Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan jatkaisitte lahja-automaattina oloa kummilapselle?
22.12.2011 |
Kummilapseni asuu 200km päässä, mikä täällä susirajalla nyt ei ole minun mielestäni kauhean pitkä matka. Jouluksi lähetän lahjan, mutta tänne päin ei kuulu mitään, ei soittoa, tekstaria tai muuta kiitosta. Anteeksi vaan, mutta minun mielestäni ON epäkohteliasta, että lahjasta ei kiitetä edes tekstarilla, saati että kummillekin voisi lähettää joskus vaikka piirustuksen tai suklaata. Tuntuu yksipuoliselta. Tähän nyt vastaaarmaan kaikki jotka väittävät että eivät odota kiitosta tai vastalahjaa. Minä odotan, se kuuluu hyviin tapoihin.
Kommentit (27)
50 kilsan päässä, poika nyt 8-v. Yksillekään synttäreille ei ole kutsua tullut. Yhtään kuvaa ei edes lapsesta ole saatu (minä ja toinen kummi)
Lahja-automaatteina on oltu tähän asti, tänä vuonna päätimme toisen kummin kanssa, että unohdamme koko pojan.
Mitään riitoja ei ole pojan äiti on vain omituinen, ilmeisesti tarvitsi paperille nimet ristiäisiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt parin vuoden aikana en ole onnistunut olemaan edes samassa huoneessa hänen kanssaan niin että saisin annettua lahjan, vaan olen joutunut jättämään sen äidilleen annettavaksi :( mitään kiitosta ei tietty koskaan kuulu. Tämän kummilapsen kohdalla odotan ripiltäpääsyä, jonka jälkeen homma on osaltani hoidettu. En jaksa täysin yksipuolista suhdetta.
Meillä sama tilanne yhden kummilapsen kanssa. Muilta neljältä tulee kyllä kiitosta jne tilanteen mukaan.
Tuolle yhdelle lapselle on lähtenyt lahjat ilman palautetta kauan. Lapsi nyt 14 v ja koskaan ei postitetusta lahjasta ole edes tullut tietoa menikö perille. Tietty silloin on kiittänyt jos ollaan päästy esim. synttäreille ja annettu lahja suoraan käteen.
Myöskään valokuvaa lapsesta ym ei ole koskaan kuulunut. Onneksi kohta tuo kummilapsi pääsee ripeille ja meidän kohdalta "lahja-automaattina" olo loppuu siihen. Miksikö ollaan jatkettu näinkin kauan, no on varaa ostaa nuo lahjat ilman ongelmia ja pysyypä kaukaiseen sukulaisperheeseen edes jotkut suhteet.
Koska olen niin paska, etten muuten tapaa lasta, yritän hyvittää sitä edes materialla. Harmittaa, ettei minulla ole oikein minkänlaista suhdetta kummilapseeni, mutta olen ymmärtänyt, että lahjani ovat tervetulleita. Aion antaa niitä siihen asti, kunnes on rippijuhlat. Ehkä myöhemminkin, ainakin valmistujaislahjan jos siitä tulee ylioppilas tai valmistuu ammattiin. Synttärilahjan ja joululahjan lähetän, hankin ne mielellään, antamisesta tulee kuitenkin jollain tasolla hyvä fiilis myös itselle, vaikka tietenkin kivempaa olisi, jos tuntisin lapsen paremmin.
Sama tilanne. Mua ei ole kertaakaan edes kutsuttu ristiäisten jälkeen kylään. Muutaman kerran perhe on käynyt meillä kun olen kutsunut. Olisin kyllä mielelläni lähtenyt esim. synttäreille, vaikka välimatkaakin on.
Lapsi on nyt 10, ja olen jättänyt jo lahjojen lähettämisen vähemmälle. Esimerkiksi tänä jouluna en lähettänyt kuin kortin. Mielestäni pitäisi nyt jo osata itse lähettää kiitos-tekstari - tietysti jos vanhemmat ovat niin tampioita etteivät tajua opettaa tapoja niin eihän se lapsen vika ole, mutta kyllä tää kurjalta tuntuu.
Itse annan joka joulu omien lasten kummeille lahjat lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä olet aikuinen, lapsi on lapsi. Ei ole lapsen vika jos vanhemmat ei jaksa kasvattaa, neuvoa, ohjata...
Mulla on ihan sama tilanne, kiitosta ei kummilapselta tule, mutta laitan aina pienen lahjan, max 20 eur. Lapsi on suloinen ja herttainen, ajattelee minua ja perhettäni, on kiinnostunut kun puhumme puhelimessa. Kummi on tärkeä! Kaikista sisaruksistansa olen vain hänen kumminsa, se on iso juttu lapselle!
