Mieheni kummilapsi, olenko itsekäs

Mä kyllä hommaan meillä kaikki lahjat, myös miehen sukulaisille. Se vaan on mulle luontaista. Mies tekee muunlaisia juttuja.

Mä en ole koskaan ottanut osaa mun miehen kummilapsen lahjoihin. Se tuli kummiksi lapselle jo silloin kun ei vielä edes oltu yhdessä. Mun mielestä se on sen asia hoitaa lahjat ja muistamiset. Mä tunnen sen lapsen ja vanhemmat nykyään, mutta mitään hyviä ystäviä meistä ei ole tullut, joskus nähdään.



Sama juttu mun oman kummilapsen kohdalla. Mun asia se on muistaa ja ostaa lahja ja hoitaa sitä suhdetta. Mieheltä en odota mitään sen suhteen.

Ymmärrän että et hoida enää asioita miehesi puolesta, en mäkään jaksa. Kannoin aiemmin ihan liikaa stressiä kaikesta, ja mies vaan lorvi.



Mutta nyt on tyhmää, että tuo perhe ei tiedä, miksi yht´äkkiä lahjoja ei enää tulekaan. Osaisivat sitten esittää kysymykset edes oikeaan osoitteeseen.

...tuntuis vaan luontaiselta, että mieheni nyt edes tämän "helpohkon" asian pystyis tekemään, kun sentään näkee lapsen isää joka toinen pvä.

ap

Mä kyllä hommaan meillä kaikki lahjat, myös miehen sukulaisille. Se vaan on mulle luontaista. Mies tekee muunlaisia juttuja.

Mä olen nyt antanut sen anteeksi. On vaan hommia, jotka toinen osapuoli suhteesta osaa tehdä ja toinen ei.



Jos mun mies hankkisi lähipiirin lahjat, se olisi itse todella epätoivoinen ja niin olisi lahjan saajatkin. Katastrofi. Samoin mä kirjoitan joulukortit ja hommaan myös synttärilahjat lähipiiriin ja meillä olevista pippaloista pääastuu on mulla. Kuten myös siitä, miten meistä kukakin pukeutuu juhliin.



Sen sijaan mun mies hakee ja vie lapset tarhaan ja harrastuksiin ja tekee meillä lähes aina ruuan. Käy kaupassa, siivoo, hoitaa autot ja talon, pilkkoo puut...



Ei ole mitään syytä tehdä asiaa hankalaksi, mä siis hoidan kaikki spesiaalimmat jutut ja poikkeustilanteet, kun mies kerta hoitaa sujuvasti arjen.

lahjoja miehen kummilapsille. Hankin kyllä lahjat miehen sisarusten lapsille (7kpl) (oli mies kummi tai ei), koska heihin minullakin on avioliiton kautta sukulaissuhde (ja miehen siskot ostavat minun lapsilleni lahjat). Mies ei osaa oikein ostaa mitään ja minua nolottaisi olla läsnä suvun jouluissa, jos meiltä ei olisi sukulaislapsille mitään.



Miehen kummilapset ovat ajalta, jolloin emme edes tunteneet. En siis kosta mitään, mutta eivät mielestäni ole minun velvollisuuteni. Ostan lahjat jo meidän lapsille, miehelle, omalle ja mieheni suvuille. En yksinkertaisesti jaksa ostaa ja miettiä yhtään ylimääräistä synttäri tai joululahjaa.



Kummilapsien vanhempien olisi kannattanut valita fiksummin kumminsa, jos lahjoja haluavat!

Menisitte yhdessä hakemaan kummipojalle lahjaa ja tekisit miehelle selväksi että ensi vuonna sinä et asiaan puutu! Yhdessä siksi että asia ei jäisi kokonaan harteillesi(maksu yms) ja siksi että miehesi tajuaisi miten tässä nyt kuuluisi toimia.

Kostat lapselle et miehellesi.

Noi on mullekin tuttuja noi "ruuan teko, lasten tarhasta haut, siivoominen, renkaiden vaihto, auton huollot ja katsatus, joulukortit, juhlat, lääkärissä käynnit, neuvolat jne". Mä hoidan ne.

Mun mieheni ei tee mitään, paitsi käy töissä ( missä myös minä käyn, ihan joka pvä). Musta tuntuu, että koska sille nämä miespuoliset ystävyyssuhteet on "pyhiä" niin jos tässä nyt tulis joku särö, niin se alkais vähän skarppaan.

