Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua, miten joku voi olla opettaja nykypäivänä
15.06.2026 |
Jossain eliittilukiossa ehkä, tai muussa koulussa, johon on pääsykokeet. Mutta tavallinen peruskoulu kuulostaa epäinhimilliseltä.
Kommentit (46)
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu missä opettaa... Kaikki opettajat kun eivät sattumoisin ole peruskoulussa töissä. Trallallaa... Opettajan ammatti etuineen on parasta;) T. Yksi lomalainen
Jotkut opettajat ovat mielestäni jääriä, jotka pitävät pinttymänsä ja eivät ole pysyneet muutoksissa mukana.
Kauheen joustamattomia.
Joo en ymmärrä minäkään. Ennen sentään lapset olivat mukavia, vaikka vanhemmat olivatkin rasittavia. Nyt vanhemmat ovat vielä rasittavampia ja iso osa oppilaista suorastaan vastenmielisiä. Siis sellaisia, että säälittää miten jollain onkin niin karsea lapsi. Onneksi jätin tuon uppoavan laivan ja eipä ole moni kurssikaverikaan enää niissä hommissa.
Kielitaidottomia, mt-ongelmaisia, aggressiivisia, oppimisvaikeuksista kärsiviä, lumihiutaleita, lahjakkaita... Kaikki tunnettu samaan ryhmään ja sitten ihmetellään kun Pisa laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nykyvanhemmat viitsisi opettaa muksuilleen edes peruskäytöstavat kotona, niin kaikilla olisi mukavampaa koulussa.
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitelkaa viettävänne työssänne aikaa nykytenavien ja näitten milleniaalivanhempien kanssa.
Terveyshän siinä menee pilalle.
Onhan tämä raskas työ. Ihmettelen, miten kukaan nuori haluaa opiskella opettajaksi, kun muitakin vaihtoehtoja on. Itsellä kokemusta lähes 30 vuotta. Tuntuu, ettei ainakaan helpommaksi ole muuttunut. Mutta nyt saa nauttia lomasta ja puuhastella pihassa. Murehditaan työasioita sitten syksymmällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista. Nautin opettajan työstä. Siitä kun näen lasten oppivan ja innostuvan oppimisesta. Ei toki kaikille sovi.
Luokan fiksuimmat eivät opettajiksi halunneetkaan. Ne opet on ne kiltit tytöt, jotka pänttäsi kovasti ja silti saavuttivat juuri ja juuri luokan keskitason. Ne kympin oppilaat päätyivät ihan muille urille. Keskitason oppilaat, jotka eivät koulukirjojaan avanneetkaan, menestyivät ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua kyllä minäkään. Ei ole varmasti herkkua opettaa jotain luokallista äääliöitä ja kuunnella vanhempien mulkeroinnit päälle.
Nostan hattua teille opet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Todellakin. Pérsiilleen on mennyt nykykoulu. Mietin vaan, että kuinka pahaksi tilanteen täytyy mennä, ennen kuin vanhemmat älyävät ryhtyä vaatimaan lapsiltaan hyvää käytöstä, ahkeruutta, täsmällisyyttä, sitkeyttä, velvollisuudentuntoa jne. Vai tulevatko yksityiskoulut pelastamaan Suomen tulevaisuuden? Silloin tuolle pienelle porukalle kyllä jää melkoinen sakki elätettäväksi, eikä se yhtälö tule toimimaan.
Me opet emme enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minä viihdyn tosi hyvin! T kielten opettaja
Et todellakaan ole kielten opettaja. Häpeä.
Kyllä olen. Vantaalla opetin viime lukuvuoden. Ensi lukuvuonna Helsinkiin. Ja ihan pelkkää b-ruotsia viimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri pari viikkoa sitten laitoin kesälaitumelle yhdeksäsluokkalaiset, joista täytyy sanoa, että kollektiivisesti ehkä epäkypsin porukka mitä mulla on työurani aikana ollut, enkä tosiaankaan ole vasta-aloittanut näitä hommia.
