sitten mennään puukkolittaa tai ajetaan päin rekkaa.

Varmaan lapsille onkin tarkeaa kiintymyssuhde hoitajaan, mutta ei puoliso ole toisen hoitaja, enka ole ollenkaan vakuuttunut, etta parisuhteen ongelmissa tyostetaan pelkastaan lapsuudentraumoja, ehka kylla niitakin.

Eiko tuon lassytyksen sijasta voisi kysya avoimesti ja rehellisesti, mita eilen tai viime viikolla on tuossa perheessa tapahtunut? Tai ehka ollut jo pitkaan meneillaan. Jos ongelma loytyy ja ratkaistaan, niin varmasti edesauttaa myos lasten kiintymyssuhteen muodostumista turvalliseksi.

joilla on pahoja ongelmia, alkoholismia, masennusta, uupumusta, ottaisivat rohkeasti yhteyttä avuntarjoajiin, heidän lapsensa saattaisivat kasvaa aikuisiksi ilman pahoja traumoja. Kierre katkeaisi. Minä uskon että nämä tapaukset tulevat lisääntymään kun äitien alkoholinkäyttö lisääntyy vuosi vuodelta, syntyy yhä enemmän poikia joista kasvaa miehiä ilman turvallista tunnesidettä.

miksi ihmeessä lapsuudesta ja sen tärkeydestä ei enemmän puhuta esim. neuvolassa. On siellä synnytysvalmennusta tms, mutta se on sisällöltään aivan liian ohutta ja tulevaan koitokseen (=synnytykseen) keskittymistä.



Mielestäni tällaiset teoriat ja muu tärkeä tieto(lienee yleisesti hyväksytty) pitäisi käydä IHAN kaikkien ensimmäistä lasta odottavien vanhempian kanssa läpi ennen lapsen syntymää läpi. Vanhemmuuteen tukevia valmennuksia voisi olla KOKO raskausajan. Kuinkahan paljon vähemmän olisi lasten pahoinvointia tai pienten lasten vanhempien eroja, jos me kaikki oikeasti ymmärtäisimme, miten lapsen minuuden kehittymistä tuetaan konkreettisesti? Tai että mitä pienten lasten vanhemmuus parisuhteelta vaatii ensimmäiset vuodet?

keskitytään saamaan lapsi mahd terveenä syntymään ja kasvamaan käyrillä, mutta siihen se usein jää.

miten me saisimme tätä asiaa jalalle? Pitäisikö perustaa joku nettiadressi, jossa VAADIMME vanhemmuuteen valmentavaa ja vanhemmuutta tukevaa valmennusta osaksi neuvolatyötä. Erityisesti tämä pitäisi saada mahdollisimman pian käyttöön niille uusille äideille ja isille, jotka perustavat perheitä. Ihanteellista tietenkin olisi, että myös pienten lasten vanhemmille olisi oma tukiohjelma, johon voisi osallistua tai ohjattaisiin osallistumaan.



En haluaisi mitään teoriakoulutusta vaan teoriaa ja siihen oheen KONKRETIAA siitä, miten lapsesta kasvatetaan suhteellisen ehjä aikuinen ihminen. Todellisuutta vain on, että monet haluaisivat kasvattaa hyvin käyttäytyviä lapsia, joista tulee vastuullisia aikuisia, mutta käytännön ohjeet ja keinot puuttuvat. Minäkin olen joutunut etsimään netistä neuvoa, miten parhaiten pärjäisin uhmaikäisen kanssa. Samalla myös huomasin asioita opiskellessani, miten tärkeätä on kuiskata lapsen korvaan iltaisin, että "olet minulle tärkeä ja rakastan sinua".

