Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tukea lastani
16.06.2026 |
22-vuotias, ja ei vaan pääse elämässä eteenpäin. Opiskelee räpiköiden, ja vuodesta toiseen samat valitukset.
Kommentit (46)
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Et tiedä minusta mitään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Et tiedä minusta mitään.
-ap
Älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Surkea kommentti
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset tarvitsee enemmän tukea itsenäisen elämän alkutaipaleella kuin toiset.
Olen minäkin 35v ja amkissa nyt jo kuudetta vuotta. Ei tässä kiire ole mihinkään ja välillä voi töitäkin tehdä.
Etkö siis jaksa kannustaa lastasi vai mikä juttu?
Lapsesi on jo aikuinen ja täysin vastuussa itse omasta elämästään. Sä olet tehnyt sen minkä olet voinut ja jossain kohtaa täytyy vain todeta, että enempään ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset tarvitsee enemmän tukea itsenäisen elämän alkutaipaleella kuin toiset.
Olen minäkin 35v ja amkissa nyt jo kuudetta vuotta. Ei tässä kiire ole mihinkään ja välillä voi töitäkin tehdä.
Etkö siis jaksa kannustaa lastasi vai mikä juttu?
Oletko sä jotenkin kehitysvammainen vai miksi sä vielä ton ikäisenä, ja noin kauan, amiksessa olet?
Nykyään on kunnollisillakin ihmisillä vaikeaa, kun yhä harvemmalle riittää työtä, jonka palkalla pärjäisi, ja hyväosaiset vastustaa perustulon käyttöön ottoa, vaikka nimenomaan se ratkaisisi niin monta nykyajan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän että se napanuora oikeasti pitää leikata poikki jossain kohtaa? Ikuisesti et voi toista kannatella.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on elämän mittainen tehtävä. Ei lopu 18 ikävuoteen. Sen jälkeen vanhemmuus jatkuu erilaisena.
Ei kannata hankkia lapsia, jos ei voi kantaa vastuuta.
Opiskelee siis yliopistossa vaativaa alaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Ehkäpä lapsesi haluaa vaan jonkun vähän kuuntelevan eikä ratkaisevan noita ongelmia. Ehkä hän vuorostaan kuuntelee sinua, kun sinulla alkaa vanhana jutut kiertää kehää. 😄
Onko syynä jokin mt-ongelma tai neuropsykologinen häiriö? Jos ei niin ehkä hänellä on sinuun verrattuna vain toisenlainen suhtautuminen elämään ja elämässä etenemisen tahti ja tyyli? Tai ehkä hän ei vielä itse tiedä mitä tahtoo? 22-v. on aika nuori.
Joka tapauksessa, älä ajattele että vastuu on sinulla. Koeta suhtautua siten että lapsesi on tarkoitus löytää itse oma polkunsa ja tehdä omat virheensä, koska kyseessä on hänen elämänsä. Mutta jos hänellä on selkeästi jotain sairauden tai riippuvuuden tms. oireita niin voit auttaa hakemaan apua. Siinäkään tapauksessa sinä et voi häntä parantaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nuori vasta. Älä vaan tartuta epätoivoa nuoreen. Tue taloudellisesti.
voiko olla että tuo kaikki valitus on vain tapa hakea yhteyttä? Onko hänellä kavereita, onko yksinäinen?
Minun lapseni on kans kova valittamaan ja negaan taipuvainen. On tosi raskasta välillä kuunnella häntä. Hänellä on ollut vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja siksi usein valittaa minulle, olen kai ainoa jolle voi puhua. Tiedän että hänellä on rankkaa ja yritän jaksaa kuunnella. Tsemppiä sinne!
Faith kirjoitti:
Onko syynä jokin mt-ongelma tai neuropsykologinen häiriö? Jos ei niin ehkä hänellä on sinuun verrattuna vain toisenlainen suhtautuminen elämään ja elämässä etenemisen tahti ja tyyli? Tai ehkä hän ei vielä itse tiedä mitä tahtoo? 22-v. on aika nuori.
Joka tapauksessa, älä ajattele että vastuu on sinulla. Koeta suhtautua siten että lapsesi on tarkoitus löytää itse oma polkunsa ja tehdä omat virheensä, koska kyseessä on hänen elämänsä. Mutta jos hänellä on selkeästi jotain sairauden tai riippuvuuden tms. oireita niin voit auttaa hakemaan apua. Siinäkään tapauksessa sinä et voi häntä parantaa.
Kiitos sinulle lohduttavasta vastauksesta. :)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Opiskelee siis yliopistossa vaativaa alaa.
- ap
No miten tuet räpiköiväö aikuista? Talutatko kouluun, patistatko lukemaan tenttiin ja kuulustelet, annatko rahaa, käytkö siivoamassa...?
Lapsesi on aikuinen, joka hoitaa nuo asiat itse. Jos on huolia niin niistäkin on oman keskusteluavun lisäksi syytä ohjata aikuinen puhumaan muullekin taholle.
Taidat olla liikaa kiinni lapsestasi. Yleensä lapsi itse tekee pesäeroa vanhempiinsa, kun aloittaa oman elämän. Jos ei tee niin vanhemman on syytä se tehdä.
Jos hän on tuon ikäinen, ei tarvitsekaan. Anna olla.