Vakava kiintymyssuhteen häiriö

Niin että jättäkää vaan vauvat huutamaan yksin!

Ette tajua mitä vaurioita se tekee!

Olen itse kokenut vakavia vaurioita syistä mitä äiti teki ja jätti tekemättä.

Hylkäystrauma, lapsen kiintymykseen ei ole vastattu vaan lapsi on hylätty fyysisesti tai emotionaalisesti. Aikuisena sitten kun kiintyy perheeseensä ja he hylkäävät, niin tämä sitten laukaisee lapsuusajan hylkäystrauman, tunteen siitä että tuhoutuu jos tulee hylätyksi.

Se on muuten hirveä se tuska kun se tulee aikuisena.

Kauhutila. Paniikki.

..surullista, mitä me vanhemmat teemme meidän lapsillemme.

Minun siskollani, pikkuveljelläni, isosiskollani, isosiskollani ja minnulla on kiintymys suhde vaurio. (Kaikilla sioitetuilla lapsilla on kiintymyssuuhde vaurio.) 

Kiintymys suhde vaurio on vaurio joka on lähtöisin siitä että vavalla ei ole ollut alussa ihmistä johon kiintyö ja että jos vavuva on jäädytetty. (Jäädytetty= esim. pikkusiskoni jäädytettiin sillä tavalle että se laitettiin alasti vessan lattialla istumaan ja että se oli merkki että vaikka itki ja huusi niin ei huolehdittu.)

Siis pikkusiskoni, pikkuveljeni, isosiskoni ja isoveljeni on sioitettu. Eli laitettu toiseen perheeseen, koska biolokiset vanhemmat eivät ole huolehtineet kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko erakolla olla kiintymyssuhteen häiriö? Eli vaatiiko sen diagnosointi sen, että ihminen "tarvitsee" toisia liikaakin? Tunnen yhden erakkoluonteisen miehen, johon olen yllätys yllätys ihastunut. Hänen äitinsä ei kyennyt hoitamaan häntä ensimmäisinä elinkuukausina, vaan hän sanoo esim. isänsä ruokkineen hänet. Hän ei pysty olemaan normaalisti ihmisten kanssa tekemisissä, vaan on siis aika paljon yksin. 

 

Kuvasit minut. Äitini ei kyennyt huolehtimaan minusta ensimmäisinä kuukausinani. Isäni hoiti minua ja tuskin vastasi itkuun tai pystyi lohduttamaan. Hänellä todettiin myöhemmin persoonallisuushäiriö.

Olen erakoitunut vuosien varrella. Suojelen itseäni parisuhteilta, koska olen niissä normaalia haavoittuvampi ja hylkäämistä pelkäävä. Vaikka suhde olisi huono ja minua hyväksikäytetyksi, tarraudun kiinni. Parempi, että olen yksin.

up

Muutamat vanhemmat aiheuttavat just näitä vammoja omalla tyhmyydellään.

Esimerkiksi eristämällä vauva yksinäisyyteen, yksin huutamaan.

Ei ihme että mt-ongelmaisia aina riittää.

Tää kaikki iskee aikuisiässä takaisin erilaisina oireina.

Ex-miehelläni on kiintymyssuhteen häiriö. Hän on ollut pienenä pitkään sairaalassa ja lisäksi isä oli alkoholisti, joka pahoinpiteli perhettä, erityisesti äitiä. Parisuhteessa tämä näkyi alussa voimakkaana rakastumisen tunteena, mutta myöhemmin tunnekylmyytenä. Lisäksi tarve rakastua jatkuvasti uudelleen eli toisia naisia jatkuvasti. Erittäin järkiperäinen suhtautuminen kaikkeen, tunteet kielletään (myös lapsilta). Lapset eivät halua mennä isälleen, koska 'isä välittää vain itsestään' (lasten sanoja). Ilkeä, erittäin korkealle itsensä arvostava ja muita ihmisiä halveksiva, laiska ja omahyväinen. Yrittää hyötyä aina kaikesta ja jokaisesta ihmisestä.

Kertakaikkisen ikävää seuraa. Haksadin nuorena, olin tottunut äidin taholta tällaiseen etäiseen ja kylmään käytökseen (tuttuus). Käyn itse nyt terapiassa, ex-mies luonnollisesti ei, koska hän on mielestään täydellinen.

Niin ja hän lähti toisen naisen mukaan eli olin onnekas lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten hirveä se tuska kun se tulee aikuisena.

Kauhutila. Paniikki.

Kuvaat myös minua. Olen kokenut nuo tunteet.

Minusta ei olisi vanhemmaksi. Tuntuu, että jos teet yhdenkin virheen, tai annat isän tai mummon pitää vauvaa hetken sylissä, lapsi haavoittuu ja siitä tulee tappaja. Lapsen pitäisi elää vain äidin rinnalla kaksivuotiaaksi. 

Hieman kärjistetty teksti, mutta tuntuu, että nykyään äidit jätetään niin yksin loppuunpalamaan.

Tämä näkyy myös lievemmin. Kiintymyssuhteen muodostuminen omiin lapsiin on vaikeaa. Ahdistuu siitä toisen tarvitsevuudesta. Ei kykene vastaamaan vauvan tarpeisiin hyvin. Siinä juuri punnitaan oma kiintymyssuhde varhaisessa vauvavaiheessa.

Itselleni se oli ensimmäisen lapsen kanssa vaikeaa. Myöhempi ikä on ollut helpompaa ja lapseni ovat hyvin käyttäytyviä, tasapainoisia teinejä. Itsekin olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta.

