Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tukea lastani
16.06.2026 |
22-vuotias, ja ei vaan pääse elämässä eteenpäin. Opiskelee räpiköiden, ja vuodesta toiseen samat valitukset.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
voiko olla että tuo kaikki valitus on vain tapa hakea yhteyttä? Onko hänellä kavereita, onko yksinäinen?
Minun lapseni on kans kova valittamaan ja negaan taipuvainen. On tosi raskasta välillä kuunnella häntä. Hänellä on ollut vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja siksi usein valittaa minulle, olen kai ainoa jolle voi puhua. Tiedän että hänellä on rankkaa ja yritän jaksaa kuunnella. Tsemppiä sinne!
Kiitos!
Nuorellani on kyllä aika paljon kavereita. Osaltaan siksi ihmettelenkin tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
🐖 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Kuulostaa aika normaalilta opiskelijan arjelta ja siitä puhumiselta. Mikä asia tässä on missä koet joutuvasi tukemaan häntä? Minä oletin että tuen tarve käsittäisi esim arjessa ja asioiden hoidossa auttamista ja jotain mielenterveyden tukemista. Aika ikävä jos vanhemmat ei jaksa kuunnella jos lapsi kertoo opinnoistaan. Ne voi olla aika hemmetin raskaita ja vaikeita.
Ongelma on siinä, että hän velloo samoissa asioissa aina vaan.
En koe pystyväni auttamaan häntä niissä, koska liittyvät niin oleellisesti opiskeluun.
Tulee turhautunut ja kädetön olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Et tiedä minusta mitään.
-ap
Älä viitsi.
Nönn nööö, nöff nöfff..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Kuulostaa aika normaalilta opiskelijan arjelta ja siitä puhumiselta. Mikä asia tässä on missä koet joutuvasi tukemaan häntä? Minä oletin että tuen tarve käsittäisi esim arjessa ja asioiden hoidossa auttamista ja jotain mielenterveyden tukemista. Aika ikävä jos vanhemmat ei jaksa kuunnella jos lapsi kertoo opinnoistaan. Ne voi olla aika hemmetin raskaita ja vaikeita.
Ongelma on siinä, että hän velloo samoissa asioissa aina vaan.
En koe pystyväni auttamaan häntä niissä, koska liittyvät niin oleellisesti opiskeluun.
Tulee turhautunut ja kädetön olo.
Opot ja ammattiauttajat ovat juuri tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Kuulostaa aika normaalilta opiskelijan arjelta ja siitä puhumiselta. Mikä asia tässä on missä koet joutuvasi tukemaan häntä? Minä oletin että tuen tarve käsittäisi esim arjessa ja asioiden hoidossa auttamista ja jotain mielenterveyden tukemista. Aika ikävä jos vanhemmat ei jaksa kuunnella jos lapsi kertoo opinnoistaan. Ne voi olla aika hemmetin raskaita ja vaikeita.
Ongelma on siinä, että hän velloo samoissa asioissa aina vaan.
En koe pystyväni auttamaan häntä niissä, koska liittyvät niin oleellisesti opiskeluun.
Tulee turhautunut ja kädetön olo.
Varmaan ainoa tuki mitä voi antaa on neuvo että hakee apua koululta (yliopistolta?) ja miettii kannattaako opiskella liian vaativaa alaa. En lähtisi jauhamaan sen enempää, ohjaisin keskustelun muihin aiheisiin jos alkaa kiertää samaa kehää. Vanhempi ei ole opintoneuvoja eikä psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelee siis yliopistossa vaativaa alaa.
- ap
Vieläkö sillä on se kissa ja tekee niitä puristettuja rohtotippoja?
Anna sille potku mahaan ja toinen päähän🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu juu... käy tekemässä taas uusi lapsi aloitus jos nyt ei ole ketään ketä haukkua.
Lapsellani on taipumusta perfektionismiin ja asioihin takertumiseen.
Taitaa olla niin, että kolme vuotta opiskeltuaan hänestä tuntuu vaikealta myöntää, että ala ei vastaa täysin hänen odotuksiaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läiskitte vaan kiireellä korttia pöytään. 😜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsellesi sitten on ns. Hätänä että tarvii tukeasi?
