Lue keskustelun säännöt.
Muita taloudellisen vastuun kantajia?
25.06.2026 |
Kerro kuinka olet ajautunut tilanteeseen jossa vastaat muiden elatuksesta, emme tuomitse tai arvostele.
Itse olin yksinhuoltaja lähes koko ajan, mieheni sairastuttua vakavasti henkisesti sastuamme kaksi lasta nopealla aikataululla. Menimme naimisiin seurusteltuamme 7 vuotta jonka jälkeen kummallakin oli amnatti ja minulla työpaikka. Mies ajautui psykiatriselle osastolleja siitä sitten työkyvyttömyyseläkkeelle ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Mukaan astui henkinen ja fyysinen väkivalta sekä psyykkisesti sairas arki jolloin riuhtasin itseni ja lapseni irti sairaasta kuviosta ja aloitin elämäni eri paikkakunnalla pienten lasten kanssa.
Nyt lapset ovat jo isoja mutta isä ei ole saanutelämäänsä vieläkään kasaan joten olen ollut koko ajan yksinhuoltaja ja nyt nuoret tarvitsevat tietysti itsenäisen elämänsä alussa taloudellista tukea siltä vanhemmalta, joka siihen kykenee. Nuoret ovat parikymppisiä opiskelijoita ja heidän tukemisensa on käytännössä täysin minun harteillani. Joten taloudellisen vastuun kantaminen jatkuu edelleen vaikka lapset ovatkin jo täysi-ikäisiä.
Kommentit (5)
Sama tilanne.Toivon vain, että lapseni opiskelun jälkeen saa töitä(mieluusti oman alansa)niin taloudellinen vastuu minulla vähenee.Eihän tuota kukaan toinen ymmärrä, ellei ole saman kokenut.Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tuet lapsia. Se onnistuu jos on hyvä tulolähde. Suvusta voi olla sulle taas henkistä tukea?
Nuorempi ei ollut edes 2, kun ex jätti minut.
Kun tavattiin, minulla oli velkainen kaksio ja mies muutti siihen.
Ostettiin yhdessä perheasunto, mies ylipuhui minut siihen, että asunto tuli minun nimiin ja myös maksoin lainat.
Miehen muuttaessa pois ei laskut vähentyneet, mutta mm ruokien maksut ja mitä muutakin, tuli mun yksin maksettavaksi.
Ex oli tosi reilu monen monta krt ja joskus toi mulle saamiaan joululahjoja ja monta joulua hän ilmoitti maksaa lapsien joululahjat, jos hoidan niiden tilaamiset ja paketoinnit.
Oltiin myös monta joulua kaikki meillä ja joskus ex n vanhemmatkin tulivat jouluksi, muistan saaneeni useasti 500 euroa kirjekuoressa kiitokseksi järjestelyistä.
Kuitenkin asunto vei minut lähes vararikkoon ja tuntui aina, kun olkn saanut vähän rahaa kasaan, tapahtui jotain, joka vei puskurin.
Elämä muuttui helpommaksi, kun aloin julkisesti puhumaan rahasta. Sanoin suoraan ei ole varaa.
Esim ystäväni kerran sanoi olen laihtunut paljon. Sanoin kun ei ole varaa ostaa ruokaa, näin käy.
Hän ilmoitti vie minut syömään.
Ravintolassa tuli joku etiäinen ja kysyin miksi haluat tarjota minulle ruuan. Hänen silmät aukenivat isoiksi ja sanoi ei hän ole maksamassa. Hän kuvitteli minulla ei ole mahdollista mennä syömään. Kysyin miten voi olla epäselvää, jos sanon ei minulla ole rahaa.
Ruuan lasku olisi tehnyt ison loven budjettiini, en olisi voinut maksaa edes laskua.
Pidin kynsin ja hampain kiinni asunnosta. Esikoisen koulu, kuopuksen päiväkoti, harrastukset, kaverit, kaikista irrottautuminen, lisäksi vanhempien ero ja viikko viikko vuorot
En vieläkään usko miten pankki myönsi lainan.
Onneksi jaksoin paahtaa, sillä asunnon arvo nousi melkoisesti ja sain helpon asunnon vuokrata, kun myin vanhan ja ostin uuden.
No vastaan osaltani lapsen elatuksesta, nyt jo 19v lukiolainen. Ei tälle loppua näy: armeija ja opiskelut vielä edessä.
Ollaan yhdessä lapsen isän kanssa ja hän kyllä maksaa omansa ja puolet yhteisistä, mutta paremmalla palkalla ja aikoinaan lapsilisillä maksan suurimman osan lapsen hankinnoista.
En kyllä tiedä mitä pitäsi tapahtua että alkaisin elättää ketään muuta kuin omia lapsia.
??