Tunnen piston sydämessäni kun tiedostan tämän puutteeni. Ja kyvyttömyyteni osoittaa tunteita

Vierailija kirjoitti:

miten me saisimme tätä asiaa jalalle? Pitäisikö perustaa joku nettiadressi, jossa VAADIMME vanhemmuuteen valmentavaa ja vanhemmuutta tukevaa valmennusta osaksi neuvolatyötä. Erityisesti tämä pitäisi saada mahdollisimman pian käyttöön niille uusille äideille ja isille, jotka perustavat perheitä. Ihanteellista tietenkin olisi, että myös pienten lasten vanhemmille olisi oma tukiohjelma, johon voisi osallistua tai ohjattaisiin osallistumaan.

En haluaisi mitään teoriakoulutusta vaan teoriaa ja siihen oheen KONKRETIAA siitä, miten lapsesta kasvatetaan suhteellisen ehjä aikuinen ihminen. Todellisuutta vain on, että monet haluaisivat kasvattaa hyvin käyttäytyviä lapsia, joista tulee vastuullisia aikuisia, mutta käytännön ohjeet ja keinot puuttuvat. Minäkin olen joutunut etsimään netistä neuvoa, miten parhaiten pärjäisin uhmaikäisen kanssa. Samalla myös huomasin asioita opiskellessani, miten tärkeätä on kuiskata lapsen korvaan iltaisin, että "olet minulle tärkeä ja rakastan sinua".

No en minä ainakaan tuollaisiin valmennuksiin osallistuisi. Se riittää, että on välittävä aikuinen ihminen ja rakastaa lastaan. Jos on ongelmia, niin niistä on tietenkin hyvä puhua neuvolassa/psykologille/psykoterapeutille yms.

Vierailija kirjoitti:

ensimmäisten ikävuosien aikana ollut ketään, kehen kiintyä. ELi just tuollainen tilanne, että lapsi on kuukausi - ellei vuosikaupalla sairaalassa, ennenhän vanhemmat eivät edes välttämättä olleet paljoakaan läsnä. Tai sitten vanhempi on niin poissaoleva ja etäinen, ettei lapsi saa hänen kontaktia, vaan joutuu selviytymään yksin tunteidensa kanssa. Vanhemmmalla voi olla vakava mielenterveyshäiriö, alkoholismia tai muiden päihteiden käyttöä tms. Tai sitten äiti/isä on väkivaltainen lasta kohtaan tai toiseen vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa.

Vankiloissa olevilla on suurella osalla tällainen kiintymyssuhdemalli ja taustalla siis lapsuudenkodin kaltoinkohtelua tms. vakavaa häiriötä. Romanian lastenkotien lapsilla oli tämä sama tilanne, perushoivaa saattoi olla, mutta ei ketään johonka kiintyä emotionaalisesti.

näin paljon psykologiaa opiskelleena katsoin dokumentin meksikon orpokodeissa kasvaneista lapsista, joiden perustarpeet tyydytettiin mutta kukaan ei antanut hoivaa.kaikista tuli mielisairaita, makoilivat yksin kaikki päivät vauvana yksin ilman tunnesidettä ja aitoa kontaktia välittävään aikuiseen.sillon ei edes terapia paranna kun kiintymyssuhdetta ei ole päässyt muodostumaan.silloin ihmisestä tulee rikollinen eikä ole empatiakykyä.myöhemmät ihmissuhteet voivat paikata ongelmia, muttei poistaa niitä kuten näissä perhesurmissakin näkyy.

Ainakin ihmisten pitäisi lakata toitottamasta että "Mitä sitä aikuisena menneitä märehtii ja vanhempia syyllistää", vain "Luuseri syyttää lapsuuttaan"

Tällä logiikalla nimittäin miksi hitossa tarvitaan mitään kehitysteorioita tai lastensuojelua ja miksi joku Eerikan tapaus herättää kiukkua jos se on niin että olipa lapsuus millainen vain sitä on 18 ikävuoden jälkeen turha miettiä? Hakataan vain niitä lapsia niin paljon kuin huvittaa, oma vikansa jos myöhemmin jotain märisevät..

Entä jos lapsi saa hyvää hoitoa, läheisyyttä ja rakkautta ikävuodet 0-3, mutta äiti palaa loppuun ja etääntyy 4-7 ikävuodet lapsesta. Voiko kiintymyssuhteen rikkoutuminen korjata entiselleen? Näin kävi esikoisen kanssa. Voimakas sitoutuminen aiheutti pakokauhun.

Katsoin surullista ohjelmaa lastenkodista Latinalaisessa Amerikassa. Silloin kun vauva pääsi syliin eli ruokailessa hetkeksi, hoitaja peitti kasvonsa kokonaan hengityssuojaimella samalla kun syötti vauvaa pullosta. Aivan järkkyä.

Lapsi ei päässyt edes näkemään häntä hoitaneet ihmisen kasvoja. Muulloin vauvat ei syliin päässeet.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsi saa hyvää hoitoa, läheisyyttä ja rakkautta ikävuodet 0-3, mutta äiti palaa loppuun ja etääntyy 4-7 ikävuodet lapsesta. Voiko kiintymyssuhteen rikkoutuminen korjata entiselleen? Näin kävi esikoisen kanssa. Voimakas sitoutuminen aiheutti pakokauhun.

Pahinta on alle 2-vuotiaana tapahtuneet tilanteet. Narsismi syntynee silloin.