Se kun ei välitä siitä, vaikka oma lapsi jäis kurahousuissaan tarhan piahlle seisoon ilman hakijaa ("soittakaa vaan vielä äidille").

AP

Mä olen nyt antanut sen anteeksi. On vaan hommia, jotka toinen osapuoli suhteesta osaa tehdä ja toinen ei.

Jos mun mies hankkisi lähipiirin lahjat, se olisi itse todella epätoivoinen ja niin olisi lahjan saajatkin. Katastrofi. Samoin mä kirjoitan joulukortit ja hommaan myös synttärilahjat lähipiiriin ja meillä olevista pippaloista pääastuu on mulla. Kuten myös siitä, miten meistä kukakin pukeutuu juhliin.

Sen sijaan mun mies hakee ja vie lapset tarhaan ja harrastuksiin ja tekee meillä lähes aina ruuan. Käy kaupassa, siivoo, hoitaa autot ja talon, pilkkoo puut...

Ei ole mitään syytä tehdä asiaa hankalaksi, mä siis hoidan kaikki spesiaalimmat jutut ja poikkeustilanteet, kun mies kerta hoitaa sujuvasti arjen.

mutta heikolta näyttää, kun mies ei ehdi mun kanssa edes kuusta lähteä hakemaan.

Kiitos neuvoista!

ap

Menisitte yhdessä hakemaan kummipojalle lahjaa ja tekisit miehelle selväksi että ensi vuonna sinä et asiaan puutu! Yhdessä siksi että asia ei jäisi kokonaan harteillesi(maksu yms) ja siksi että miehesi tajuaisi miten tässä nyt kuuluisi toimia.

Kostat lapselle et miehellesi.

niin en tasan ostaisi siinä tapauksessa hänen kummilapselleen mitään. Mutta kertoisin syyn sille lahjaa norkoavalle äidille.



T. se jolle on luontaista ostaa lahjat, MUTTA mun mies tekee paljon asioita, siivoaa sata kertaa enemmän kuin minä esimerkiksi ja hakee lapsen aina tarhasta

Jos tunnet näitä kummilapsen vanhempia sen verran hyvin tai muuten tiedät että ovat asiallista porukkaa niin mielestäni voisit sanoa heille ihan suoraan mistä (kenestä) kiikastaa kun lahjaa ei kuulu eikä näy. He ovat varmaan ymmällään, ehkä miettivät mitä sanoa lapselle kun tämä ihmettelee asiaa.



Tuskin siinä lapsen joulu on pilalla vaikka taas jäisi lahja saamatta, mutta tosi ikävää jos koko episodissa kaikki muut pahoittavat mielensä, paitsi miehesi joka ei pöljänä edes tajua että mitään on hullusti. ;) Hyvällä onnella tämä miehesi kaveri uskaltaa ottaa asian puheeksi ja mies uskoo toista miestä.



Jos ei sekään auta, voit mielestäni pestä kätesi. Ei ole mikään kosto sinulta. Jos miehesi ei edes yritä tehdä mitään, ehdota vaikka yhdessä ostamista tai kysy sinulta ideoita mitä lahjaksi kannattaisi ostaa, niin ei voi ketään muuta syyttää kuin häntä.



Mitäpä jos sopisitte vaikka tuon perheen vaimon kanssa, että menette sinne kylään välipäivinä? Kerrot miehellesi päivän hyvissä ajoin ja sanot että kannattaa varmaan hankkia se lahja siihen mennessä. Jos edelleen jättää asian hoitamatta ja menette kyläilemään ilman lahjaa, luulisi jo häntäkin hävettävän ja alkavan tajuta jotain...

kysäisin tuossa mieheltäni, josko mentäis lahja ostamaan. Sanoi "enpä usko".

Täytyypä lähteä tästä lahjaostoksille.

lusmumiehesi kyllä voisi, jos jättää lapsen ilman lahjaa.

Jos ette, niin ostaisin lahjan ihan kuten muillekin. Mutta JOS tilanne oli se, että VAIN miehesi pyydettiin kummiksi teidän ollessa jo pariskunta, niin en olisi alun perinkään alkanut ostaa lahjaa.... Sen verran matalamielinen olen ;)

Ja jos sä nyt joustat, niin annat miehelle sen kuvan, että kyllä sä aina kuitenkin loppupeleissä hoidat kaikki asiat ja hänen ei tarvitse vaivautua.



Pysy lujana! On miehen tehtävä hoitaa kummilastensa lahjat. Erityisesti, jos säkin oot ollut kuvioissa silloin, kun kummi valittiin ja nimenomaan on valittu vain miehesi.