Ei hänellä mielestäni oikeasti ole todellista hätää. Autan mieheni kanssa häntä taloudellisesti kyllä.
En vaan jaksa enää ainaista marmatusta siitä, miten luennot on organisoitu huonosti, tenttien arvostelu venyy, substanssi on pielessä jne jne.
Tekisi mieli jo sanoa, että ehkä olet väärässä paikassa, mutta toisaalta en halua nujertaa.
Alan valinta oli hänelle vaikeaa.
Kuulostaa aika normaalilta opiskelijan arjelta ja siitä puhumiselta. Mikä asia tässä on missä koet joutuvasi tukemaan häntä? Minä oletin että tuen tarve käsittäisi esim arjessa ja asioiden hoidossa auttamista ja jotain mielenterveyden tukemista. Aika ikävä jos vanhemmat ei jaksa kuunnella jos lapsi kertoo opinnoistaan. Ne voi olla aika hemmetin raskaita ja vaikeita.
Ongelma on siinä, että hän velloo samoissa asioissa aina vaan.
En koe pystyväni auttamaan häntä niissä, koska liittyvät niin oleellisesti opiskeluun.
Tulee turhautunut ja kädetön olo.
No hän haluaa kuuntelijan. Ole siis kuuntelija. Unohda ratkaiseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on taipumusta perfektionismiin ja asioihin takertumiseen.
Taitaa olla niin, että kolme vuotta opiskeltuaan hänestä tuntuu vaikealta myöntää, että ala ei vastaa täysin hänen odotuksiaan.
-ap
Nuoren kasvukipuilua. Se on jokaisella edessä ammattilaiseksi tullessa. Toiset kipuilee enemmän ja toiset vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on tuon ikäinen, ei tarvitsekaan. Anna olla.
Jos tekee mukuloita, niistä pitää myös huolehtia.
Tunnut olevan itse aikamoinen ruikuttaja. Lapsi puhuu sinulle luennoista, tenttiarvostelujen venymisestä ja sä et jaksa kuunnella. Eihän noi nyt ole edes mitään ongelmia, vaan ihan tavanomaista jutustelua. Jos et jaksa kuunnella, eikä oma lapsi kiinnosta, niin älä vastaa. Eiköhän se sinun lapsesi löydä jonkun muun juttukaverin. Oletko kateellinen lapsellesi yliopistoon pääsystä, vai miksi se opiskeluista puhuminen on niin vastenmielistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuolla ulosannilla en ihmettele, että jälkeläisellä ongelmia.
Et tiedä minusta mitään.
-ap
Klassinen kiukkuisen palstamamman kommentti😆😆 Säälin lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnut olevan itse aikamoinen ruikuttaja. Lapsi puhuu sinulle luennoista, tenttiarvostelujen venymisestä ja sä et jaksa kuunnella. Eihän noi nyt ole edes mitään ongelmia, vaan ihan tavanomaista jutustelua. Jos et jaksa kuunnella, eikä oma lapsi kiinnosta, niin älä vastaa. Eiköhän se sinun lapsesi löydä jonkun muun juttukaverin. Oletko kateellinen lapsellesi yliopistoon pääsystä, vai miksi se opiskeluista puhuminen on niin vastenmielistä?
Tuota... Olen korkeakouluttu nainen. Miksi ihmeessä olisin omalle lapselleni kateellinen?
Et ymmärtänyt koko juttua. Enpä ihmettele. 🥱
Tämäkin ketju osoittaa hyvin ihmisten pahansuopuuden.
En ihmettele, että Suomella menee niin huonosti.
Kuulostaa aika normaalilta opiskelijan arjelta ja siitä puhumiselta. Mikä asia tässä on missä koet joutuvasi tukemaan häntä? Minä oletin että tuen tarve käsittäisi esim arjessa ja asioiden hoidossa auttamista ja jotain mielenterveyden tukemista. Aika ikävä jos vanhemmat ei jaksa kuunnella jos lapsi kertoo opinnoistaan. Ne voi olla aika hemmetin raskaita ja vaikeita.