Mulla ei ole kummeja ollut koskaan, eikä ketään aikuista joka olisi ollut kiinnostunut. Ei isovanhempia, ei isää. Olisipa ollut kiva jos joku olisi muistanut minua lapsena, vaikken kiittää olisi osannutkaan. Ja jatkanut muistamista vielä aikuisenakin, vaikkapa joulukortilla.
Oman lapsen kummit saavat lahjat ja valokuvan lapsesta, tänäkin jouluna. :)
Meillä tilanne on se, että lapsi sai sylikummiltaan 1-vuotis lahjan. Sen jälkeen ei ole tullut mitään. Ei yhtään mitään. Ei edes korttia.
Laitoin lapsen 1. jouluna lahjan kummitädille ja seuraavana vuonan synttärilahjan.
Laitoin lapsen 2. jouluna lahjan kummitädille.
Laitoin lapsen 3. jouluna lahjan kummitädille
Laitoin lapsen 4. jouluna viimeisen lahjan kummitädille.
Edes joulukorttia ei ole häneltä tullut. Lahjasta ei sanonut kiitos 3. eikä 4. jouluna, vaikka tavattiin. Molempina jouluina hän sai lahjan samaisena päivänä. Muuten jotain yleistä vähän jutteli.
Nyt lapsi viettää 7. jouluaan, emme laittaneet kummitädille joulukorttia, lahjasta puhumattakaan.
Hänellä EI todellakaan ole taloudellisesti tiukkaa, kortti olisi ollut kiva saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se lapsi voisi lähettää viestin tai muuta. Jos kummi ei pidä lahjan lisäksi mitään muuta yhteyttä lapseen, voi olla vaikea lapsen edes hahmottaa kummin olevan muuta kuin lahja automaatti.
Ei kummin tarvitse sitä lahjaa lähettää, mutta jos lähettää, voi soittaa LAPSELLE. Jos ei lapsella ole omaa numeroa, voi kertoa vanhemmille, että NYT olisi puhelu lapselle.
Jos kummi on lupautunut siihen kasvatustehtävään ja pitää huonona tapana, että ei lähetetä viestiä, niin minkä takia kummi ei itse kerro tai osoita LAPSELLE, että olisi kiva kun kertoisi mitä piti lahjasta.
Joskus voi soittaa vaikka vanhemmille, että hakee lapsen jäätelölle ja konserttiin, elokuviin tai teatteriin. Kysyy vain milloin se sopisi. Minulla on 550 kilometriä kummilapseeni ja joskus on sinnepäin käyntiä. Poikkeuksetta olen mennyt tapaamaan kummilastani. Joskus vartavasten olen järjestänyt reissuuni ylimääräisen päivän - puolipäivää, jotta voin tehdä mutkan kummilapseni luokse. Kummilapseni vanhemmilta en odota mitään, eiväthän he luvanneet kasvattaa minua. Itseasiassa kaverini puolisosta en aikanaan kauheasti pitänytkään, mutta nyt hän tuntuu oikein mukiinmenevältä, mukava häntäkin on tavata. Tapaamisten vaikeudesta huolimatta tuntuu, että voisin yrittää enemmän ja pitää yhteyttä useammin.
Että elämäni tai kummilapsen elämän loppuun asti.
Mutta saapa nyt nähdä...
Ja jos tilanteeni olisi sama kuin aloittajalla niin en kyllä tiedä että mitä tekisin, kovin pieneltä kummilapselta en odottaisi oikein vielä mitään, mutta siinä tapauksessa odottaisin kyllä kummilapsen vanhemmalta jotain huomioimista. Huomioimisella tarkoitan esim. kahville kutsumista kummilapsen synttäreiden aikaan. En kyllä lahjoja ostaisi jos en kummilasta näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kan 6v kummityttö, jonka perhe ei kommentoi synttäri- ja joulupaketteja ja kirjeitä. En tiedä kuinka kauan vielä lahjon.
Omat lapset alakoulussa ja oon alkanut jo ehdottelemaan kummeille, että lahjojen sijaan tekisivät lasten kanssa jotain kahdestaan 1-2 kertaa vuodessa. Minusta kummisuhde olis tärkeämpi kuin ne velvollisuuspaketit.
Itse olen vähitellen päätynyt siihen, että lopetan lahjojen antamisen, koska mitään vastakaikua ei tule. Olen tulkinnut, että yhteydenpitoani ei enää kaivata.
