Lämmittää niin mieltä kun anoppi

soittaa ja "komentaa" ottamaan iisisti ja lepäilemään jne kun "se keuhkokuume voi olla pahakin juttu ja jättää pysyviä jälkiä" jne.

No jooo, otankin niin iisisti kuin voin kiitos vaan, mutta ne kotityöt ja arjen rumba ei siitä vähene vaikka pää olisi kainalossa.

Eikä noiden 2 lapsen kanssa oleminen ja "viihdyttäminen".

Totesin että siitäkin olis apuja kun **** (eli poikansa ja mieheni siis) tekis ruokaa joskus mutta hän kun on päättänyt ettei osaa niin ei osaa ja piste.



Kylläpä helpotti eikä väsytä enää yhtään, eikä vituta.