Mulla on tämä kyseinen häiriö. Tajusin se vasta noin kolmekymppisenä, kun aloin pohtimaan omaa sairaalloista mustasukkaisuuttani. Äidilläni oli pahoja mielenterveysongelmia nuorena, ja isäni on myöhemmin kertonut hänen oudosta käytöksestään silloin, kun hän jo odotti minua. Kun olin 1,5 vuotias, sain pikkusiskon. Muistin tapahtumat vasta tuolloin 30-vuotiaana kun aloin käymään niitä läpi: miten äiti yhtäkkiä katosi jonnekin pieneksi ikuisuudeksi ja kun hän palasi, ei hän ollutkaan enää se sama äiti vaan joku muu oli ottanut paikkani... Muistan miten kysyin, pitääkö minun antaa leluankkani vauvalle jos hän haluaa ja vastaus oli kyllä, aloin poraamaan ja minua toruttiin. En muista muuta noista varhaisista ajoista, mutta myöhemmin muistan, miten äiti siivosi ja siivosi, olematta meidän lasten kanssa, miten vanhemmat riitelivät ja äiti haukkui meitä kaikkia. Isä ei lopulta käynyt kotona kuin nukkumassa ja me lapset saimme kuunnella äidin kaikki murheet. Kaikista näistä kokemuksista vain tuo taaperoiän hylkääminen on ainoa, jota myös siskoni ei ole kokenut. Koska hän ei ole mustasukkainen, olen päätellyt, että oma traumani syntyi juuri tuosta kokemuksesta, jossa vauva vei paikkani äidin mielessä.

Olen miettinyt paljon näitä asioita ja minusta tuntuu, etten oikein tiedä kuka olen. Jos minulla ei ole ihmistä, jolle voin kuvitella olevani tärkein, minulle tulee tunne kuin olisin hajoamassa tai minua ei olisi olemassa. Osa perhesurmaajista on varmasti juuri tällaisia; osa taas voi olla ihan narsisteja. Nämä eivät näy ulospäin. Olen koittanut nyt vahvistaa itseäni olemalla yksin ja olemalla kertomatta ja juttelematta kaikkia asioitani heti miehelle. Olen yrittänyt myös kohdistaa riippuvuuttani enemmän eläimiin kuin ihmisiin, ksoka ymmärrän olevani vaarallinen ihmisille. En kuitenkaan enää usko, että voin koskaan parantua täysin.

Joo musta on järkyttävää, miten pituuskäyriä seurataan ja muuten on vaan hyminää omasta jaksamisesta ja parisuhteesta. Kehityspsykologian perusteet, kiitos, kyllä ne jokainen ymmärtää. Mutta onhan ne tulenarkaa tietoa, vaikka miten tärkeä vauvalle on yksi ensisijainen kiintymyssuhde pikkuvauvana, eihän sellaista saa sanoa, koska se ei tue vanhempien keskinäistä tasa-arvoa.

Voiko erakolla olla kiintymyssuhteen häiriö? Eli vaatiiko sen diagnosointi sen, että ihminen "tarvitsee" toisia liikaakin? Tunnen yhden erakkoluonteisen miehen, johon olen yllätys yllätys ihastunut. Hänen äitinsä ei kyennyt hoitamaan häntä ensimmäisinä elinkuukausina, vaan hän sanoo esim. isänsä ruokkineen hänet. Hän ei pysty olemaan normaalisti ihmisten kanssa tekemisissä, vaan on siis aika paljon yksin. 

Kiintymyssuhteen häiriö olisi looginen selitys muun muassa Bulevardin perhesurmalle.

Joo ja soskut kehottaa jäämään huonoon parisuhteeseen ettei perhe hajoa ja yrittää kaikin keinoin tulkuttaa pysykää yhdessä. Lapset kärsii, kun vanhemmat voivat silminnähden huonosti. Kaksi tapausta olen nähnyt läheltä jossa soskut suositellut perheen kasassa pitämistä ja yrittämään vielä esim. pariterapiaa. Kummassakin tapauksessa miehen puolelta fyysistä väkivaltaa ja sairaalloista mustasukkaisuutta! Ei missään tapauksessa saisi väkivallan uhriksi joutunutta kehottaa jäämään siihen noinkin viralliselta taholta. Ei mikään ihme että suomessa pahoinvoivia peheitä ja perhesurmia ja mieleltään eksyneitä lapsia.. tai sitten tämä soskujen tulkutusjuttu on vain tämän paikkakunnan ongelma..mutta kuitenkin..

lue ap narsnismista- narsisti ei kestä, että hänet jätetään tai että hänestä erotaan- erotilanne on hengenvaarallinen narsistin perhelle- turvakoti pelastaa monen perheen hengen tai salaa eroaminen( muutto eri maahan tai paikkakunnalle salaa)