En odota, että minulle annettaisiin lahjoja, en tosiaankaan, mutta olisi se nyt kiva saada edes joulukortti jouluna tai tekstiviesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka vaan lahjan antamista. Minulla itselläni on ollut hyvät kummit, kyllä lapsi oikeasti arvostaa, että hänellä on kummitäti, joka häntä muistaa, vaikka ei annakaan palautetta. Kiitoksesta huolehtiminen olisi tosiaan vahhempien tehtävä.
Kun lapsen kummi ei unohda häntä, tulee lapsesta ehkä itsestään myöhemmin hyvä kummmi tai läheinen aikuinen jollekin tulevaisuuden lapselle. :) Näin voit olla laittamassa hyvän kiertämään ja opettaa lapselle toisista välittämistä. Eli ajattele lahja ihan arjen hyvänä tekona, joka kuitenkin lisää toisten ihmisten muistamista tässää maailmassa. :)
Ymmärrän kyllä harmistumisesi. Voit myös yrittää antaa aikalahjoja, esim. jäätelöllä käynti lapsen kanssa. Joka tapauksessa kummilta saatu postikorttikin ilahduttaa lasta, eikä hän aikuisenakaan unohda saamiaan muistamisia.
Minulla on kaksi kummilasta. Toisen kohdalla lopetin lahjojen lähettämisen, kun perheestä ei ollut kuulunut mitään muutamaan vuoteen. En ole koskaan heiltä odottanut "vastalahjaa", vaan edes pientä yhteydenpitoa. Lapsi oli tuolloin suunnilleen 8-vuotias. Siihen asti lähetin joka joulu noin 50-100 euron arvoisen lahjan, ja lisäksi vein teatteriin, leffaan yms.
Toinen kummilapsi on 17-vuotias, ja hänelle laitan vielä rahaa tilille jouluksi pienen summan (30-50 euroa). Synttärilahjat ostin siihen asti, kun pääsi ripille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tule kiitoksia, ei muisteta kummia koskaan vaikka olis merkkipäivä, kerran kutsuttu synttäreille. Itse muistan omien lasten kummeja aina jouluisin ja aina kutsun synttäreille.
mutta esim. joululahjaa eivät anna meidän lapselle koskaan. Itse taas annen heille aina joululahjat.
Tapoja monenlaisia.
minä olen alusta asti oma-aloitteisesti pitänyt kummilapseeni yllä suhdetta, joten en osaa vastata
kummilapseni on nyt 20-vuotias, ja olemme hyvin läheiset edelleen
Pitkään tunsin olevani huonoista huonoin kummi, mutta nyt olen jo päässyt sen yli.
Ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi yli 10 v sitten. Eivät pyytäneet omia sisaruksiaan, sillä "niiltä saa lahjoja muutenkin".
Muutaman vuoden ajan annoin harkittuja, usein itse rakkaudella tehtyjä lahjoja, lähettelin kortteja muutenkin kuin juhlapäivinä ym., mutta lopetin muistamisen siinä vaiheessa, kun lapsen vanhemmat eivät viitsineet lähettää jouluna edes tekstaria. Kiitosta lahjoista ei kuulunut. Vastalahjoja en todellakaan odottanut enkä edes halunnut, mutta jonkinlainen kuittaus siitä, että lahja oli saapunut perille, olisi ollut mielestäni asiallinen.
Välimatka ja oman elämän myrskyisät vaiheet saivat minut keskittymään muihin asioihin ja lopettamaan yhteydenpidon. Kummilapsen äiti oli minulle tärkeä ystävä (niin luulin), mutta se olin pelkästään minä, joka otti yhteyttä. Kyllästyin yksipuolisuuteen. Loukkaannuinkin.
Lapsi vaikutti mukavalta, ja siksi podin pitkään morkkista "muistamattomuudesta".
Sittemmin minusta on tullut toistamiseen kummi (veljen lapsi), ja yhteys pelaa moitteettomasti puolin ja toisin. Suvussa on ollut tapana antaa synttäri- ja joululahjat n. 15-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen vain valmistumis- tms. lahjoja.
Mun mielestä kertoo käytöstapojen puutteesta ellei muisteta kiittää. Ei minunkaan 17-v kummilapsi muista kiittää,en tiedä koskaan onko paketit menneet postilla perille. Minun mielestä lasten vanhempien olisi kuullut tämä asia opettaa jo ajat sitten:sanan kiitos.Olen tästä kummilapsen isälle maininnut,mutta ei tulosta. Oma kummitäti on 73v ja edelleen lähetän hänelle synttärikortin,nimipväkortin ja joulukortin. Ihan vaan siksi että haluan ja joskus me soittelemme kuulumisia.
mutta hän ei enää muista minua lahjoin. Vuoro vaihtunut.
Lahjan antamisen kohdallaan varmaan lopetan konfirmaatioon.