Joka toisessa parisuhteessa on ollut väkivaltaa

TOisaalta sanotaan, että perheväkivalta ei mitenkään liity sosiaaliluokkiin tai ryhmiin. Kuitenkin, jotta tuo prosentti olisi mahdollista, sen täytyisi liittyä tosi vahvasti, koska mun elin- sukulais- ja tuttavapiirissäni ei ole kuin yksi suhde, jossa väkivaltaa on ollut (ja sekin suhde päättyi jo 1960-luvulla)

Luulisi että edes joku kaveri tai siskot olisi kertoneet joskus.

kun neiti otti turpaan. Olen itsekin ollut nuorempana sellaisessa suhteessa, joten lupaan kutsua poliisin joka kerta kun aletaan pätkiä ketään.

ole kellekään kerrottu. Kohtuullisen lievää tosin, mutta vaikuttaa kuitenkin minuun ja parisuhteeseen. Ennen ajattelin, että eroaisin heti tuollaisessa tapauksessa, mutta nyt kahden lapsen äitinä se ei olekaan niin helppoa.



Ja miehestäni tätä ei varmasti kukaan uskoisi, en olisi minäkään uskonut.

mutta pistin mieheni terapiaan. Toimi. Onneksi. Pelkään silti vieläkin.

puhuisella. Läheisiä ihmisiä varmasti ahdistaisi kuulla tällaisista tapahtumista. Jos väkivallaan uhkaa ei enää ole, (esim. kyseinen suhde päättynyt) niin miksi pahoittaa muiden mieltä? toisaalta läheiset sitten osaisivat paremmin ymmärtää ja auttaa jos kaiken tietäisivät.



Miten suhtautua omiin lapsiin? Kuinka varoittaa heitä vaaroista säikyttelemättä liiaksi. Sen kun tietäisikin. Kaikilta elämän karikoilta ei varmaan paraskaan äiti osaa lapsiaan suojella.



Keskustelua pitäisi monessakin aiheessa saada vietyä pidenmmälle ja syvemmälle. Esim näin nimettömänä netissä voisi olla helpompaa avautua vaikeista aiheista ilman leimaantumisen pelkoa.