Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö kumppanisi jos tämä sairastuisi vakavasti nuorena
13.06.2026 |
esim. 35-vuotiaana halvaantuisi kaulasta alaspäin ja menettäisi samalla puhekykykynsä ja tarvitsisi henkilökohtaista avustajaa.
Kommentit (19)
Tietysti. Sehän pilaisi minun elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tuollaista ole tullut eteen niin ei voi tietää miten siinä tilanteessa toimii.
Riippuu siitä minkä ikäinen itse olisin
En ikinä. Hoitaisin ja rakastaisin, niin kauan kuin voisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin akateemista pohdiskelua minun tilanteessani, en viitsi edes alkaa. Minä 60-vuotias, mies 63, yhdessä nyt 37 vuotta. Yhdessä ollaan jommankumman loppuun saakka.
Suurin osa jotka sanoo jään. Puhuu palturia. Ei net oikiasti tiedä jos ei tilanteessa ole ollut. Yrittävät vaan näyttää paremmalta.
Jos minä halvaantuisin nuin pahasti en haluais että minun puoliso jää siihen 50 vuojeks kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Jos sairaus tekisi ilkeäksi (kuten esim. osa muistisairauksista tekee), varmaan jossain vaiheessa jättäisin. Jos jatkaisi minun kanssani yhteen puhaltamista, en tietenkään jättäisi.
Ainoastaan sitten jättäisin, jos sairaus muuttaisi luonnetta. Monista tulee sairauden myötä ihan eri ihminen, jota ei edes tunne enää. Siinä se sairaus on aiheuttanut eron joka tapauksessa, koska nyt tilalla on täysin eri ihminen kuin se johon sitouduit.
Mutta jos tyyppi on edelleen oma itsensä, mulle ihan sama vaikka makaisi halvaantuneena. Pysyisin rinnalla ja hoitaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin pitämään kyllä huolta, mutta todennäköisesti etsisin uuden kumppanin, koska jos on täysin halvaantunut eikä millään tavalla kykene edes kommunikoimaan, niin ei se enää parisuhde ole.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa jotka sanoo jään. Puhuu palturia. Ei net oikiasti tiedä jos ei tilanteessa ole ollut. Yrittävät vaan näyttää paremmalta.
Jos minä halvaantuisin nuin pahasti en haluais että minun puoliso jää siihen 50 vuojeks kärsimään.
Totuus tulee Pohjanmaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa eroaa. Ehkä taakka on liikaa. Ja suku huolehtii. Joillakin voi itsellään olla omat vaikeudet. Terveen ja läheisiä omaavan on helpompi huolehtia muista, joskus.
Jos mies olis tuossa iässä telonut itsensä kännireissullaan ja halvaantunut noin pahasti, olisin ilman muuta jättänyt hänet. Olin siinä vaiheessa täysin kypsä koko ihmiseen.
Mies kuitenkin raitistui täysin vähän myöhemmin ja jos nyt kävisi noin, niin en eroaisi. Toki ollaan jo reilusti tuon ikä ylitetty joten loppuun asti ollaan yhdessä.
Tai siis jos mies halvaantuisi niin en jättäisi, mutta mies tuskin pystyisi minua hoitamaan. On ihan kädetön tavallisten asioiden kanssa, eikä pystyisi hoitamaan edes itseään, jos minulle kävisi jotakin.
Ei lakkaa ihmettelemästä miten naapurin Pena hoitaa muistisairasta vaimoaan. Hänen mielestään se ei ole miehen asia joutua hoitamaan ketään :D
Joten minä kyllä joutuisin laitokseen, mutta ei mies eroa ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, enkä ole jättänytkään. Rinnalla olen kulkenut kaikissa parisuhteissani, ja yhdelle olen tällä hetkellä sekä kumppani, että omaishoitaja. M52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa jotka sanoo jään. Puhuu palturia. Ei net oikiasti tiedä jos ei tilanteessa ole ollut. Yrittävät vaan näyttää paremmalta.
Jos minä halvaantuisin nuin pahasti en haluais että minun puoliso jää siihen 50 vuojeks kärsimään.
Totuus tulee Pohjanmaalta.
Ei tuo ole Pohjanmaan murretta.
Eihän noin pahoin vammautunut voi olla kotihoidossa. Kyllä se vaikuttaa, jos puoliso on laitoshoidossa eikä mitään yhteiselämää ole.
Käytännössähän se menee useimmiten niin, että toinen pötköttää osastolla ja toinen elää elämäänsä. Että ei siinä yhdessä eletä kuitenkaan. Eron ottaminen on siinä mielessä enää pelkkä muodollisuus, monella varmaan jää se vaan hoitamatta kun ei syytäkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Eihän noin pahoin vammautunut voi olla kotihoidossa. Kyllä se vaikuttaa, jos puoliso on laitoshoidossa eikä mitään yhteiselämää ole.
Totta kai voi olla kotona ja todella monet ovatkin. Autetaan sähköpyörätuoliin istumaan, tuolia pystyy liikuttamaan esim. suulla käytettävällä ohjaimella ja kotiin saa päivittäin avustajan auttamaan siivoamisessa, asioinnissa, ruoanlaitossa, syömisessä, hygieniassa, ulkoilussa, lehden lukemisessa yms arjen perusasioissa. Toki puoliso tai muu omaishoitaja on hyvä olla. Apuvälineet ja teknologia on kehittynyt huimasti, neliraajahalvaantunut puhekyvytönkin voi käyttää vaikka tietokonetta ja kommunikoida sitä kautta.
Eri asia jos tarvitsee jatkuvaa sairaanhoitoa
En minä jättäisi vaimoa. Toivon, että minut jätetään, jotta ehtii sitten myös elää eikä tarvitsisi olla lukittuna johonkin loppuelämäänsä.