Ryhmäni sai jossain koulun päättöjuhlan tapaisessa "koulun sekopäisin ryhmä" -palkinnon tai vastaavan. Ja aivan aiheesta. Todella kummallisia sosiaalisen elämän ongelmia, mielenterveystaustaa joko lapsella itsellään tai vähintään toisella vanhemmalla, hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä traumaa. Vähintään puolet tietysti eroperheistä.
Onneksi ensi vuosi on valvontaluokasta vapaa, saa vähän vetää henkeä ja keskittyä kenties oman aineensa opettamiseen eikä olla jokin sosiaalitoimen tai psykologin jatke keskenkasvuisille kakaroille, joiden vanhemmat on itsekin aivan hukassa.
Kehitys oli nähtävissä jo kolme vuotta sitten kun tämä porukka kävi "esittäytymiskäynnillä" ollessaan vielä kuudennella luokalla. Jo tuolloin totesin, että ei hyvältä näytä. Seuraavat kolme lukuvuotta olinkin sitten kollegoiden lempeän vittuilun kohteena opehuoneessa, että mitäs tähtiryhmän opettajalle kuuluu. Kaikki suurinpiirtein vihas opettaa sitä ryhmää. Inhottavia, innottomia, taidottomia suunsoittajia ja tyhjännaurajia suurimmaksi osaksi.
Eipä siinä mitään, kaksi lahjakasta nuorta siitä ryhmästä pokkasi stipenditkin, eikä olleet edes näitä "kiitos osallistumisesta" mitä tuntuu että kaikki palkinnot nykyään on, vaan saivat aivan ansioistaan tunnustuksen.
Yhden nuoren vanhempi jäi päättötodistusten jaon jälkeen luokkaan juttelemaan ja totesi että on sulla ollut melkoiset kolme vuotta. Joo, todella oli. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut lääkitykseen turvautua töihin päästäkseen, niinkin on joskus asiat olleet.
Ei ole suomalainen yläkoulu aivan kaikille sopiva työpaikka todellakaan, ei välttämättä minullekaan. Vaatii kyynistä luonnetta kuunnella päivät teinien ynseetä veetailua ja sitten saada päivän päätteeksi vanhemmilta wilma-viesti missä ihmetellään miten lapsen koetulokset on näin surkeat. Tekis joskus mieli vastata että tehkää fiksumpia lapsia niin ei tarvi olla niin ihmeissään. Ei siellä koulussa voi sellaisille lapsille mitään opettaa, jotka ei pysty opetusta vastaanottamaan.
Viimeisimmässä porukassa mulla oli pyöresti 2/3 tällaisia, jotka vielä ysin päätteeksi oli taidollisesti jossain vitosluokkalaisen tasolla. Ja sitten sanotaan että armovitosia ei sais antaa. Voi, kyllä annettiin, muuten tällaiset Suomessa kantasuomalaisille vanhemmille syntyneet ois saaneet mm. äidinkielestä ja ruotsista puhtaita nelosia. Ja mitään perustetta arvosanojen heikkoudelle ei ollut muuta kuin oma paska asenne, ei mitään diagnoosia oppimisvaikeudesta, adhd:stä tai autismista. Kouluun tullaan vaan miten sattuu, milloin huvittaa, massiiviset poissaolot, eikä mitään työskentelyvälineitä koskaan mukana. Yläkoulu oli suurimmalle osalle pelkkä säilytyspaikka kolme vuotta.
Jos kotona ei lapselta alusta asti vaadita kunnollista koulunkäyntiä, tulokset on juuri tällaisia kuin minun ryhmälläni.
Et ole kovin älykäs. Taidat olla koulunkäynnin ohjaaja.
En ole kokenut yläkoulussa opettamista vaikeana tai stressaavana. 30 vuotta takana.
Me emme tajua, kuka voi nykypäivänä olla yhtä tyhmä kuon ap.
Sisareni pääsi luokanopettajan töistä eläkkeelle 2 vuotta sitten. Onnellisempaa eläkeläistä ei ole missään! Opettajan työ on tänään niin vaikeaa, niin rasittavaa, niin kuluttavaa, niin epäkiitollista, että omien sanojensa mukaan hän ei YHTÄÄN KENELLEKÄÄN sitä ammattia suosittelisi.