Onko kellään ollut niin paljon vaikeuksia elämässä, että ystäväsuhteet on rakoillut tai katkennut kokonaan?
Mulla on. Aikuisikä täynnä vaikeuksia ja ongelmia, minusta riippumattomistakin syistä (perhe, lapsen haasteet).
Jossain kohtaa aloin huomaamaan, että haasteita oli burnputin partaalle asti ja ystäväsuhteet aloi raota. Kukaan ei ehkä jaksanut enää mun ongelmia, mutta ketään muutakaan ei ollut kenelle jutella. Sitten huomasin, että mua alettiin jättämään pois yhteisistä sovituista jutuist, ei enää kyselty perään, ei enää yhdessä sovittu mitään. Itse en jaksanut järjestää tai sopia vuosiin mitään.
Nyt pikku hiljaa alan selkeästi toipumaan ja elämänilp palaamaan ja huomaan, että rinnalle on jäänyy 1 tosiystävä. Siis YKSI! Ja kaukaisempia kavereita onneksi. Mutta tosi moni suhde on vuosien saatossa kariutunut.
Välillä tosi runneltu olo ja surullinenkin. Että energisestä ja elämänilosesta likasta tuli aikuisena liikaa ongelmia kohdannut elämään pettynyt ja unohdettu keski-ikäinen.
Onko muita?
Kommentit (2)
Voi olla, että monelle noista sun elämästä jääneistä ystävistä on kokenut saman kohtalon. Jos heillekin tuli paljon ongelmia eivätkä enää jaksaneet samalla kantaa sinunkin ja muiden ongelmia. Yhteydenpito jäänyt molemminpuoleisesti vähälle ja lopulta huonaatte olevanne kaikki yksin.
On. Jätin kaikki ja vaihdoin puhelinnumeronkin salatuksi. Tuli mitta täyteen kaikenmaailman täysin perätöntä syyttelyä ja kettuilua. Yksi päätyi estoille somessa. En jaksa yhtään mitään negatiivista itseeni kohdistettua paskaa. Hakekoon uuden kohteen muualta. Perhe kokee saman kohtalon jos ei tavat muutu. Elämä on nyt huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää. Kaikki mitä nyt teen on oikein ja minulle hyväksi!